Täällä Etelä-Afrikassa naistenpäivää vietetään 9.8., ja toisin kuin Suomessa, päivä on kansallinen vapaapäivä. Vapaapäiviä muutenkin tuntuu olevan täällä joka lähtöön, mistä kyllä muistaa, että ollaan Afrikassa - esimerkiksi kunnallisvaalipäivä oli täällä public holiday. Minulle naistenpäivän vapaapäivä ei oikeastaan tarkoittanut muuta kuin mahdollisuutta osallistua arkiaamuna juoksukisaan, sillä naistenpäivän kunniaksi järjestettiin sekä kympin että vitosen kisa keskustassa! Itse valitsin matkaksi kympin, sillä en ole pitkään aikaan päässyt juoksemaan kyseistä matkaa.

Täällä kisat järjestetään aina aamutuimaan, mutta naistenpäivän kisa starttasi vasta kasilta, mikä on täkäläisittäin myöhään. Itse olin kuitenkin tyytyväinen kyseiseen starttiajankohtaan, ja koska kisa starttasi kahden kilsan päässä meidän kämpiltä, sain nukkuakin puoli seitsemään. Herättyäni söin tutun aamiaisen: pari paahtoleipää, lasin omenamehua ja kahvikupposen. Hassua, miten kroppani on adaptoitunut näihin aikaisiin kisoihin: ennen tuntui, että aamupala piti syödä myöhäisimmilläänkin kolme tuntia ennen kisaa, mutta nyt reipas tunti riittää!

Olin ajatellut juosta kisapaikalle, mutta herättyäni suunnitelmani sai vähän takapakkia: ulkona oli kolme (!) astetta lämmintä, ja tarkoituksenani olisi lähteä kotiovelta matkaan kisa-asussa, shortseissa ja t-paidassa. Tiesin, että auringon noustua lämpötila kyllä tulisi nousemaan, mutta en yhtään osannut arvioida, että miten paljon. Pitkän arpomisen jälkeen päätin pistää päälleni hyvin ohuen, pitkähihaisen juoksupaidan, shortsit ja polvisukat. Vedin lähtiessä vielä päälleni järjestäjiltä saadun puuvillaisen kisapaidan, aikomuksenani hylätä se ennen starttia.

Lähdin kotoa vasta 7.20, koska halusin minimoida seisoskelut kisa-alueella. Tein tutun verkan: vartti höntsää ja päälle neljä minuuttia kisavauhtista. Aukkarit ja venyttelyt jäivät väliin, sillä lähtöalue alkoi täyttyä siinä määrin, että katsoin parhaaksi siirtyä karsinaan. Verkatessa auringonpaisteessa tuli jo sen verran lämmin, että alkoi harmittaa, että olin valinnut pitkähihaisen! Onneksi sen hihat sai käärittyä.

Pääsin starttaamaan heti pro-juoksijoiden takaa, mikä oli kivaa, sillä kisaan osallistui yli 9000 juoksijaa ja olisi ollut nihkeää joutua jonnekin joukon hännille. Niinpä pystyin pitämään heti lähdöstä alkaen omaa vauhtiani ja minulla oli hyvin tilaa juosta. Kärki lähti painamaan ihan hullua vauhtia, ja itsellänikin meinasi vauhti karata, sillä reitin ensimmäiset puoli kilometriä rullattiin mukavasti tasaisella keskusta-alueella. Juoksu tuntui tosi hyvältä, vaikka verkat olivatkin jääneet vähän vajaiksi! Ehdin jopa pohtia, että voisiko tänään syntyä enkka.

Enkkahaaveeni katkesivat lyhyeen, sillä jo puolen kilometrin jälkeen aloimme uhkaavasti hivuttautua kohti vuoren rinnettä. Ja siitäpä ne ylämäet alkoivatkin, ja jo kilsan kohdalla totesin, että tällaisella reitillä ei ole mitään asiaa tehdä enkkoja. Pahin oli vielä valitettavasti tuossa vaiheessa edessä, ja kilsat 2-4 hivutettiin käytännössä koko ajan kohtuu jyrkkään ylämäkeen. Mäki huipentui parinkymmenen metrin mittaiseen todella jyrkkään ylämäkeen, jossa oli ihan oikeasti todella vaikeaa ottaa juoksuaskelia, niin jyrkkä mäki oli! Onneksi tuon runttauksen jälkeen tuli alamäkeä, mutta sekin oli sen verran jyrkkää, että tönköillä jaloilla oli vaikeaa rullata. Tuskaa hieman lievensi mäen harjanteella kannustavat miesmallit, jotka tarjoilivat myös kokista. :D

Vaikka ylämäissä olinkin aika hapoilla, juoksu rullasi muuten oikein mukavasti. Vitosen väliaika oli 23.24, mikä ei todellakaan mairitellut, ja arvelin tulevani maaliin yli 47 minuutin ajassa. Oli hassua, että vaikka reitillä olikin tuhansia juoksijoita, tein kolmannen kilometrin jälkeen matkaa käytännössä koko ajan yksin.

Loppumatka sisälsi edelleen ylämäkiä, joista osa oli aika jyrkkiä, mutta mitään alkumatkan veroista ei onneksi tullut vastaan. Koetin ottaa ylämäkiin tuhrautunutta aikaa takaisin alamäissä, mutta eihän sitä ihan yksi yhteen saanut kuitattua. Kahdeksannen kilometrin ohitin tosi hyvissä voimissa, ja sainkin vauhtia vähän kiristettyä. Yhdeksännen kilsan kohdalla pistin lisää pökköä pesään, mutta matkantekoani hieman hidasti hitaimmat vitosen juoksijat/ kävelijät, jotka olin ottanut kiinni ja jotka valtasivat koko baanan.

Tein oman juoksuhistoriani ennätyksen tykittämällä kympin viimeisen kilometrin kaikista kovimmin: vikaan kilsaan aikaa kului 3.54! Maaliin saavuin ajassa 45.22, mikä oli pienoinen hämmennys, sillä vaikka tiesin juosseeni tokan vitosen nopeammin, en olisi uskonut, että se meni niin paljon nopeammin. Mikään enkka-aika tuo ei toki ollut, mutta olin kyllä erittäin tyytyväinen suoritukseeni jäätävä reitti huomioiden. Eniten minua ilahdutti se, kuinka kevyeltä juoksu tuntui ja kuinka vielä jaksoin loppuun tykittää kovan tonnin, jee! Myös kisan voittaja käytti reittiin tavallista enemmän aikaa: normaalisti 34 minuutin juoksija viipyi reitillä lähes 37 minuuttia, mikä kertoo reitin mäkisyydestä.

Kisanjälkeinen palautusaamupala.

Seuraava vuorossa onkin Cape Town -kymppi syyskuussa ja Gun Run -puolikas lokakuussa. Tästä kympistä sain mukavaa inspistä ja myös vähän itseluottamusta - kunto tuntuu olevan parempi kuin keväällä. Mitään helppoja reittejä nuokaan eivät ole, mutta huomattavasti helpompia kuin naistenpäivän kymppi!

Translation: Veni, vidi, vici - almost! I ran 10K in Totalsports Womens Race yesterday. I chased my PB, but due to super hilly course, no PBs were done. I finished in 45.22 and was 33rd, so I can't be disappointed. Also, I did a negative split and my last kilometer was the fastest, which I'm happy about. Next challenge is Cape Town 10K in September. :)

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat