Heippa,

nyt on sitten yksi tämän kesän päätavoitteista takanapäin, kun Helsinki Half Marathon on juostu onnistuneesti maaliin. Oli oikeastaan aika jännää juosta puolimaratonia tosi pitkästä aikaa - viime kerrasta kun on päässyt vierähtämään reipas vuosi!

Kisa-aamu valkeni tosi aikaisin, sillä startti oli jo 8.40. Mä olen todella aamu-uninen, joten en ollut kauhean ilahtunut moisesta aloitusajasta. Asensin kellon herättämään niin myöhään kuin mahdollista, ja lopulta kömmin ylös sängystä vasta kuuden jälkeen. Pienellä riskillä söin aamupalan vasta kaksi tuntia ennen kisaa, mutta en yksinkertaisesti olisi jaksanut herätä aiemmin. Söin vähän kevyemmin kuin tavallisesti - pari paahtoleipää, banaanin ja vähän turkkilaista jugurttia - ja pyrin satsaamaan urheilujuoman juomiseen.

Koska olin herännyt niin myöhään, ei mulla ollut kauheasti aikaa puuhailla kotona ennen kisaa. Niinpä oikeastaan heti syötyäni vaihdoin vaatteet, laitoin kamat kasaan ja suuntasin kisapaikalle. Olin Finlandia-talolla noin puoli kasilta, ja joskus vajaa tunti ennen starttia lähdettiin siskoni Saaran kanssa verkkaamaan. Verrytellessä olo ei ollut mikään mahtavin, ja aamupala painoi aika mukavasti vatsassa. Jalatkin tuntui lyijynraskailta, mutta onneksi ne vähän virkostuivat, kun juoksin pari minuuttia reippaammin.

Verkan jälkeen kävin nopeasti vessassa, ja sitten tulikin jo kiire lähtökarsinaan. Mun piti pistää ihan hölkäksi, että ehdin 1.30-1.45 -juoksijoille tarkoitettuun karsinaan! Enpä siinä sitten kauaa ehtinyt seisoskella, kun jo paukusta lähdettiin liikkeelle.

Eka kilsa rullailtiin pitkin Baanaa alamäkeen, ja niinpä päätinkin juosta sen heti tavoitevauhtiani (yleensä mulla on tapana ottaa pari ekaa kilsaa iisimmin). Ja koska toinenkin kilsa oli aika iisi, päätin jatkaa noin 4.30min/km -tahdilla, enkä oikein malttanut sitten enää hidastaa. Vauhti tuntui ihan hyvältä, mutta koko ajan vähän pelotti, että missä vaiheessa alkaa hyydyttää. Täysi vatsa antoi myös ikäviä tuntemuksia, enkä uskaltanut juoda kauheasti.

Kympin väliaika oli 45.10, ja siinä vaiheessa arvelin, että tuli ehkä startattua liian lujaa. Olin saanut kiinni erään juoksukaverini, ja hänelle tokaisin, että roikun hänen perässään niin kauan kuin jaksan. Pian alkoikin hiekkatieosuus, ja vauhti putosikin jonkun verran, mutta ei mitenkään pahasti. Pelkäsin koko ajan, että milloin noutaja tulee. Kolmentoista kilometrin juomapisteellä otin geelin, mikä tuntui vähän piristävän ja vauhti hetkellisesti nousi hiekasta huolimatta.

Pienestä pelosta huolimatta kilsakyltit tulivat vastaan aika nopeasti, ja yhtäkkiä huomasin, että olimme juosseet jo kuusitoista kilometriä! Tajutessani, että lystiä on jäljellä enää viisi kilsaa koin jonkinlaisen ihme virkistymisen, ja kilometrivauhti nousi taas 4.30min/km-tienoille. 17 kilsan kohdalla alkoivat mäet, jotka olivat yhtä pahoja kuin muistinkin. Meidän pieni juoksuporukamme hajosi täysin Mäkelänrinteen mäkeen, ja Pasilassa meitä oli enää kaksi juoksijaa jatkamassa yhteistä taivalta.

Mäkiosuudella otin takkiini reilut 30 sekuntia, mutta kuin ihmeen kaupalla pystyin kiristämään takaisin tavoitevauhtiin. 19 kilometrin kohdalla tunsin itseni oikeastaan aika fressiksi, ja päätin kiristää ruuvia. En ollut katsonut kelloa enää kympin jälkeen, ja kun viimeinen tonni alkoi, laitoin kaiken peliin. Oikeastaan vasta viimeinen kilsa tuntui selvästi pahalta, mutta sain silti tiristettyä kunnon loppukirin!

Maalissa kello pysähtyi aikaan 1.36,10, joka on kuin onkin uusi puolimaraton-ennätykseni! Edellinen ennätykseni on neljä vuotta vanha, nyt löin sen reilulla kolmella minuutilla. On siis sanomattakin selvää, että olin aikaan tyytyväinen! Päästyäni kotiin tiputin harmillisesti upouuden iPhone6:n kahvikuppiini (!!) ja menetin kaikki päivän aikana ottamani kisakuvat. Onneksi bloggaajakollegani Ms Endorphinist auttoi naista mäessä ja antoi käyttää omia kuviaan. :)

Seuraavana vuorossa onkin Tallinan puolimaraton, ja siellä voisin kokeilla 1.35-alitusta. Nyt kuitenkin pari päivää lepoa ja rentoilua!

Kommentit (5)

Vierailija

Onnea uudesta enkasta! :) Mutta voi ei uusi kännykkä :/ Tuliko se enää ollenkaan kuntoon? _/

Vierailija

Moikka! Näin sut eilen gigantissa, mutta enpä tohtinut tulla häiritsemään teidän asioimista:) (liittyiköhän tuohon iphoneen?:D)  olisin vain sanonut, että blogisi on tosi hyvä ja olen lukenut sitä varmaan kohta viitisen vuotta! Ja hei, onnea ennätyksestä!

Vierailija

Onnittelut hienosta juoksusta ja uudesta ennätyksestä! Sähän painelet jo hirmuisia aikoja! Oli kiva lukea kisaraporttia, kun itsekin olin siellä juoksemassa. Itsellä tosin jalat painoivat, enkä päässyt ennätyslukemiin. Mutta juoksusta ja tapahtumasta jäi silti hyvät fiilikset. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat