Heippa!

Arki on pyörähtänyt oikein kunnolla reissun ja vappulomailujen jälkeen käyntiin. Pienoisen työhönpaluu- ja tulevaisuusahdistelujen jälkeen työtkin tuntuvat jälleen mukavilta ja mielenkiintoisilta.

Jostain syystä siltikin viime päivinä "mikä minusta tulee isona" -kysymys on pyörinyt mielessäni enemmän tai vähemmän. Joo, erikoisala on ehkä ainakin jollain tasolla mietitty, mutta jotenkin ne mun unelmat tuntuvat olevan jonkinlaisen usvaverhon takana. Toisaalta tällä hetkellä on mahtavaa olla töissä, saada säännöllistä palkkaa (vertaa: opiskelijaelämä) ja oppia joka päivä uutta, toisaalta sitä kaipaisi elämään jotain suurempaa visiota. Ehkä jonain päivänä ne pilvet väistyvät, ja unelmani piirtyvät kirkkaana mieleeni!

Pientä urallista eksistentiaalista kriisiä lukuunottamatta elämä rullaa stabiilisti eteenpäin. Reissun jälkeen on ollut oikeastaan ihan mukavaa olla kotona ja tehdä ihan arkisia juttuja: laittaa ruokaa, käpertyä sohvalle ja käydä lenkillä. Rakastan matkustamista, uusia asioita ja seikkailuja, mutta tykkään kyllä myös siitä, kuinka reissun jälkeen ihan eri tavalla nauttii kaikista arkisista pienistä jutuista.

Jostain syystä näin kevättä kohden olen alkanut kaivata urheilun oheen uusia harrastuksia, ja kaikenlaisia ideoita onkin kytenyt mielessä. Eilen töiden jälkeen päätimme sivistää itsejämme ja osallistuimme sampanja-kurssille! Alkuvuodesta osallistuin viini-kurssille, ja tämä oli vähän niin kuin jatkoa sille. Kurssi oli todella mielenkiintoinen, ja mikäs sen parempi tapa viettää iltaa kuin latkia seitsemää eri sampanjaa.

Jotta elämä ei kuitenkaan olisi liian arkisen seesteistä, sain tänään töissä kauhean päähänpinttymän otsatukasta. Jep, ei kovin raflaavaa, mutta mä olen kaikkimullehetinyt -naisia! Koetin epätoivoisesti metsästää kampaaja-aikaa. Jouduin kuitenkin karvaasti pettymään, kun aikaa ei järjestynyt. Kotimatkalla kävelin kuitenkin erään kampaamon ohi ja poikkesin kysymään, josko heiltä löytyisi aika. Suomea murtaen puhuva kampaaja sanoi että joo, ja pian hän haki takahuoneesta toisen kampaajan. Hänen kanssaan meillä ei oikein ollut yhteistä kieltä, mutta vartissa hän saksi mulle tosi kivan otsiksen!

Kotimatkalla oli vähän hölmö olo, kun tuijottelin itseäni näyteikkunoiden heijastuksista. Mut tällaista tämä nopeiden käänteiden naisen elämä on! Ehkä nopeat käänteet hoitavat nuo minun muutkin kysymysmerkit, heh.

Mukavaa viikonjatkoa kaikille!

Kommentit (5)

Vierailija

Oi, kiva tukka Sansu:)!! Mullakin on otsis, ollut pitkään, pitkään ja tykkään:)

-liisa

Vierailija

Otsis on kiva! Vieläkö muuten olet lähdössä ensi syksynä sinne vapaaehtoishommiin? :)

Vierailija

Muistelisin, että viime syksynä kerroit laittaneesi paperit sisään jollekin erikoisalalle, mitä et tuolloin vielä avannut lukijoille. Siitä pieni hämmennys uraa koskevaan eksistentiaalikriisiin liittyen. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat