Perussa ollessamme saimme eräältä vaellusporukkaamme kuuluneelta mieheltä Bolivia-vinkkejä. Yksi hänen reissun kohokohdistaan oli kuulemma ollut "Death Roadin" eli maailman vaarallisimman tien maastopyöräily alas. En ollut aiemmin kuullut Death Roadista mitään, mutta heti, kun hän oli asiasta maininnut, ajattelin, että tuo juttu on pakko päästä kokemaan!

Niinpä La Paziin päästyämme yksi missioistamme oli ajaa Death Road alas. Reissukaverini sairastuminen löi vähän kapuloita rattaisiin, mutta onneksi saimme varattua reissun maaiman vaarallisimmalle tielle juuri viimeistä edelliselle reissupäivälle.

Pientä päänvaivaa meinasi tuottaa sopivan firman valinta - La Pazissa kun on kymmeniä Death Roadia järjestäviä firmoja. Valitettavasti mitään turvallisuussäädöksiä ei oikein ole, ja jotkut firmat menevät sieltä mistä aita on matalin varusteiden ja pyörien suhteen. Reissun halpa hinta ei siis välttämättä ole hyvä juttu, sillä turvallisuus ei tällaisella reissulla ole se, mistä kannattaa säästää.

Lopulta päädyttiin Gravityyn, joka on vanhin ja kai myös tunnetuin Death Road -järjestäjä. Kuulin jonkun verran dissausta Gravitysta ennen reissua erityisesti paikallista matkaoppailta. Etenkin "mahtavan" Titicaca-kajakkiretken järjestänyt opas haukkui Gravityä meille aika huolella! No, en tiedä mistä haukut olivat peräisin, sillä Gravityllä oli kyllä muihin firmoihin verrattuna ehdottomasti parhaimmat pyörät ja varusteet. 14 hengen ryhmä oli sopivan kokoinen kolmelle oppaalle, jotka puhuivat hyvää englantia ja olivat todella ammattitaitoisia.

Aloitimme pyöräilyn yli 4000 metrin korkeudesta, ja sää oli sen mukainen: hyytävän kylmä. Ajoimme aluksi parikymmentä kilsaa asvalttia alamäkeen, mikä meinasi jo hirvittää, kun vauhti oli niin kova. Jossain vaiheessa siirryimme varsinaiselle Death Roadille, joka oli päällystämätön ja kivikkoinen tie, jonka vasemmalla puolella oli koko ajan syvä pudotus (eikä tietenkään mitään turvakaiteita)!

En ollut lukenut Death Roadista hirveästi etukäteen, joten en osannut pahemmin pelätä. En ole mikään kokenut maastopyöräilijä, mutta en missään vaiheessa pelännyt kuiluun tippumista - ennemminkin kaatuminen tuntui todennäköisemmältä skenaariolta. Pyörä oli kuitenkin todella, todella hyvä, mikä lievensi pelkojani.

Laskettiin yhteensä 64 kilsaa alas, ja mitä alemmas käytiin, sitä lämpimämmäksi ilma muuttui. Alhaalla oli oikeastaan jo tosi kuuma, ja hetken mietin, että miksi ihmeessä emme menneet lomailemaan sinne kylmän La Pazin sijasta!

Perille päästyämme joimme oluet (jopa minä!), otimme aurinkoa, kävimme suihkussa ja söimme ihanan buffet-ruuan. Sen jälkeen olikin aika ajaa Death Road minibussilla ylös, joka olikin huomattavasti pelottavampi kokemus kuin sen maastopyöräily alas!

(Kuvat: Gravity)

Kommentit (1)

Vierailija

Hyi olkoon mitä kuvia! Näin korkeanpaikankammoisena en voisi kuvitellakaan meneväni koskaan tuollaiselle retkelle. Saati sitten istua tuossa reunalla! Eli hienoja kuvia oikeasti, mutta tunnen tippuvani jo näin pelkästään kuvaa katsomalla :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat