Heippa,

maraton on nyt onnellisesti takana ja reissu muutenkin ohitse, sillä kotiuduin eilen myöhään Frankfurtista. Olo on vieläkin todella kuollut, ja olen onnellinen, että tajusin ottaa tähän pari lomapäivää! Mutta palataanpa nyt hetkeksi vielä sunnuntain maraton-tunnelmiin pienimuotoisen kisaraportin mielessä. :)

Sunnuntai ja maratonaamu ei valjennut ihan odotetuissa tunnelmissa, sillä huolimatta useista varotoimistamme onnistuimme nukkumaan vähän yli puoli tuntia pommiin! Kuinka ärsyttävää! Onneksi starttiin oli vielä kolme tuntia, niin ehdimme syödä vielä ihan kohtuullisesti. Syönnin jälkeen kuunneltiin hieman voimabiisejä, ja sen jälkeen laitettiin kamat kassiin ja lähdettiin kävelemään kisapaikalle.

Kisapaikalla meillä oli aika hyvin aikaa, mutta jonotettiin bajamajaan niin kauan, että lopulta olin omassa lähtökarsinassani vasta vartti ennen starttia. En varmaan koskaan ole tehnyt niin huonoja lämmittelyjä kuin sunnuntaina! Ehdin höntsätä hädin tuskin kymmenen minuuttia ennen kuin jo piti olla viivalla. Vedin ensimmäisen geelin vielä ennen starttia ja aika pian kymmenen jälkeen me toisessa lähtöryhmässä olleet pääsimme matkaan.

Juoksun aloitus ei ollut mikään häävi: oli jotenkin tosi vaikeaa löytää hyvää juoksurytmiä ja pitää tasaista vauhtia. Eka kilsa kilahti kelloon ajassa 5.13, eli aika rauhallinen alku tuli otettua. Toinen kilometri meni jo vähän nopeammin, mutta aika pian sen jälkeen alkoikin pistää inhottavasti ylävatsaan. Mä en tajua, miten mun maha reistailee aina maratonilla eikä juuri koskaan muuten juostessa! Kirosin jo koko juoksun mielessäni ja pelkäsin Tukholman toisintoa. Onneksi kipu ei ollut niin kova, että se olisi hidastanut vauhtia. Jossain vitosen kohdalla 3.30-jänikset tulivat ohitseni ja pitivät niin kovaa vauhtia, että jättäydyin heidän taakseen suosiolla. Päätin myös skipata ekan vesipisteen, vaikka mulla oli kyllä jo aika kuuma viiden kilometrin juoksemisen jälkeen.

Kympin kohdalla mahakipu tuntui vielä, mutta päätin silti ottaa geelin. Yllättäen kipu ei pahentunut geelistä juuri ollenkaan ja muutenkin olo alkoi helpottua. Kymppi taittui ajassa 49.43 ja juoksu tuntui mahakipua lukuunottamatta jo ihan hyvältä. Kipu lakkasi kokonaan jossain kolmentoista kilsan kohdalla ja lisäsin varovaisesti vauhtia siten, että jo 15 kilsan kohdalla olin näkökontaktissa 3.30-jäniksiin.

Puolimatkaan saavuin voimieni tunnossa ajassa 1.44,04 ja tässä vaiheessa olin jo saavuttanut jänikset. Päätin juosta heidän perässään niin kauan kuin jaksan, mutta koska porukkaa oli jänisten takana todella paljon, päätiin siirtyä väljemmille vesille ja jänisten eteen. Koetin varoa lisäämästä vauhtia liikaa, ja onnistuinkin juoksemaan mukavan tasaista vauhtia. 30 kilsan kyltti tuli eteeni yllättävän nopeasti, ja ohitin sen todella hyvävoimaisena.

Pian kolmenkympin jälkeen alkoi selkiä tulla todella paljon vastaan, ja luulinkin lisäänneeni vauhtia dramaattisesti. Todellisuudessa juoksin aika tasaista vauhtia ja muut vain alkoivat kantata. Jäniksiä en nähnyt enää takanani ja päätinkin juosta vielä pidätellen 35 kilsaan. Tässä vaiheessa olo oli vielä todella hyvä, mitä nyt kyllä tunsin jo juoksun etureisissäni. 35 kilsan kyltti ohittui yllättävän kevyissä tunnelmissa, ja päätinkin pistää vähän lisää pökköä pesään! Jalat olivat kuitenkin jo sen verran kankeat, että mitään älytöntä vauhdinlisäystä en pystynyt tekemään.

40 kilsan kohdalla päätin lähteä vaan juoksemaan niin kovaa kuin jaksan, ja toiseksi viimeinen kilsa kulki aikaan 4.40. Vikan kilsan juoksin jo 4.30-pintaan ja loppuunkin sain yllättävän hyvän kirin aikaiseksi! Oli jotenkin tosi epätodellinen tunne tulla maratonilta (tai miltä tahansa matkalta) maaliin niinkin hyvävoimaisena. Korvissani pauhasi Requim for the Dream -soundtrack, kun kurvasin sisään diskoksi muuttuneeseen festhalleen ja juoksin maratonin viimeiset parikymmentä metriä!

Pysäytin maalissa kelloni aikaan 3.27,38 enkä meinannut uskoa näkemääni! Tiesin kuntoni riittävän 3.30-pintaan, mutta näin suurta alitusta en uskonut pystyväni tekemään. Kaiken kukkuraksi olin vielä onnistunut tekemään negative splitin eli maratonin jälkimmäinen puolisko oli nopeampi kuin ensimmäinen! Huikeeta! :)

Kisan jälkeen ennätystä piti tietenkin juhlistaa asianmukaisesti, ja aika väsyneenä (mutta onnellisena) palasin eilen kotiin. En vielä ihan hulluna ole ehtinyt analysoida maratonia muuten kuin olemalla siihen aika tyytyväinen. On kivaa juosta 42 kilsaa ilman minkäänlaista kanttausta ja ottaa vielä kunnon spurtti kahdella vikalla kilsalla! Toisaalta rohkeampi alku ja pieni lopun raastaminen olisi voinut tuottaa vieläkin paremman lopputuloksen, ehkä jopa 3.25-alituksen? Noh, pitäähän sitä jäädä vähän nälkää ensi kauteen. :)

Kommentit (15)

Vierailija

Ihan mieletöntä Sansu!! :) Onnea vielä kerran, ihan huippu juoksu, ja kiva kuulla, että oli myös "helpon" tuntuista!! :) Nyt saat tosiaan nautiskella enkasta hetken aikaa! :) 

t: Karoliina

Vierailija

Jihuu, hienoa, sait ennä tyksen:)onneksi olkoon Sansu uudesta ennätyksestä, huh, on sinulla kova kunto:) Mukavaa viikon loppua sinulle:)!

-Liisa

Vierailija

Ihan mahtavaa!! Silloin kun on hyvässä kunnossa, niin juoksu on mahtavaa ja maraton parasta :) Nyt hyvä ja rauhallinen ylimenokausi alle ja kohti sitä sub3.25 aikaa :)

-somevastaava :)-

Vierailija

Vau onneksi olkoon aivan mahtavasta suorituksesta Sanna! :) Hei postaustoiveena olisi taas kiva lueskella sun kokkailuja :)

'- Jossu

Vierailija

Aivan huippua Sanna! Onnittelut mahtavasta juoksusta :-) Täytyy tunnustaa, että kävin jo vakoilemassa sun tuloksen sunnuntaina tulossivuilta, mutta odotin tätä postausta, että saan kirjoittaa onnittelut varsinaiseen maratonpostaukseen. 

terv. vakkari

Vierailija

Kiitos huikeasta raportista ja onneksi olkoon mahtavasta juoksusta! Jutustasi saan voimia omaan tulevaan maratooniini. Huolellista valmistautumistasi juoksuun ja treenejäsi on ollut mukava lukea. Mikä on seuraava maratonisi? 

T. Jakke

Vierailija

Onnittelut upeasta juoksusta ja kiitos taas kivasta kirjoituksesta. Blogiasi on mukava seurata.

Vierailija

Onneksi olkoon ennätyksestä! Hieno aika, kumpa pystyisin joskus samaan. Kannatti jättää HCM väliin ja mennä Frankfurt:iin, törmättiin HCM päivänä ohimennen ja mainitsit siitä. Frankfurt ollut suunnitelmissa pitkään mutta vielä jäänyt kokematta. Reitti on ilmeisesti tasainen ja maaliin tulo hallin sisällä hieno kokemus. T.Lasse

Vierailija

No huh, mikä aika! Sähän oot ihan iskussa ja rautaa, onnea! Vaikka kyllä arvasinkin, että kova tulos tulee, sen verran laadukasta ja sitkeää treeniä oot tehnyt. Itseltä ei taitaisi tuommoinen onnistua, vaikka miten treenaisi, ei vaan vauhti riitä.

anuk

Vierailija

WIHIII!

Onnea!!! Ihan TAJUTON aika!!! Oot kyllä huikea juoksija.

Ja hauska oli bongata tuttuja kuvien seassa.:)

 

Alma

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat