Blogin jatkon ollessa vielä vähän kysymysmerkki, olen käynyt penkomaan arkistojani ja löytänyt erilaisia tekstejä, jotka ovat jääneet syystä tai toisesta luonnoksiin odottelemaan. Tässä yksi sellainen, jonka nyt kuitenkin ajattelin klikata julkiseksi. Alun perin olen kirjoittanut tämän alkuvuodesta 2016, jolloin blogeissa kiersi haaste, jossa muisteltiin elämää viisi vuotta taaksepäin. Nostalgikkona tartuin haasteeseen miettimättä, mutta lopulta teksti alkoi tuntua liian henkilökohtaiselta julkaistavaksi.

Nyt, 31-vuotiaana puolestaan tuntuu, että on ehkä hyvä julkaista tällaisia tekstejä. Minulla on paljon ystäviä, jotka kipuilevat erilaisissa elämäntilanteissa, etsivät joko uraa tai paikkaa, johon asettua. Itse olen tietyllä tapaa ajelehtinut elämässäni aika kauan, ja vaikka minulla on ollut ammatti, johon valmistuin, tunsin pitkään jonkinlaista eksistensiaalista kriisiä siitä, mitä haluaisin isona tehdä. Tällä tekstilläni haluan sanoa, että ehkä kaikille ei vaan ole olemassa jotain tiettyä ura-, parisuhde- tai perhe-elämäputkea, johon hypätä. Että joskus unelmien elämä muodostuu pikku hiljaa, ikään kuin kokoaisit palapeliä. Itsellesi mieluisia asioita tekemällä asettelet paloja sinne tänne, kunnes yhtäkkiä huomaat, että kokonaisuus alkaa hahmottua.

Mutta pidemmittä puheitta, itse tekstiin!

Vuonna 2011 palasin Jenkkivaihdoista, joka oli ehkä siihenastisen elämäni merkittävin reissu. Puoli vuotta Atlantin takana muutti minua lopulta yllättävänkin paljon, hyvään suuntaan. Muutuin mukavalla tavalla reippaammaksi, ja jokin kummallinen painolasti, jota olin mukanani kantanut, keveni. Silloin tuntui, että minulla oli elämä Jenkkivaihtoa ennen ja sen jälkeen, ja ehkä vieläkin ajattelin niin.

Muutenkin vuosi oli merkityksekäs: vaihdon jälkeen kartutin työkokemusta ja kesän vietin Global Health-kurssilla. Inspiroiduin kehitysmaalääketieteestä ja kansainvälisista asioista enemmän kuin mistään, ja vieläkin muistan sen palon ja innon, jota kurssilla tunsin. Kiipesin Afrikan korkeimmalle vuorelle ja matkailin Tansaniassa. Elokuussa aloitin taas koulun ja sain uudelta kurssilta ystäviä, jotka ovat vieläkin parhaimpia.

Vuodesta 2012 arvelin tulevan jonkinlainen välivuosi elämälleni, ja niin se taisi ollakin näin jälkikäteen ajateltuna. Opiskelin, tein kovasti töitä, koetin kehittyä ja pyristellä eteenpäin, välillä kuin varpunen vastatuulessa. Täytin 26 ja ensimmäistä kertaa tunsin jonkinlaista ikäkriisiä. Tuntui, että aika vaan valui jonnekin eikä elämäni tuntunut omalta. Kesän loputtua ajelin bussilla ympäri Balkania eikä sekään tuntunut oikein miltään. Kotiinpäästyäni sähköpostissa odotti viesti, jossa kerrottiin uudesta vaihto-ohjelmasta Keniassa. Hain, pääsin ja hetken aikaa asiat tuntuivat olevan taas paikoillaan.

Niinpä aloitin vuoden 2013 Keniassa. Lähdin matkaan heppoisin etukäteisvalmisteluin, ja saavuin Eldoretin kentälle ilman paikallista valuuttaa ja tietoa siitä, tuleeko kukaan hakemaan. Meno jatkui koko vaihdon ajan samanlaisena: olin koko ajan vähän pihalla, mutta reippaudella ja sokealla luottamuksella sain asiat järjestymään. Palattuani kotiin muutin Helsinkiin, ja uusi aikakausi elämässäni pääsi alkamaan.

Ennustin vuodesta 2014 jälleen eräänlaista suvantovuotta, mutta toisin kävi. Vuosi 2014 jäi historiaan vuotena, jolloin elämäni kääntyi monella tapaa ympäri. Erosin pitkäaikaisesta parisuhteesta, muutin omaan asuntoon ja ennen kaikkea aloitin itsetutkiskelun prosessin, jonka seurauksena olen monessa mielessä nykyisin ihan eri ihminen kuin olin sitä ennen.

Myllerrykset jatkuivat vielä seuraavaan vuoteen, joka oli varsin rakkaudenhuuruinen - ja sillä tiellä ollaan edelleen. Vuonna 2015 aloin myös vähän hahmottelemaan tulevaisuutta, ja ilmoittauduin erikoistumaan sisätaudeille, sillä se tuntui sillä hetkellä mielenkiintoiselta. Suunnittelin vielä alkuvuodesta vapaaehtoistöihin Tansaniaan lähtemistä, mutta se peruuntui viime tingassa. Kesällä päätimme miehen kanssa molemmat hakea Etelä-Afrikkaan opiskelemaan Public Health -maisteritutkinta, ja meidät molemmat hyväksyttiin ohjelmaan.

Vuosi 2016 oli ikimuistoinen, sillä sen vietimme kokonaan Kapkaupungissa opiskelin. Vuosi oli mielenkiintoinen, hauska ja erilainen, mutta samaan aikaan tosi haastava ja opettavainen. Puolivälissä vaihdoin tutkintoni Health Systems -linjalle ja innostuin terveydenhuollon kehittämiseen ja suunnitteluun liittyvistä asioista. Kesälomalla Suomessa kävin työhaastatteluista, ja kuin jonkun korkeamman johdatuksen voimasta eteeni tupsahti työpaikka, jossa pääsin tekemään molempia.

Uusi elämä Suomessa alkoi heti vuoden 2017 alussa, kun palasimme Etelä-Afrikan vuodelta Suomeen. Uusi työ ja gradu värittävät koko vuotta, mutta tunsin ensimmäistä kertaa elämässäni, että teen monessa määrin unelmieni työtä. Normaalin lääkärintyön ohella pääsin osallistumaan toiminnan kehittämiseen ja suunnitteluun, se kombo tuntui hyvältä. Vaikka matkustelun ja seikkalun osalta vuosi 2017 olikin jonkinlainen suvannevaihe, se toi työelämän puolelle paljon uusia tuulia.

Erityisesti parin viimeisen vuoden muisteluitani lukiessa huomaan, että vuosien työ palasten hahmottelussa - ja välillä koko kyhäelmän hajottamisessa - on alkanut tuottaa hedelmää. Olen alkanut hahmottaa kokonaiskuvaa unelmistani ja haaveistani ja siitä, missä haluaisin joskus olla. Työn lisäksi palasten asettelussa on ollut mukana hyvää tuuria sekä omaa hyväosaisuutta, pikku hiljaa  oma palapelini alkaa muistuttaa jotain.

Kommentit (4)

Sanna

Todella hyvä teksti! Kiitos kun julkaisit tämän! Tämä auttaa uskomaan, että itsellekin löytyy vielä oma paikka työelämässä ja muutenkin elämässä :)

Vierailija

Hyvä postaus! Toivottavasti jatkat blogia samaan malliin, tämä on yksi parhaita blogeja.

Totuus ei pala tulessakaan

Joskus kommentoin, kun viimeksi blogisi kohtaloa mietit, että toivon sinun jatkavan. Blogisi taso on mennyt minusta jo pidempään huonompaan suuntaan, enkä juurikaan blogiasi enää lue. Kannattaa miettiä, onko järkeä jatkaa, jos kirjoittaminen on pakkopulla. Rahako sinua motivoi?

-E

Minusta oli kyllä todella hyvä teksti! Ihanaa, että rohkenit julkaista tämän😊 Blogisi on erinomainen, toivon edelleen että jatkaisit!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat