Se olisi nyt kolme viikkoa lomaa! I-h-a-n-a-a. Vaikka oloni ei olekaan uberstressaantunut kuten vaikkapa vuosi sitten, loma tekee aina hyvää.
 
Mietiskelin tänään kotiin töistä kävellessäni, että olen jotenkin saavuttanut ihanan tasapainon elämääni viime kuukausien aikana. Vaikka tie siihen ei ollut todellakaan mikään helpoin, on mieli ja sydän nyt kevyitä. Olen edelleenkin sama touhukas innostuja, mutta en täytä päivääni "pakollisilla" suoritteilla, joita ilman oloni tuntui orvolta. Yhtäkkiä olen huomannut olevani kaveriporukastani se, jolla on hämmästyttävästi aikaa tavata spontaanisti!
 
On hassua huomata konkreettisesti myös se, mitä aina töiden kautta tulee toitotettua - ihminen on ihan oikeasti kokonaisuus (Galenosta lukeneille voisin lisätä, että psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus ;) ). Kun mieli voi hyvin, voi kehokin: nukun hyvin, eikä päätä aina särje tai vatsaa korvenna jatkuvasti.
 
Tasapainon löytäminen ei kuitenkaan ole mikään pysyvä tila, vaan puntari keikkuu vieläkin välillä punnukselta toiselle. On kuitenkin mukavaa,  että heiluriliike ei ole enää yhtä suurta kuin ennen ja että itselleen voi antaa siimaa helpommin. Vieläkin löytyy asioita, jotka ovat minulle vaikeita ja tiedän, että niiden voittamiseen vaaditaan vielä aikaa ja työtä. Kuitenkin kun pyristelen kallionkielekkeellä hyppäämistä peläten, koetan kovistella itseäni miettimällä, että olenko nyt se ihminen, jollainen haluan olla - haluanko olla rohkea vai pelkuri. Rohkea minä haluan aina olla, ja vaikka kovistelemalla ei aina saisikaan itseään loikkaamaan, se ainakin sparraa pikkuisen.
 
Rohkean elämä ei ole tasapaksua ja tylsää, ja vaikka välillä tulisi lunta tupaan, korkeat onnen huiput olisivat pikku tuiskuttelun arvoisia. Sellaiseksi ihmiseksi minä haluan tulla.
 
Kohti lomaa ja ennen kaikkea rohkeutta siis! Rentoa (ja rohkeaa) pääsiäistä kaikille.

Kommentit (4)

Vierailija

Ihana kirjoitus ja niin totta! Olen seurannut blogiasi jo vuosia. Jo silloin, kun olit vielä täällä Oulussa ja opiskelemassa. En ole pitkään aikaan kommentoinut. Lukenut olen ja myötäelänyt elämääsi.

Mietin samalla tavalla kuin sinäkin, kun elämässä tulee niitä vaikeampia hetkiä, että olenko se ihminen, joka haluaisin olla. Omassa elämässään rohkea. Johtotähteni on, että pitää tehdä asioita, joiden tekemättä jättämistä myöhemmin katuisi. Yleensä sen asian tietää jo etukäteen, mutta aina ei ole ollut rohkeutta hypätä silloin, kun olisi pitänyt.

Rohkeasti kohti kevättä siis! :) Ihanaa pääsiäisen aikaa!

 

-Tarja-

Vierailija

Näinhän se on, että elämä on oppimista koko ajan. Kun olin kolmikymppinen, toivoin, että olisin pian nelikymppinen. Outoa, miksi? No siksi, että sitten luultavasti tunnen jo itseni. Ja näin on käynyt, samoin ruuhkavuodet jo hellittäneet.

Vieläkin toki opin koko ajan itsestäni, mutta pääasiat on jo hallinnassa :)

Lasten myötä kasvua tapahtuu koko ajan. 2 vanhinta asuu jo omillaan ja heille pitää antaa aikaa ja tilaa itsenäistyä. 

Mutta elämähän on omia valintoja ja kannattaa tehdä niitä valintoja, mitkä tekevät itsestä vieläkin onnellisemman. Ei kannata yrittää miellyttää muita jos itse ei ole onnellinen vaan ajatella, että meillä on vain tämä yksi elämä!

Hyvää Pääsiäistä!

Vierailija

Luin kommentin siitä, miten Sansu olisit valitellut liikaa väsymystä blogissasi. Mun mielestä asia on päinvastoin, on tosi kiva kuulla tästäkin puolesta, näin itsekin sairaalan vuorotyöntekijänä! Todellakinko ihmiset kuvittelee, että jos ihmisten unirytmiä häiritsee jo kesäaikaan siirtyminen, niin  jokaviikkoinen (=ainakin meidän talossa) 24h+ valvominen ei vaikuta jaksamiseen yhtään? Jännästi muuten aloitin itsekin pysyvän vuorotyön suht saman ikäisenä, 29-vuotiaana, ja pari vuotta jaksoin töiden ohella urheilla ja vipauttaa menojalkaa kuten ennenkin. Liekö sittemmin syynä kolmekymppistyminen (olen nyt 36) vaiko vuosien vuorotyön rasittava vaikutus, mutta enää en jaksa olla menossa samaan tahtiin. Toisaalta on sanottava, että liikunta auttaa tosi paljon vuorotyössä jaksamisessa J

 

En koe, että väsymyksestä kertominen olis jotenkin masentavaa, negatiivista tai valittamista. Mun mielestä se on elämänmakuista.

T: Delfiini

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat