Tämä postaus on julkaistu vanhassa blogissani keväällä 2012, mutta koska suunnistus on ollut taas vähän enemmän pinnalla Jukolan viestin vuoksi, tuntui tämä vanha postaus jälleen ajankohtaiselta. Itselläni jäi tosiaan tänä vuonna Jukola väliin, ja kieltämättä vähän kaiholla katselin Jukola-lähetystä lauantaina ja sunnuntaina. Sään puolesta tosin tämä vuosi taisi olla hyvä valinta välivuodeksi! Ensi vuonna olen varmasti mukana, ja silloin onkin meidän lääkis-joukkueemme juhla-Jukola, sillä joukkueemme perustamisesta tulee kuluneeksi kymmenen vuotta! Mutta pidemmittä puheitta, tässäpä juttua siitä, millainen harrastus on suunnistus ja miten aloittaa sen harrastaminen.

Elämäni ihan ensimmäinen urheiluharrastus oli - hieman epätyypilliseen tapaan - suunnistus. Suunnistuksen aloitin ekaluokkalaisena, kun halusin lähteä isän perässä iltarasteille. Ensimmäisiin kisoihin, Kainuun Rastiviikolle, osallistuin 8-vuotiaana, ja sen jälkeen kisailinkin vuosi vuodelta ahkerammin. Lapsena suunnistus oli lähinnä ajanvietettä kavereiden kanssa, mutta teininä aloin harjoitella ahkerammin. 18-vuotiaana kuitenkin päätin lopettaa kilpasuunnistuksen, kun koulu ja muut aktiviteetit haukkasivat leijonanosan ajastani.

Suunnitus on tosi hyvä laji niin juoksijalle kuin hiihtäjällekin, ja varmasti myös pyöräilijöille ja triathleeteille suunnistus sopii. Metsässä juokseminen (ja käveleminen) on tosi raskasta, ja jo hiljaisella juoksuvauhdilla sykkeet kohoavat. Pehmeä maasto on hyvä alusta juoksijoille, jotka herkästi saavat rasitusvammoja, ja metsässä juokseminen kehittää mukavasti jalkaterän pieniä lihaksia. Metsäjuoksusta saa myös ihan uutta voimaa juoksuun! Kaikista parasta suunnistuksessa mielestäni on se, että se ei käy tylsäksi: suunnistajalla on koko ajan aivoriihi käynnissä, ja aika metsän siimeksessä lentää kuin siivillä! Suunnistus onkin viime vuosina nostanut profiiliaan, ja iltarasteilla kävijämäärät ovat monikertaistuneet. Porukkaa piisaa myös suunnistuskisoissa, ja samoissa kisoissa juoksevat yleensä niin huippu- kuin kuntosuunnistajat, omantasoisilla radoillaan tietenkin.

Suunnistusharrastamisen aloittamiseen on monilla pieni kynnys, vaikkei välttämättä tarvitsisikaan. Aloittelijan kannattaa aloittaa harrastus joko iltarasteilta tai suunnistusseurojen keväisin järjestämiltä alkeiskursseilta. Yleensä iltarasteille pääsee jo huhtikuussa, ja paikkakunnan iltarastipaikat löytynevät pienen googlettamisen avulla. Iltarastithan järjestetään yleensä kerran, pari viikossa, ja ne ovat joka kerta eri paikassa. Hyvällä tuurilla iltarasteilla on muutamia opastajia, jotka neuvovat aloittelijat alkuun ja saattavatpa lähteä mukaan metsään! 

Rasteilla on tarjolla yleensä neljää eri ratavaihtoehtoa: A-, B-, C- ja D-radat. A on radoista pisin ja hankalin, kun taas D helpoin ja lyhyin. Joskus tarjolla on myös lapsille tarkoitettu rastireitti, joka käytännössä tarkoittaa metsässä menevää narua, jonka varrella rastit ovat. Luonnollisesti aloittelijan kannattaa aloittaa D-radasta, joka yleensä on lyhyestä matkasta huolimatta varsin kuntoa nostattava kokemus! Karttamaksu iltarasteilla on yleensä muutamien eurojen luokkaa.

Iltarasteille kannattaa lähteä ihan tavallisessa lenkkivarustuksessa, tosin ihan ykkösvarusteita ei kannata nakata niskaan. Yleensä metsässä pärjää lenkkareilla tai kumppareilla, mutta jos haluaa panostaa, jalkaan voi vetää maastojuoksukengät tai suunnistukseen tarkoitetut nastarit. Kannattaa varautua jalkineiden kastumiseen pakkaamalla mukaan vaihtosukat ja -kengät! Suunnistajan apuvälineistä tärkein on ehdottomasti kompassi, jonka käytön opettelemisesta löytyy nettiartikkeli jos toinenkin. Rasteilla leimaaminen tapahtuu Emit -leimasimen avulla. Leimasin mahdollistaa sähköisen ajanoton, ja itse leimaaminen on tosi helppoa! Leimasimia puolestaan saa vuokrattua euron hintaan iltarasteilta, mutta voipa metsään lähteä ilmankin, mikäli ei ole ajanotosta kiinnostunut.

Korkeimman kynnyksen suunnistuksen aloittamiselle luo yleensä pelko omista suunnistustaidosta. Koulusuunnistuksesta harvalla on mitään muistikuvaa (ja parempi niin, koulusuunnistus kun antaa yleensä ko. lajista ihan väärän kuvan), ja kaikki karttamerkeistä kompassinkäyttöön tuntuu oudolta. Ei kuitenkaan liikaa kannata stressata suunnistustaidoista, sillä hommasta pääsee kunnolla jyvälle vasta sitten, kun taitoja pääsee käyttämään käytännössä! Toki kannattaa käydä alkeiskurssi, mikäli mahdollista, ja käyttää hyödyksi iltarasteilla aloittelijoita neuvovat henkilöt. 

Maastossa kuitenkin pärjää aika pitkälti kartan suuntaamisella ja muutamien yleisempien karttamerkkien osaamisella. Kompassin käytön hallinta ja maaston muotojen hoksaaminen ovat plussaa. Kun kartan saa käteen, kannattaa se ensimmäisenä suunnata maaston mukaisesti eli siten, että kartalla oikealla olevat kohteet ovat maastossa oikealla ja niin edelleen. Seuraavaksi tee suunnitelma siitä, miten etenet rastilta seuraavalle. Huomioi reitinvalinnassa maaston muodot  ja mahdolliset kulku-urat kuten tiet ja polut. Kompassilla otettu suunta auttaa pysymään reitillä, mutta ei ole aina välttämätön!

Suosittelen ehdottomasti antamaan mahdollisuuden suunnistukselle! Iltarasteja pyörii melkeinpä paikkakunnalla kuin paikkakunnalla, ja täällä pk-seudulla rasteille taitaa päästä jokaisena arkipäivänä. :)

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat