Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineelle, sähköpostia tai Facebook-viestiä lähettäneille! Ette usko, kuinka paljon viestinne ovat minua ilahduttaneet. Sielläpuolella ruutua on todella paljon ihmisiä, joita minä en tunne, mutta jotka tuntuvat välittävän minusta todella. Kiitos! :)

Tätä postausta naputtelen uudesta asunnostani, aamupalapöydästä kahvia hörppien. Menen vasta kymmeneltä töihin tänään, ja tällainen rauhallinen aamu tuntuu kyllä aika luksukselta viime päivien hektisen menon jälkeen. Viime viikonloppu meni ihan kokonaan muuttopuuhissa, ja tämä viikko alkoi kyllä tosi väsyneissä merkeissä. Onneksi ensi viikolla on lomaa ja pääsee reissuun!

Uusi kämppäni on tosi kiva, ja vaikka elänkin pahvilaatikkomeren keskellä, viihdyn uudessa asunnossani. Kolmisenkymmentä neliötä Töölössä, pieni keittiö, kylppäri ja alkovi riittävät minulle tällä hetkellä oikein hyvin. Aamuisin juon kahvia ja katselen kadulle, jossa vaahterat vaihtavat kovaa vauhtia väriä. Töihin on edelleen kävelymatka, ja vaikka kaduilla on jo aamuisin hämärää, naapurileipomosta leijuva kahvin ja pullan tuoksu ilahduttaa työmatkakävelijää.

Tässä sitä siis totutellaan uuteen elämään pienin askelin, päivä kerrallaan. Välillä on vaikeaa, välillä maailma tuntuu olevan kaunis ja avoinna. Elämänmuutos ero todella on: sitä ei menetä vain ihmistä, vaan kokonaisen pienen maailman. Tavat, tottumukset ja ruutiinit - kaikki menevät uusiksi. Ikävöin myös todella paljon niitä ihmisiä, joista minulle tuli näiden vuosien aikana läheisiä. Ystävien ja sukulaisten menettäminen tuntuu raskaalta.

Blogissa on nyt varmaan vähän erilaiset tunnelmat jonkun aikaa, mutta ehkä tämäkin tästä heräilee henkiin, samaa tahtia kuin minäkin. Netti uudesta asunnosta jo löytyy, joten päivittäminen on siinä mielessä helpompaa. Täällä minä kuitenkin olen ja porskutan, vaikka minusta ei hetkeen mitään kuuluisikaan. Askel kerrallaan.

Kommentit (18)

Vierailija

Voi tsemppiä Sanna!
Itsekin tuossa tilanteessa ollut kerran jos toisenkin ja no, onhan se olo kurja. Onneksi pikkuhiljaa arkisia juttuja tehdessä hoksaakin ajattelevansa, kuinka kiva olo on ja miten joku asia ilahduttaa kovasti:)
Ystäväni hokee minulle aina, että tämän piti tapahtua, sillä edessä odottaa jotain vielä parempaa. Ennen kuin tuo parempi tapahtuma tupsahtaa nurkan takaa eteen, voi onneksi nauttia sinkkuajasta ja viettää hauskaa elämää, vaikka onhan se toki erilaista:)
Ihanaa syksyä sinulle!

Vierailija

Paljon haleja ja voimaa tulevaisuuteen! Kyllä se aurinko taas paistaa!

T. pitkäaikainen lukijasi

Vierailija

Kuulostaa ihanalta sun kämppä, toivottavasti joskus paremmalla ajalla nähdään sitä blogin puolella. :)

Ja tuli mieleen yksi positiivisempi asia tilanteesta - nämä sun kirjoitukset erosta varmasti auttavat useita samassa tilanteessa olevia. Kirjoituksistasi kuitenkin hohkaa toivon hippunen, käytät sanaa "uutta" sanan "menetetty" sijaan.

Vierailija

Tsemppiä Sansu! Ota nyt vain ihan rauhassa oma aikasi ja totuttele uuteen elämään. Blogista ei kannata stressata, se kulkee mukana ja on luonnollista, että se heijastaa kirjoittajan elämäntilannetta :) Mennään sinne lenkille jossain vaiheessa! t: Karoliina 

Vierailija

Voimia ja halauksia Sanna! Olet vahva, fiksu ja esikuvallinen nainen, joka selviytyy mistä vain!

Vierailija

Hei!

Valtavan paljon tsemppiä elämänmuutoksen keskellä. Itsekin erosin ja muutin omilleni aikalailla tasan 3 vuotta sitten. Oma vapaus tuntui toisaalta mahtavalta, mutta tuli myös ikävä toisen ärsyttäviäkin tapoja. Minulla tuli myöskin ikävä entisen poikaystäväni perhettä. Elämää oli jo suunniteltu muka niin pitkälle, mutta yhtäkkiä kaikki vain lakkasi olemasta. 

Elämä jatkuu, alussa nimenomaan päivä kerrallaan. Asiat piti kääntää iloksi; sain tehdä omia lempiruokiani vaikka joka päivä, sain omia kylpyhuoneen täysin itselleni, sain katsoa telkkarista omia lempiohjelmia tai olla katsomatta televisiota ollenkaan. Onneksi olen saanut pitää tämän kyseisen miehen kaverinani kriittisen vaiheen jälkeen! Huikeaa.

Juha Tapion sanoin "Aito rakkaus yllättää sut vielä kerran, vähintänkin kerran.."

Tykkään sinun blogista tosi paljon. Opiskelen itselleni toista ammattia, mutta haaveilen lähes joka toinen päivä lääkiksestä. Kiitos sinun inspiraation! Saapa nähdä, mitä elämä tuo tullessaan. :)

Ihanaa syksyn aikaa sinulle, terveisin pitkäaikainen, mutta hiljainen lukija Roosa.

Vierailija

Kyllä se elämä siitä alkaa hymyillä, toisinaan siihen menee enemmän aikaa. Toivottavasti liikunta auttaa sinua - olet tosi sympaattisen oloinen ja positiivinen ihminen :) Kaikkea hyvää !

 

t. Lukijasi

Vierailija

Tsemppiä ja voimia! Ero ei ole koskaan helppo päätös, tuo mukanaan niin suuria muutoksia ja tunteita. Suhteen päättyminen ei välttämättä tarkoita niiden läheisten ihmisten katoamista. Oon aina ajatellut, että tosiystävät jaksavat elämässä mukana, vaikkemme tapaisikaan niin usein tai viestittelisikään koko aikaa. Hyvät ja huonot hetket, ilot ja surut. Kun tapaamme, tuntuu, että voimme jatkaa siitä mihin viimeksi jäimme. <3 Yhteydenpito on toki kaksisuuntaista: ei riitä että itse haluaa pitää yhteyttä vaan sen toisenkin pitää haluta samaa. Mutta toisaalta se taas kertoo tosiystävyydestä. :)

Vierailija

Paljon paljon tsemppii ja jaksamista. sul on ihan huippublogi ja vaikutat aivan huipputyypilt:)

Kaikella on tarkoituksensa ja jokaisesta vastoinkäymisestä on mahdollisuus löytää jotain positiivista ja opettavaa tässä elämänmatkassa. Ehkä elämän tuo sun eteen nyt aivan uusia seikkailuja(?)

T: hlk ja lukija:)

Vierailija

Olet oikeassa, vaikka et tunne lukijoitakin, me välitämme sinusta. Kiitos kun jaoit elämääsi ja muutoksen syyn, jota rivien välistä olin tulkinnut jo viikoja sitten. Kävin blogisi sivuilla lähes päivittäin, koska tietynlainen huoli oli herännyt ja toivoin selvyyttä. Voimia ja lämpimiä ajatuksia sinulle Sanna. Selviät kyllä ja tulevaisuudesta ei meistä kukaan tiedä, nyt on nyt ja päivä kerralla on hyvä elää. Muista, että elämä myös yllättää hyvässä ja jokaisella ihmisellä ja tarinalla on omat polkunsa ja vaiheensa. Mitä rakkaus tekisi nyt ? Sitä olen itse kysynyt itseltäni kun on ollut vaikeita aikoja tai olen ollut aivan eksyksissä. Tietyllätapaa blogiisi on tullut nyt myös aivan uusi syvyys ja näkökulma. Hienoa, että olet aito ja jaat asioita meille. Pidän blogistasi vielä enemmän. - Lotta

Vierailija

Juuri näin Sansu, askel kerrallaan, päivä kerrallaan, olet nuori, kaunis, terve, urheilullinen ja vaativan ammatin valinnut kiva neitokainen, joten usko mua, elämä kantaa ja uusia tuulia antaa! Itke, naura, puhu ja puhu ja puhu asiasta kaikille jotka jaksavat kuunnella, sillä se helpottaa tuskaasi, tiedän mistä puhun! (30 avioliittovuoden jälkeen eropyyntö tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, minä, aikuiset lapseni ja kaikki lähipiiristäni emme tienneet asiasta mitään, joten sokissa olin!) Nyt 5v jälkeenkin välillä itku tulee jonkun asian yhteydessä, mutta muuten elämä on tuonut ihania asioita tilalle, mm. lapsenlapsi jne.)

Haleja ja jaksamisia sinulle!

t. 56v, pienen tyttären tytön mummo : )

Vierailija

Tunne ne surun tunteetkin, anna niiden tulla ja itkettää.
Onhan ero rakkaasta vaikeaa, ja saakin olla.

Ja siksi kait se toinen niin rakas onkin ollut.

Suru kestää aikansa, ja saakin kestää. E i ole olemassa ihmepilleriä

joka veisi nuo tunteet hetkessä pois. Ne kuuluvat Elämään, niin

suuret kuin pienet asiat, myös pienet ja suuret tunteet.

Kaikkea Hyvää Sinulle

ja myös kaikille lukijoille!

Anneli

Vierailija

Tsemppiä ja jaksamista uuteen tilanteeseen - ja toisaalta onnea uuteen kotiin :) Tänään sinusta ei ainakaan huomannut mitään ulospäin, kun töissä pari sanaa vaihdettiin. En siis ole ehtinyt blogeja lukemaan hetkeen, joten luin nämä postaukset vasta äsken. Terveisin siis se henkilö,  joka ensin puhui työjuttuja ja sitten sanoi tykkäävänsä blogistasi :) -Katja

Vierailija

"Jotta pääsisi perille on eksyttävä tieltä. Joka pääsee perille oppii, että hetken kuluttua on taas jatkettava matkaa. Joka ei koskaan putoa raiteilta ja mene rikki, jatkaa aina samaa rataa ja on turvassa suurelta murheelta ja suurelta onnelta." - Tommy Taberman. 

Voimia ja valoa pimenevään syksyyn! <3:llä pitkäaikainen lukijasi

Vierailija

Voimia ja jaksamista Sinulle Sanna! <3

Noin sympaattisen ja ihanan oloiselle nuorelle naiselle en voi muuta toivoa kuin pelkkää hyvää nyt ja tulevaisuudessa. Samoin ajatuksin tuntuu olevan täällä lukematon määrä muitakin lukijoitasi. Kuten joku muu jo tuossa ylempänä totesi, niin blogisi sai kertaheitolla tietynlaista syvällisyyttä, kun rohkenit kertoa meille tästä henkilökohtaisen elämäsi suuresta vastoinkäymisestä. Toki olen pitänyt kirjoituksistasi jo siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran eksyin entisen blogisi "Hearts&Minds":n sivustolle. Olen saanut blogistasi valtavasti treenimotivaatiota ja vinkkejä terveelliseen ruokavalioon. Tosin lääkikseen en sentään ole hakemassa ;-)

Anna nyt surulle aikaa niin kauan kuin siltä tuntuu. Olen kuitenkin ihan varma, että kaltaisesi ihminen ei tule jäämään ilman ottajia! Muista vain seurata sydäntäsi ja niinhän sä teetkin :-)

 

Lämpimiä terveisiä teekuppuson äärestä lähettää lukijasi Mari

Vierailija

Muista,  että jotain parempaa tulee osaksesi ja se on kaikkien parhaaksi. Kun katsot myöhemmin tätä aikaa, ymmärrät tämän ajan, tapahtuneen ja hetken tärkeyden ja merkityksen. Kiitos, että olet jakanut kaikki nämä asiat lukijoidesi kanssa. Halaus!

-Kaari

Vierailija

"maailmalle jää joskus toiseksi, mutta sateen jälkeen
sää käy aurinkoiseksi

Siis älä siitä huoli, näinhän täällä käy
aurinkokin paistaa, vaikkei sitä näy
Tuuli ajan mittaan pilvet valjastaa
ikuisuuteen karkaavat tähdet paljastaa"

 

Vierailija

Moi Sanna

Haleja täältä Muhokselta koko porukalta.

Mukavaa syksyn jatkoa ja tsemppiä erikoistumiseen <3

 

 

t. Minna ja muut hoitsut Muhokselta

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat