Tänään kävellessäni aamulla töistä kotiin huomasin olevani pitkästä aikaa pahalla päällä. Työvuoro oli ollut kiireinen, minua väsytti, laukku painoi olkaa ja missasin bussin, minkä vuoksi jouduin kävelemään kotiin. Kaikki ketutti, ja kun pääsin kotiin, painuin suoraan pehkuihin jo valmiiksi ärsyyntyneenä siitä, että joudun heräämään jo parin tunnin päästä ja iltapäivä on täynnä tekemistä. Herätessäni päätäni särki, ja tilaamani Kierrätyspalvelu ei suostunutkaan ottamaan mukaansa sänkyäni, koska siskoni kissa oli rapsuttanut sen reunaan huomaamattani hieman kynsiään.

Kun vielä myöhästyin lenkkitreffeiltä, koska postitettavaksi tarkoittamani paketti ei mahtunutkaan postilaatikkoon, vaikka kuinka yritin tunkea, harmitti niin, että kyyneleet poltteli silmissä. Tiedän, naurettavaa ja lapsellista, mutta joskus pieni juttu tuntuu katkaisevan kamelin selän.

Huomaan stressaantuneena käyttäytyväni eri tavalla kuin normaalisti, niin kuin varmaan me kaikki. Jostain syystä en ole vaan nähnyt käytöstäni samalla tapaa ulkopuolisen silmin kuin nyt. Huomaan muuttavani jotenkin jähmeämmäksi, suorituskeskeisemmäksi. Stressaantuneena rutiinien rikkominen ja suunnitelmien muuttaminen tuntuu hankalalta - kai sitä yrittää jotenkin alitajuisesti hallita edes jotain osaa elämästä, kun muu tuntuu kaoottiselta.

Lenkillä ystäväni halasi ja kuunteli tyhmää panikointiani siitä, kuinka ehdin hoitamaan muutot ja muut ennen joulua. Poikakaverikin soitti, ja lupasi käydä kaupassa ostamassa kaikki tarvikkeet huomisia läksijäisjuhliamme varten. Olo keveni yllättävän nopeasti, ja Tokoin rannassa juostessamme huomasin, että ympärilläni olikin tosi kaunista. Lunta ei ollut, mutta maisema oli jotenkin rauhallisen sininen, ja rakennusten ikkunoilta loisti jouluvalot.

Yhtäkkiä minulle tuli tosi kiitollinen ja huojentunut tunne. Ympärilläni on ihmisiä, jotka auttavat, ja tässä ei ole mitään hätää. Kotiin päästessä jo hymyilytti, ja päätin ottaa vapaaillan pakkailuista.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Kommentit (2)

Anu

Kierrätyspalvelu ei hyväksynyt? Mitä ihmettä? Priimaako niille pitää olla. Naurettavaa...

Sanna

Delegointi keventää melkoisesti stressattuna oloa! Muistetaan pyytää apua ja myös tarjota sitä toisille!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat