Eilen juoksin tälle kaudelle toisen (!) kympin kisan. Nakuteltuani tammikuussa kympillä 43.08 ajattelin, että tulen juoksemaan kuluneen vuoden ikana useita kymppejä ja että tuo ennätys tulee menemään rikki monta kertaa. No, väärässä olin, ja revanssikymppi sai odottaa itseään melkein vuoden. Tosi outoa, sillä kymppi on yksi mun lempimatkoista ja olen aina tykännyt juosta kympin kisoja useamman vuodessa!

No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ja eilen aamulla suuntasinkin aamupäivällä kohti Vantaan Sotunkia ja Aktia-cupia. Olin vetänyt alle kahdentoista tunnin yöunet, joten olo ei todellakaan ollut mikään fressein noin pitkän koisimisen jäljiltä! Kisapaikalle päästyäni huomasin myös, että sääolot olivat Vantaalla ihan erilaiset kuin Töölössä, ja tienpinta oli aivan jäässä ja ilma muutenkin aika rapsakka.

Lähdin tekemään tutut verryttelyt noin tuntia ennen starttia siskoni kanssa. Kroppa oli yhtä jähmeä kuin ilmakin, ja kesti tosi kauan saada kunnon lämpö päälle. Lähtöviivalle ehtiminen meni aika tiukille kiitos pitkän vessajonon, mutta ehdin vetää vielä pari aukkaria ennen kuin starttipyssy pamahti. Lähdin juoksemaan yhdessä kahden työkaverini kanssa, ja otettiinkin mukavan rauhallinen alku rullailemalla eka alamäkikilsa aikaan 4.20.

Vauhti kiristyi tuosta hieman, ja eka vitonen tultiin aikaan 21.05. Juoksu tuntui tosi hyvältä ja rennolta, vaikka väliaika olikin kieltämättä yllättävän kova - vain 13 sekuntia hitaampi kuin vitosen enkkani. Tie oli paikoin tosi jäinen, ja liukastelin useaan otteeseen ja pelkäsin koko ajan kaatuvani! Hyvän juoksu-uran hakeminen oli myös vähän vaivalloista. Kääntöpaikalla minulla suti niin pahasti, että jouduin ottamaan liikennemerkistä kiinni. Työkaverini saivat minuun pienen etumatkan tuon takia, mutta ero ei päässyt kasvamaan.

Juoksu alkoi tuntua kunnolla siinä seitsemän kilsan kohdalla, ja huomasin, että ehkä tuo alkumatka tuli paineltua hieman liian kovaa. Jaksoin kuitenkin tsempata, eivätkä työkaverini päässeet kasvattamaan etumatkaansa. Kun maaliin oli matkaa noin puolitoista kilsaa, aloin kuitenkin osoittaa hyytymisen merkkejä, ja viimeisen tonnin aikana tapahtui ihan totaalinen katkeaminen! Otin varmaan 30 sekuntia takkiin viimeisellä puolellatoista kilsalla, ja maaliin tulin aivan suorilla jaloilla.

Hyytymyksestä huolimatta onnistuin tekemään uuden ennätyksen ja pääsemään uudelle minuuttiluvulle, kun maalissa kello pysähtyi aikaan 42.51. Olosuhteet huomioiden aika oli tosi hyvä, mutta en osannut iloita enkasta niin hyvin kuin olisi pitänyt, sillä lopun kanttaus harmitti. Onneksi myöhemmin fiilikset muuttuivat ja aloin sisäistää, että onhan se enkka aina enkka. :)

(Kuvat: Timo Ala-Talkkari)

 

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat