Viimeisimmästä vaihto-opiskelureissustani on hieman yli vuosi, ja voisi kuvitella, että näin työelämään pullahtaneena ei enää reissujalka paljon vipattaisi. Jostain syystä olen löytänyt itseni yhä useammin surffailemalla netissä ja etsiskellen mahdollisuuksia lähteä uudelleen jonnekkin "reissuun" vähän pidemmäksi aikaa. Töihin, vapaaehtoishommin, opiskelemaan - mielellään tekemään jotain, oleilemaan ja asustamaan edes hetkeksi. Siitä ei ole kuin pari kuukautta, kun kirjoitin tästä aiheesta vanhaan blogiini, eikä kaipuuni ole ainakaan yhtään vähentynyt!

Olen miettinyt, että mistä ihmeestä tämä levottomuus oikein kumpuaa. Viihdymme tosi hyvin Helsingissä ja ollaan jotenkin tosi hyvin kotiuduttu tänne. Ystäviä, harrastuksia, töitä ja menoja on ja arki rullaa oikein rattoisasti eteenpäin. Silti on koko ajan maa vähän polttelee jalkojen alla ja levottomuus pakottaa haaveilemaan irtiotosta! Toisaalta taas päässä jyskyttää ajatus siitä, että mahdollisen pidemmän reissun myötä tulee taas aukko niin kukkaroon kuin CV:hen, ja mitä järkeä ylipäätään on lähteä nyt minnekään, juuri kun ollaan saatu siirrettyä elämämme Helsinkiin. Mutta toisaalta taas, tuleeko koskaan täydellistä hetkeä, tai oikeastaan: tuleeko koskaan enää tämän parempaa hetkeä lähteä?

Haikailen nimenomaan jonnekin vähän pidemmäksi aikaa, en niinkään matkailemaan. Tiiviit googletukset ovat vahvistaneet sen, minkä jo oikeastaan tiesinkin: lääkärin töitä ei ulkomaille pääse tällä kokemuksella tekemään oikeastaan mihinkään. Ainut järjestö, joka "palkkaa" myös vastavalmistuneita on Lääkärit ilman rajoja, mutta heidän kohteensa vaikuttavat olevan aina varsin hc-kohteissa. Sinänsä minua ei haittaisi, vaikka en pääsisikään työskentelemään lääketieteen parissa, mutta jotain hyödyllistä ja järkevää haluaisin tehdä. Miksen vaan voi enää mennä vaihtoon??

Onneksi valoa tunnelin päässä alkaa jo näkyä, ja ollaan saatu Jussin kanssa muutama idea siitä, minne voisimme kenties lähteä. Innostuttaa niin, että tekisi mieleni vaan pomppia, mutta toisaalta suunnitelmat ja mielet ehtii vielä muuttua niin monta kertaa, että ehkä parempi vielä pitää suut supussa. Sillä eihän sitä tiedä, vaikka järki kasvaisi tähänkin päähän ja asettuisimme vihdoinkin aloilemme. :)

Ps. Vinkkejä hyvistä "reissukohteista" otetaan vastaan!

Kommentit (8)

Vierailija

Onko Jussi samanlainen kaukokipuilija vai onko sinulla suurempi kaipuu? :) Olisitteko tällä kertaa lähdössä yhdessä vai sinä yksin kuten viime keväänä?

Vierailija

Ymmärrän sua sanna niin ja kannustan vain ja ainoastaan lähtemään. Nyt pitää mennä, itsekin menin aikoinaan ja en ole katunut koskaan. Lääkärin työ sinulla on ja pysyy. Kokemukset muualla ja muualta tekevät sinusta vain rikkaamman, vahvemman, ymmärtäväisemmän ja laaja- alhaisemman ihmisen, sitä myöten lääkärin ja sitämyöten syvemmin tatsin potilastyöhön. Hesa on ja pysyy, sinnekin aikoinaan palasin ja sieltä lähden nyt itse toistaiseksi pois.pohjoiseen, takaisin. Kotiin. Voin kertoa, että tunnen itse lääkäreitä jotka ovat työskennelleet valmiina lääkärinä ulkomailla mm. kahvilassa, viinitilalla, pyöräkaupassa, eräoppaana, laskettelunopettajana. Ja itse toimin aikoinaan  mm. hoitajana ja talonmiehenä, heh. Tsemppiä ja rohkeutta. On vain yksi elämä , t: kollegasi

Vierailija

Hei! Itse olen sitä mieltä, että uraa ja arkea ehtii kyllä elää aivan tarpeeksi myöhemminkin, joten jos tulee mahdollisuus lähteä niin lähde! Itse lähdin vuosi sitten ulkomaille asustelemaan ja päivääkään en ole katunut :) Ongelmaksi tässä muodostuukin sitten joskus Suomeen palaaminen: se kun ei oikein innosta. Kiitos kivasta blogista!

 

 

Vierailija

Mietin eilen aivan samaa, juuri tuota kysymystä: mistä tämä levottomuus tulee kun kaikki on arjessa juuri nyt niin hyvin? Kirjoitin blogiinkin pitkät pätkät, mutten saanut vielä julkaistuksi.

Koko ajan täytyy olla kiikarissa uusi reissu tai jotain tekemistä, tapahtumaa. Toisaalta, juuri näin minä olen onnellinen. Ehkä se on siis vain minun tapa elää tätä elämää.

t: Lenkkereissa- Ninni

Vierailija

Olen samaa mieltä kuin edelliset, vaikken itse lääkäri olekaan! Älä nyt ainakaan CV:n "aukkojen" takia jätä lähtemättä - eiköhän sulle töitä ole kuitenkin aina Suomessa, jos niitä haluat :) 

Elämä ei ole kenraaliharjoitus, joten sydäntään kannattaa kuunnella!

- Emmi

Vierailija

Moikka,

 

Esim Sveitsiin pääsee erikoistumaan tai tekemään lääkäriharjoitteluja, ja nämä ovat nimenomaan Eurooppalaisen tutkinnon jälkeen. Palkkakin on ihan kiva. Kielitaidoksi suositellaan sujuvaa saksaa tai ranskaa, mutta esim Geneve on niin kansainvälinen paikka, että eiköhän sairaalassa pärjää myös englannilla. Samoin Brysseliin pääsee tekemään "harjoittelua" tutkinnon suorittamisen jälkeen puhumatta ranskaa tai flaamia.

 

kyllä se siitä :)

Sansu
Liittynyt21.5.2013

Vierailija, Jussi on ihan samoilla linjoilla, eli yhdessä oltaisiin nyt lähdössä :)

Vierailija, kiitos ihanista ja kannustavista sanoista!

Vierailija, kiitos tsempistä :)

Ninni, niin, onneksi tätä elämää voi elää monella tavalla. Odotan innolla sun postausta aiheesta :)

Emmi, totta turiset, töitä varmasti riittää, vaikkeivat kaikki CV:n aukkoa hyvällä katsokaan.

Vierailija, hei kiitos tuosta infosta! Ensisijaisesti olen tällä hetkellä kiinnostunut Euroopan ulkopuolisista maista, mutta eihän sitä tiedä, jos myöhemmin innostuisin esim. Sveitsistä. :)

Vierailija, haluan varmaankin, enkä ajatellut yrittää niitä vanhana. :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat