Olen ihminen, joka saa uskomattomasti kiksejä asioiden etukäteen suunnittelusta. En niinkään nauti yksityiskohtien hiomisesta tai siitä, että tekisin pikkutarkkoja suunnitelmia - päinvastoin, olen suunnitelmissani aika suurpiirteinen ja tykkään jättää tilaa spontaaniudelle. Rakastan suunnittelemisessa ennen kaikkea haaveilua tulevasta, sitä kutkuttavan jännittävää tunnetta, kun jokin asia on vielä edessä. Usein parasta elämäni suurissa hetkissä on ollut nimenomaan niiden odotus.

Sinänsä tulevaisuudesta haaveilussa ei ole mitään pahaa, mutta havahduin tässä hiljattain siihen, että tuntuu kuin mieleni olisi aina jossain muualla. Ennen kuin muutimme Kapkaupunkiin, käytin tunteja muuton fiilistelyyn ja suunnittelin, mitä kaikkea mahtavaa voisimmekaan täällä sitten tehdä. No, nyt olen jo tovin hekumoinut Suomen kesästä, kirjoittanut ylös inspiroivaa kesälistaa ja haaveillut milloin lenkeistä Keskuspuistossa ja milloin terassiskumpasta Mattolaiturilla. Ja kieltämättä olen ehtinyt myös miettiä jo syksyä ja suunnitella elämäämme Greenpointissa, jonne muutamme, kun palaamme takaisin heinäkuussa...

Olenkin miettinyt, että onko tämänasteissa haaveilussa ja suunnitelmien tekemisessä jotain pahaa? Enkö osaa elää vain hetkessä? Missaanko jotain, kun ajelehdin niin usein tulevassa? Toisin kuin ehkä luulisi, suunnitelmien tekeminen hyvin harvoin stressaa minua. Päinvastoin, koen tulevasta haaveilun nimenomaan inspiroivana. Jostain syystä tulevaisuuden suunnittelu näyttäytyy minulle lähestulkoon aina positiivisena, ja jotenkin onnistun ignooraamaan siihen liittyvät epävarmuustekijät.

Toisaalta taas tulevaisuuden suunnittelu on joiltain osin välttämätöntä. Parin viime viikon aikana olen esimerkiksi hakenut töitä vuodelle 2017. Töiden hakemiseen on liittynyt myös muun elämän suunnittelua, ja mielessäni on käynyt asunnonhankkimiset ja muut pakolliset Suomeenpaluuseen liittyvät asiat. Kuitenkin edelleenkin, vaikka töidenhaku ja paluumuutto eivät sinänsä ole mitään vähiten stressaavia asioita, olen jotenkin onnistunut fiilistelemään niistäkin.

Ehkä tässä kaikessa on tosiaan tärkeintä se, että tulevaisuuden suunnittelu ja siitä haavailu ei aiheuta minulle stressiä, vaan päinvastoin: usein koen saaani nimenoman voimaa ja inspiraatioita noista mietteistäni. Hyvin usein tulevaisuuden suunnittelu on minulle hyvin epämääräistä, "sitten tää tekis sitä ja menis tänne" -tyypistä. Läheskään aina en tähtää haaveilullani mihinkään konkreettiseen, kunhan vain pyörittelen mielessäni erilaisia skenaarioita.

Vaikka en usko, että haaveiluni olisitvat mitenkään pahasta tai heikentäisivät merkittävästi hetkestä nauttimista, voisi silti tehdä ihan hyvää välillä pysähtyä tähän hetkeen. Pysähtyä ja koittaa täysin siemauksin nauttia niistä asioista, jotka tämä hetki mahdollistaa, sillä jo huomenna niitä ei enää välttämättä ole.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat