Huhhuijaa, jälleen yksi Jukolan viesti takana! En edes muista, monesko järjestyksessään tämänvuotinen minulle oli, mutta veikkaan, että kyseessä oli kolmastoista viesti Venloissa.

Tänä vuonna Jukolan viesti järjestettiin Vehmersalmella, jonne oli ihan kunnon ajomatka Helsingistä. Lähdin matkaan heti töiden jälkeen perjantaina, ja illalla ennen kasia olin perillä hienossa maatilamajoituksessamme Vehmersalmen keskustan tuntumassa. Yövyttiin maalaistalossa, osa nukkui aitoissa ja osa sisällä. Minä onnekas pääsin nukkumaan sisätilamajoitukseen, ja sain jopa ihan oman huoneen. :)

Jukola-aamu valkeni koleana, mutta onneksi ei satanut. Aurinkokin alkoi pilkotella alkuiltapäivästä, juuri ennen Venlojen viestin starttia. Nelihenkisessä viestijoukkueessamme minun osuudeksi lankesi jälleen viimeinen eli ankkuriosuus, joten kun viesti starttasi kahdelta, oli mun lähtöön vielä muutama tunti aikaa. Olin lukenut eri medioista siitä, kuinka haastava maasto ja vaikeat reitit tämän vuoden Jukolassa tulisi olemaan, joten olin melko varma, että joukkueemme jäsenet eivät selviäsi maaliin kolmessa ja puolessa tunnissa ja minua odottaisi yhteislähtö.

Kisapaikalla ehti vielä hyvin syömään pastat ennen starttia.

Mutta mitä vielä: kaksi ekaa osuutta tuli metsästä alle tuntiin, ja kolmaskin viestinviejä aloitti urakkansa mallikkaasti. Niinpä olin lähtökarsinassa jo 16.40 verryttelemässä ja venyttelemässä. Odottavan aika tuntui pitkältä, ja koko ajan pelkäsin, että missaan vaihdon niin kuin viime vuonna! Olin kuitenkin kärppänä paikalla, kun Katariina kurvasi vaihtopuomille noin 17.20 ja pääsin matkaan.

Olin etukäteen päättänyt, että tänä vuonna panostan suunnistukseen päättömän juoksun sijaan. Aloitin kuitenkin aika räväkästi, sillä ensimmäiset puoli kilsaa oli lähtöviitoitusta, ja pitihän sitä viitoitettu reitti juosta täysillä. :) Lähtöpisteelle olin ottanut kiinni varmaan kymmenen tyyppiä, ja aikamoinen huohotus jo kävi ennen koko reitin alkua. Hidastin kuitenkin tahtia ja lähdin suunnistamaan tarkasti ykkösrastille.

Ensimmäinen rasti löytyi yllättävän tarkasti, samoin toinen, kolmas ja neljäs... Pikku hiljaa pääsin suunnistuksen makuun, eikä rata ollut ollenkaan niin hankala kuin olin odottanut. Muista vuosista poiketen päätin keskittyä vain ja ainoastaan omaan suunnistukseeni enkä kiinnittänyt paljoa muihin suunnistajiin huomiota. Parin letkan perässä kysyin, että mille rastille muut olivat menossa lähinnä vaan varmistuakseni suunnasta. Jos joku kysyi minulta, että minne olin menossa, vastasin kyllä ja paria suunnistajaa pysähdyin neuvomaan.

Maasto oli rankka ja todella mäkinen, mutta toisaalta paikkoja luukutuksellekin löytyi. Juoksin aina kun siihen tarjoutui mahdollisuus ja kävelin pahimmat osuudet. Huomasin, että menin koko ajan porukasta ohi ja minua seuraamaan lähteneet eivät pysyneet kauaa perässä. Pari koukkua ja huonoa reitinvalintaa  tuli kuitenkin tehtyä, ja tuolloin nuo perästä tippuneet kyllä kuittasivat tarkalla suunnistuksellaan!

Yhtäkkiä huomasin rastien huvenneen ja maalikuulutukset alkoivat kuulua. Viimeiset rastit löytyivät sujuvasti, ja loppusuoralla otin irtosi vielä kova kiri - en kuitenkaan saanut itsestäni läheskään kaikkea irti metsässä, kun täytyi keskittyä suunnistukseen. Aikaa 7,7 kilsan radalla kului 1.22, ja olin omalla osuudellani 342:ksei nopein (maaliin tuli jotain vajaa 1200 joukkuetta). Mikä parasta, onnistuin ohittamaan 102 joukkuetta matkan varrella! :) Olin kyllä todella tyytyväinen suoritukseeni erityisesti suunnistuksen osalta. Kaiken kaikkiaan koko joukkueemme suoriintui tosi hienosti, ja sijoituksemme oli paras SK Mortiksen historiassa koskaan!

Maaliin tultuani päätin, että en jää odottamaan miesten viestin alkua, vaan suuntasin suoraan majapaikkaamme. Siellä minua odotti poikien kokkaama ruoka, sauna, palju ja kylmä siideri - hienosti mennyt suoritus sai kyllä arvoisensa palkinnon. :) Melkein tekisi mieli ilmoittatua johonkin suunnistuskisoihin, niin hyvä fiilis eilisestä juoksusta jäi!

(Toinen ja viimeinen kuva: Tanja Mälkiä)