Näin se vain aika menee, ja kesän odotetuin juoksutapahtuma on pian käsillä! Kuten jo aiemmin kirjoittelin, tuntuu, että Helsinki Half Marathon tuli ihan puun takaa. Juuri, kun mun piti aloittaa kunnon treenit, aikaa olikin jäljellä vain pari viikkoa!

Fiilikset HHM:ää kohtaan voisivat siis olla paremmat. Talvella haaveilin, kuinka tykittäisin nopealla ja kauniilla reitillä uuden enkan tauluun kevyesti - kulkihan maraton Munchenissäkin niin sujuvasti! Two Oceaninkin jälkeen fiilikset olivat ihan hyvät, ja suunnittelin, kuinka pian ultran jälkeen alkaisin treenaamaan toden teolla.

No, Two Oceanista palautuminen kesti yllättävän kauan, ja juuri kun aloin olla kuosissa, menimme viikon purjehdukselle, ja siitä sitten safarireissulle... Safarireissun jälkeen havahduin todellisuuteen ja totesin, että HHM:lle on aikaa vain kuusi viikkoa, mutta sittenkin treenit jäivät, kun tulin flunssaan.

Kuluneen kolmen viikon aikana sain tehtyä muutaman kovan treenin, mutta pidemmät, puolimaratonille valmistavat treenit jäivät kokonaan tekemättä. Kyselinkin valmentajaltani, että onkohan noin 4.30min/km -vauhti minulle liikaa puolikkaalla ja hän sanoi, ettei vauhti ole ongelma vaan se, että miten kauan jaksan sitä. :D Hahaa, ehkä diplomaattisin vastaus aikoihin!

Tässäpä nämä minun kootut selitetykset olivatkin! Ja selitettyjähän nämä ovatkin, sillä kyllähän sitä aina ehtii treenata, jos haluaa. Kuluneena keväänä kuitenkin muu elämä on mennyt treenien edelle, eikä motivaatio juoksuun ole ollut ehkä niin suurta kuin yleensä. Rikkinäisen treenaamisen lisäksi olen matkustanut, valvonut ja aloittanut työt tässä muutaman päivän sisään, mikä ei ainakaan helpota tilannetta.

Vaikka en olekaan läheskään samassa kunnossa kuin viime syksynä, ei se juurikaan minua harmita. Totta kai on aina kivaa juosta enkkoja, mutta juoksu itsessään on kivaa ja lähden matkaan kaikista huolimatta hyvin fiiliksin! Ehkä lähden nauttimaan, ehkä pelaamaan uhkapeliä - menen päivän fiiliksen mukaan. Joskus sitä saa huonoista ennakkoasetelmista huolimatta itsestään hyvin irti, ja joskus ei taas saa, vaikka kuinka valmistautuminen olisi mennyt nappiin. Ja jos juoksu ei kulje, niin järjestäjät ovat loihtineet taatusti vuoden kovimmat after runit, haha!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat