Pian on pari viikkoa takana aikuisopiskelijan elämää. Päivät ovat vapaita, ja luentoja on pääasiassa iltapäivisin tai iltaisin, parina kolmena päivänä viikossa. Muu aika naputellaan esseitä ja etätehtäviä, tai ainakin meidän kohdalla lähes kaikki vapaa-aika on mennyt koulujuttuihin. Suurin osa opiskelijoista käy töissä samalla, eivätkä he käy kuin korkeintaan pari kurssia tämän lukuvuoden aikana. Meillä kursseja on viisi, joten hommaa riittää!

Uuden päivärytmin muodostamisessa on ollut pieniä haasteita. On toki ollut ihanaa, että aamuisin ei ole niin kiire, ja arkisinkin aamupalaa saa syödä kaikessa rauhassa. Illuusio ajan runsaudesta on kuitenkin kohtalokas, ja sen tietävät varmaan kaikki, jotka ovat joskus opiskelleet jotain itsenäisesti. Jos itseään ei oikeasti ota niskasta kiinni, voi hukkaan mennä tunteja, jopa päiviä tehokasta opiskeluaikaa.

Itse olen tähän saakka onnistunut pysymään luomassani aikataulussa, ja esseet ovat kohtalaisen hyvässä jamassa. Pieni paine kuitenkin kytee koko ajan takaraivossa, eikä vapaa-ajasta osaa nauttia samalla tavalla kuin työelämässä. Ruoho taitaa tosiaan olla aina vihreämpää aidan toisella puolella! Päivät kotona tietokoneen ääressä tuntuvat välillä ihan tosi pitkiltä, ja vaikka olisin saanut hyvin aikaan, olo on epämääräisen nuhjaantunut. Olenkin koettanut ratkaista tätä passivoitumisongelmaa käymällä urheilemalla aamuisin, se on auttanut ainakin vähän.

Muillakin Kapkaupungin yliopiston opiskelijoilla tuntuu olevan ongelmia, huomattavasti isompia kuin meillä tosin. Eilen illalla leffaa katsellessamme ikkunasta leijui outo savun haju. Savun hajussa helmikuisessa Kapkaupungissa ei sinänsä ole mitään kummallista, sillä metsäpaloja on täällä harva se päivä. Savu kuitenkin haisi jotenkin oudolta, ei yhtään samanlaiselta kuin metsän palaessa. Aamulla luimme lehdestä, että yliopistomaksuja vastaan protestoivien opiskelijoiden otteet olivat käyneet koviksi, ja he olivat polttaneet illalla kaksi koulubussia.

Opiskelijoiden mielenosoitukset eivät ole täällä mitenkään uusi juttu, sillä ne alkoivat noin vuosi sitten vaatimuksesta tehdä yliopisto-opiskeluista ilmaisia. En ole ihan perillä koko tilanteesta, ja koko asia on tosi monimutkainen kaikkine tasa-arvonäkökulmineen. Apartheidin ansiosta ihmisillä ei ole vieläkään täysin tasavertaisia mahdollisuuksia saada koulutusta, ja tuota eroa mielenosoittajat haluavat kaventaa. Toisaalta valtiontalouden ollessa jonkinlaisessa kriisissä ilmaiset yliopisto-opiskelut kuulostavat utopialta.

Viime syksynä yliopisto jouduttiin sulkemaan muutamaksi viikoksi, kun mielenosoitukset levisivät niin rajuiksi, ja sulkemisesta on alettu juoruilla tälläkin erää. Toivon todella, että koulu jatkuu ennallaan, sillä en todellakaan halua mitään etäopetusta. Toki myös toivon, että mielenosoitukset eivät enää äidy pahemmiksi, sillä vaikuttaa, ettei poliisi pahemmin välitä, kuinka mielenosoittaja-opiskelijoita kohtelee. Vuokranantajamme pelkää, että jos tilanne vielä eskaloituu, poliisi alkaa käyttää oikeusluoteja ja silloin koko tilanne alkaa muistuttaa apartheid-meininkiä. Toivottavasti mitään tuollaista ei tule tapahtumaan!

Ainakin tänään saimme käydä luennoilla kaikessa rauhassa, vaikkakin meidän kampus sijaitsee muusta yliopistosta erillään eikä näin ollen ole mikään vandalismin näyttämö. Tiukan opiskelupäivän päätteeksi päätettiin hemmotella itseämme ja menimme sushille erään norjalaisen kaverimme kanssa. Emme ole vieläkään muuten tavanneet ketään suomalaista opiskelijaa yliopistolla! Vähän ristiriitaiselta tuntuu kyllä viettää hauskaa iltaa sillä välin, kun yliopistolla ammuskellaan kumiluoteja...

No, ei auta kuin toivoa parempaa ja elää päivä kerrallaan. Mukavaa viikonjatkoa sinne Suomeen! :)

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat