Viime päivinä blogin kirjoittaminen on ollut jotenkin tavallista hankalampaa. Päässä surraa ajatuksia - enemmän ajatuksia kuin ehkä aikohin - mutta en saa nistä yhtäkään kiinni. Ideat katoavat jonnekin mieleni kätköihin heti, kun kaivan läppärin esiin ja päädyn tuijottamaan tyhjää ruutua.

Loman kaksi viimeistä viikkoa menivät eri tavalla kuin olin suunnittelut, ja kotiseutumatkailun sijasta päädyin jäämään kuumaan kaupunkiin. Lopulta päädyin tekemään jotain sellaista, jota en oikein koskaan ole kunnolla osannut tehdä: olen aika pitkälti vain oleillut. Oleillut kuumilla kallioilla meren rannalla ja pehmeällä nurmikolla puistossa, istunut ostoskeskuksen portailla ja katsellut ohi käveleviä ihmisiä, lukenut lapsuusajan klassikkokirjoja ja muistellut menneitä.

Huomasin, että yksin on kivaa käydä taidenäyttelyssä ja että kotiin voi pyöräillä joskus mutkan kautta ihan vain siksi, että näkisi erilaisia maisemia. Auringon laskiessa voi pysähtyä ja vain katsella ympärilleen, hengittää sitä ihanaa ulkomaan tuoksua, joka ilmassa on viime viikot leijunut. Ilma tuoksuu polttavalta asvaltilta ja hiekalta, siltä, kun kuumunut kaupunki alkaa jäähtyä iltaa kohden.

Olen aina ollut sellainen ihminen, että pohdin paljon mennyttä tai tulevaa. Ensimmäisen kerran muistan haikailleeni mennyttä 13-vuotiaana - olin surullinen siitä, että lapsuus alkaa olla ohi. Samanlaisena olen säilynyt tähän saakka, aina surrut tietyn aikakauden loppua tai jännittänyt uuden alkua. Olen usein miettinyt, onko muillakin ihmisillä tällaisia ajatuksia? Usein tuntuu siltä, että olen ainut, joka piinaa itseään jatkuvalla pohdintarumballa.

Nyt tuntuu siltä, että ehkä osaan nyt vaan olla tässä ja nauttia, olla kerrankin stressaamatta siitä, että mikä minusta tulee isona tai mitä elämältäni haluan. Ehkä oleilu opetti minulle jotain erityistä.

Kommentit (5)

Vierailija

Olen aika samanlainen. On aina pakko tehdä jotain tai pohtia menneitä tai tulevia. Se, että "pakottaa" itsensä vain olemaan tekee kyllä välillä hyvää. :)

Mutta hei tänään on taas tekemistä! 10 kilsaa rääkkiä :) Bongasin sinutkin osallistujalistalta. Nähdään!

t. Heini

Vierailija

Et ole ainoa. Olen myös yksi menneiden, tulevien, mutta myös nykyhetken pohtija. Ei kai siinä mitään pahaa ole? ;) Kunhan tosiaan muistaa, että nykyhetkestäkin pitää osata nauttia.

Vierailija

Hieman vanhempana blogisi lukijana olen ollut huomaavinani, että olet luonteeltasi melkoisesti samankaltainen kuin oma poikani.  Esim. vaihtelunhaluinen ja kuitenkin sellainen pohdiskeleva, asioita puntaroiva, jännittäjäkin, ehkä kunnianhimoinen.  Olisiko horoskooppimerkki oinas vaikuttava tekijä tässä?:)? On aika hauska seurata tekemisiäsi tältä pohjalta. Vaikea selittää kuitenkin. Ehkä ymmärrätkin... Hyvää jatkoa ja onnellista tulevaisuutta elämääsi. Onnen avaimet ovat omissa käsissäsi. t. Anni, 60 v.

 

Sansu
Liittynyt21.5.2013

Heini, mitenhän sitä sais aivot hetkeksi narikkaan? :)

Vierailija, ei ole, mutta todellisuudessa olisi hyvä viipyä vähän useammin :)

Anni, hahaa, olen kyllä oinas! Olen joo vaihtelunhaluinen, pohdiskelijakin, mutta toisaalta välillä sellainen mutkat suoriksi -tyyppi. En myöskään pidä itseäni kovana  jännittäjänä! Mutta aika hyvin kuvauksesi osui joka tapauksessa :)

Vierailja, tuli jo, mutta mitä tästä eteenpäin?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat