Täytyy tunnustaa, että meinaa hieman jännittää! Huomenna on edessäni elämäni pisin juoksukisa, Two Ocean -ultramaraton ja 56 kilometriä. En ole tosiaan koskaan juossut edes treeninä noin pitkälle (no kukapa noin pitkiä matkoja treeneinä juoksisikaan), joten jännään, miten mun mahtaa käydä. Onneksi olen kuitenkin juossut muutaman maratonin, joten ehkä niiden tuomalla kokemuksella pötkitään ainakin sinne 42 kilometriin.

Koko tämä päivä on oikeastaan mennyt juoksuun valmistautuessa. Eräs kaverimme Suomesta saapui tänne aamulla, ja heti aamupalan jälkeen suunnattiin expoon hakemaan numeroita, ihmettelemään ja shoppailemaan. Vaikka oltiin paikan päällä tosi ajoissa, oli expo ihan tukossa. Onneksi meidät kansainväliset juoksijat ohjattiin ohi jonon hakemaan numeroitamme.

Toimitsijat olivat ihan innoissaan, kun kerroimme olevamme Suomesta. Myöhemmin maakohtaista osallistujalistaa selatessani minulle selvisi, että me kolme ollaan tosiaan ainoat suomalaiset koko kisassa! Tosi hassua, jotenkin luulin, että täällä olisi enemmänkin suomalaisia, varsinkin kun norjalaisia ja ruotsalaisia on kisassa oli kymmenkunta.

Expoilla onnistuttiin vähän shoppailemaan, kun tarjolla oli niin paljon treenikamaa pilkkahintaan. Olen koettanut hillitä rahankäyttöä viime aikoina, mutta tuntui vaan niin hullulta jättää laadukkaat edulliset kamppeet ostamatta, kun myöhemmin Suomesta ostaisin vastaavat kuteet vähintään triplahintaan. Ja olihan se kivaa saada Two Oceans -paita matkamuistoksi! :)

Muuten päivä on sujunut kuten mikä tahansa pitkää kisaa edeltävä päivä: olen katsonut kamat valmiiksi, kiinnittänyt numeron, leikannut varpaankynnet ja laittanut chipin kiinni kenkään. Olen vetänyt hiilareita niin että napa paukkuu, samoin kuin vissyä ja urheilujuomaa. Yleensä syön runsaan aamupalan ennen kilpailua, mutta koska huomenna startataan jo 6.30, koetan syödä illalla reippaasti ja aamulla vain kevyesti.

Ei kai siinä sitten muuta kuin huomenna mennään! Toivottavasti ei tule mitään viime hetken takapakkeja. Tarkoitus on juosta kisa läpi pk-vauhdilla, mutta uskon siinäkin olevan ihan tarpeeksi haastetta. :)

Kommentit (2)

aki

Tsemppiä! Eka ultrani meni 52km asti suht helposti. Sitten piti vuorotella kävelyä ja juoksua.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat