Kuulostaa kliseeltä, mutta viime kuukausina olen oppinut ottamaan vähän iisimmin. Olen ihminen, joka tykkää tehdä, touhuta ja nähdä, ja joka kaipaa suhteellisen vähän rauhoittumisen aikaa. Haalin ympärilleni kivoja asioita, tapahtumia ja ihmisiä, ja yhtäkkiä huomaan hukkuneeni niihin. Kun asiat on sovittu - muiden tai itseni kanssa - minun on hankalaa pakittaa, vaikka väsymys nakertaisikin rintaa. Feidaaminen on inhottavinta mitä tiedän, mutta onneksi kivojen juttujen puskeminen ei ole ihan kamalaa puuhaa. Ainakaan siihen saakka, kunnes väsyttää oikeasti tosi paljon.

Olen karsinut elämästäni pois asioita, joita minun oli ennen "pakko" tehdä. Esimerkiksi päivitän blogiani harvemmin, keskityn viiden eri urheilulajin sijasta vain yhteen eikä asuntoni loista aina viimeisen päälle kiiltavänä. Ennen minun oli vaikeaa antaa itselleni siimaa silloin, kun olin päättänyt tehdä jotain, mikä lopulta johti aika rutiininomaiseen elämään. Nykyisin tilanne on huomattavasti parempi, mutta mietin joskus silti, että kuinka rutinoitunut oikeastaan olen? Jotenkin tykkään mieltää itseni seikkalunhaluiseksi ja spontaaniksi, mutta rehellisuuden nimissä en ainakaan jälkimmäistä kovin usein ole. :)

Heti alkuun todettakoot, että rutiinit eivät ole minulle mitään epämiellyttäviä asioita, vaan pikemmin kivoja asioita. Sitä paitsi arjen eläminen ilman minkäänlaisia rutiineja olisi haastavaa - ainakin, jos on päivätyö ja jonkinlaiset työajat. Toinen kysymys toki on, että mitä itse kukin haluaa kutsua rutiineiksi. Minulle ne ovat arjen askareitani, harrastuksia ja asioita, joita tykkään tehdä päivittäin. Urheilua tulee ehkä helpommin pidettynä rutiininomaisena toimintana kuin vaikkapa päivittäistä telkkarin tuijottelua, vaikka tosiasiassa molemmat ovat ihan yhtälaisia rutiinipuuhia.

Milloin rutiinit alkavat heikentää elämänlaatua ja homma menee suorittamisen puolelle? Raja on todellakin hiuksenhieno. Ennen pakenin rutiineihin omia ajatuksiani ja tunteita, joita en halunnut tuntea. Elämä tuntui hallittavalta, kun pysytteli tutuissa jutuissa, samoilla uomilla eikä astunut harhaan. Vaikka rutiinit koostuisivatkin pääasiassa mukavista jutuista, aletaan olla heikoilla jäillä silloin, kun niistä ei voi luopua silloin kuin uuvuttaa tai kun haluaisi tehdä oikeasti jotain muuta.

En haluaisi kuitenkaan kutsua itseäni täydelliseksi kontrollifriikiksi, sillä tiukoissa tilanteissa olen yllättävän sopeutuvainen. Asumiset ja oleskelut ulkomailla, erityisesti kehitysmaissa ovat puskeneet minut aina ulos comfort zonelta, pakottaneet heittäytymään ja luopumaan kaikesta tutusta. En varmastikaan ole aina maailman joustavin ihminen, mutta mielestäni olen selvinnyt noista tilanteista kunnialla.

Minulla on kuitenkin vielä kehitettävää, ja aionkin vielä hiljentää sisäistä rutiininrakastajaani. Täydellisen spontaani elämä ei ole minun - eikä varmaan kenenkään - tavoite, mutta pieni kaavojen rikkominen tekee joskus terää. Suorittajan on helpompi hengittää, kun osaa välillä luopua sovitusta, unohtaa tutut rutiinit ja tarttua hetkeen.

Kommentit (4)

Vierailija

 Kiitos ihanasta blogistasi, luen aina. Hyvä kirjoitus ja hyvää pohdintaa. olenkin monesti miettinyt, että kuinka ihmeessä oikein jaksat ja jaksat. tietynlainen suorittamisen pakko on rivien välistä loistanut, täytyy, mennään, tehdään jne. todellakin, elämässä on paljon kivoja juttuja joita on mukava tehdä. itse olen samassa lääkärin ammatissa ja työssä missä itsekin olet ja voin sanoa rehellisesti, että vapaalla en jaksa, enkä pysty. haluan vana olla. olen todellakin antanut itselleni luvan vaan olla. sitten tulee taas aktiivisempia tai toisenlaisia kausia. nyt kun työssä on super rankkaa, tiivistä, työyhteisössä ongelmia  ja työmäärä on kohtuuton - relaan muuten. Ihanaa joulun odotusta !

Vierailija

Tämä oli oikein naseva kirjoitus! Pistää miettimään omiakin rutiineja. Hetkeen tarttuminen on välillä yllättävän haastavaa mutta todellakin usein niin kannattavaa. Mukavaa viikonloppua!

T.Pauliina

Vierailija

Hei,

Näin juuri. Hyvä kirjoitus!!!

Hyvää joulunodotusta sinulle ja kiitos kirjoituksistasi.

Heli

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat