Juttu julkaistu vanhassa blogissani 4/2013

Facebookin Juoksufoorumilla käytiin eräänä päivänä vilkasta keskustelua siitä, millainen on optimaalinen kuntojuoksijan ruokavalio. Lopulta keskustelu kääntyi siihen, että pitäisikö juoksijan pyrkiä ruokavalinnoissaan aina niissä terveellisissä vaihtoehdoissa, vai onko joskus jopa ihan suotavaa eksyä "kaidalta polulta" ja valita ostoskoriin jotain epäterveellisempää ja energiatiheämpää.

Olin oikeastaan aika yllättynyt, miten moni oli herkuttelun suhteen varsin kielteisellä linjalla. Toki moni tunnusti syövänsä herkkuja joskus, mutta monella niiden syöminen oli tosi rajoitettua. Jotkut aika runsaastikin liikkuvat henkilöt myös rajoittivat hiilareiden saantia ja välttelivät lisättyjä sokereita kaikissa muodoissaan ja kaiken aikaa.

Luin tässä hiljattain Lihastohtorin blogista Patrik Borgin kirjoittaman tosi hyvän postauksen, joka käsitteli runsaasti urheilevan ihmisen ruokavaliota. Artikkelissa Borg toteaa nasevasti: "Monilta tuntuu unohtuvan, että järkevien ruokavalintojen keskeisiä ominaisuuksia ovat ruuan suurempi volyymi, hyvä kylläisyydentuotto sekä ruuan energian huonompi imeytyminen (mm. kuidut)ja jossain on raja, jossa voi sanoa että noin kovaa treenaavan ei yksinkertaisesti kannata tehdä koko ajan noin fiksuja valintoja tai energiat jäävät puuttumaan. Paljon kuluttavalla ei ole varaa syödä hemmetin terveellisesti koko ajan". Pähkinänkuoressa: jos liikkuu paljon, ei kannata elää 100% terveellisesti ja tehdä kaikkia ruokavalintoja täydellisesti, sillä silloin riskinä on energiavaje. Ja kaikki me tiedämme, että jos haluaa kunnon kehittyvän ja kropan palautuvan, jatkuva energiavaje ei ole hyvä juttu.

Pelko energiavajeesta ei toki koske satunnaista lenkkeilijää (eikä ainakaan kovin usein kohtuu pienikokoista allekirjoittanutta), mutta tavoitteellisesti urheilevilla ihmisillä se voi olla ihan realiteetti. Totta kai ensisijaista on syödä terveellistä, ravinteikasta ja monipuolista ruokaa ja syödä herkut herkkuina, ei ruuan korvikkeena. Mutta olen samoilla linjoilla Patrik Borgin kanssa siitä, että runsaasti treenaavan henkilön ei kannata tehdä kaikkia valintoja tervellisyyden perusteella, vaan ruokavalioon jopa ehkä kannattaa tiettyinä hetkinä ujuttaa jotain ei-niin-terveellistä.

Ajatellaanpa esimerkiksi palautumista rankasta ja pitkästä urheilusuorituksesta. Kaloreita on palanut, ja palautumisen käynnistämiseksi energiaa pitäisi saada elimistöön nopeasti. Vaalea leipä, pasta ja riisi eivät ole ehkä tunnettuja terveellisyydestään, mutta nopeaan energiavarastojen täydentämiseen ne sopivat mielestäni kohtuullisen hyvin. Jos energiavaje on oikein suuri, terveellisiä hiilarilähteitä kuten kasviksia tai täysjyvätuotteita syömällä saa mahansa kyllä nopeasti täyteen, mutta energiansaanti voi jäädä vajaavaiseksi. Nämä myös tuotteet imeytyvät hitaammin kuin epäterveellisemmät hiilarit, mikä on tietenkin palautumisen kannalta huonompi juttu.
 

Tavoitteellisen kuntoilijan on ravitsemuksessaan optimaalista pyrkiä ns. high-fluxiin, eli syömään kulutustaan hitusen hieman enemmän. Tuolloin aineenvaihdunta porskuttaa tehokkaasti, ja treeneista saadan kaikki tehot irti. Myös palautuminen toimii hyvin, kun energiaa on tarjolla runsaasti, mutta painonnousua ei kuitenkaan vielä pääse tapahtumaan. Energiavajeessa elely puolestaan alkaa pikku hiljaa nakertaa suorituskykyä, heikentää palautumista ja jos asialle ei tehdä mitään, koko keho ajautuu burn-outiin. Pieni energiavaje ei välttämättä aina aja totaaliseen ylirasitukseen, mutta jossain vaiheessa voidaan olla tilanteessa, jossa liikutaan todella paljon, mutta tulosta ei vaan tule.

Syömisistä ei siis todellakaan kannata nipistää, mutta harmillisesti yllättävän moni kuntourheilija tekee näin! Aika moni tuntuu myös ajattelevan, että oman elämänsä huippu-urheilijan kuuluu elää askeettista elämää ja syödä koko ajan superterveellisesti. Totta kai jokainen saa syödä mitä haluaa ja elää niin kuin tykkää, ihmiset ja tilanteet on erilaisia, mutta kehittyäkseen urheilijana kurinalaisuus ei ole se ainut polku - usein siitä on jopa haittaa. Liian kurinalainen syöminen johtaa paitsi herkästi energiavajeeseen, myös joustamattomuuteen ruokailuvalinnoissa poikkeustilanteissa, kuten esimerkiksi kilpailuissa. Ennen pitkiä suorituksia tarvittavat hiilaritankkaukset voivat jäädä vaillinaisiksi ja palautusateriat huonoiksi, kun kisapaikalta ei löydykään mieleistään syötävää. Joustava ruokavalio on osa terveellistä elämäntapaa, jota on helppo ylläpitää päivästä toiseen.

Tämän tekstin pointtina ei ole kehottaa teitä vetämään lenkin jälkeen karkkipussia tyhjään mahaan tai korvaamaan kaikkia hyviä hiilareita huonoilla. Tahdon vain sanoa, että runsaasti kestävyysurheilua harrastavan ihmisen (tai no, ei kenenkään) ei tarvitse elää 100%:sen terveellisesti. Joidenkin urheilijoiden kohdalla erityisesti treenin jälkeen ajoitetut energiarikkaammat valinnat voivat jopa parantaa palautumista ja kunnon kehitystä, kunhan niillä ei tosiaan korvata oikeaa ruokaa. Kun 80% ruokailuista on kunnossa, saa loput 20% syödä vähän heikommin - ja toivottavasti myös nautiskellen!

(kaavio täältä)

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat