Tänä aamuna Instagramin kuvavirta paljasti, että tänään Helsingissä juostaan HCR. Jotenkin olin onnistunut unohtamaan koko tapahtuman, ja samalla mieleeni jysähti sekin fakta, että itsehän juoksen puolikkaan jo neljän viikon kuluttua, jaiks!

Sinänsä puolimaratonin juoksemisessa ei pitäisi olla mitään ihmeellistä, olenhan juossut niitä varmaan parikymmentä elämäni aikana. Siksi en tiedä, miksi HHM:n ajatteleminen aiheutti minussa moisia puistatuksia. Jotenkin se tulee vaan niin... äkkiä ja puun takaa. Tuntuu ihan hullulta ajatella, että olen Suomessa kesän vietossa jo neljän viikon päästä!

Minulla oli tarkoitus treenata tosi tehokkaasti puolimaratonille Two Oceanin jälkeen, mutta toisin kävi. Two Oceanin jälkeen lepäilin viikon, ja sitten palasinkin jo aikalailla normaaliin treeniin. Nyt kun jälkikäteen ajattelen, niin kroppa ei ollut kyllä täysin palautunut 56 kilsan rypistyksestä viikossa. Toisaalta aloitin juoksun aika kevyesti, mutta varmaan olisin voinut ottaa vielä keveymmin, sillä kovien treenien tekeminen takkusi varmaan parisen viikkoa.

Juuri kun pääsin jonkinlaisen treenin makuun, alkoi muut haasteet. Oli koulukiireitä, purjehduskurssia, safaria, ja välillä treenien aikatauluttaminen tuntui tosi haastavalta. Täällä treenit täytyy tehdä päivänvalon aikaa, mikä näin talvikaudella tarkoittaa sitä, että lenkiltä pitää kotiutua viimeistään kuuden jälkeen. Yksi vaihtoehto on treenata juoksumatolla, mutta kuntosalini rajoittaa mattojen käyttöä suosituimpiin treeniaikoihin, eli illalla.

Kun pari viikkoa sitten kotiuduimme safarilta, päätin, että nyt vedän kunnon treenikauden ennen puolimaratonia. Aikaa olisi sopivasti kuusi viikkoa, ja siinä ajassa pitäisi ihmisen saada itsensä ihan hyvään kuntoon! Ironisesti heräsin seuraavana aamuna kaktus kurkussa, ja jouduin ottamaan pari ekstralepopäivää ja lopulta keventämään treeniä aika tavalla.

Flunssa on nyt onneksi selätetty, mutta motivaatio treenaamista kohtaan on vähän kadoksissa. Olisin halunnut yrittää enkkaa HHM:n mahtavalla ja tasaisella reitillä, sillä viime vuodelta jäi paljon hampaan koloon puolimaratonin suhteen. Tällä treenillä mahdollisuudet enkkaan on aika kehnot, ja suoraan sanottuna tällä hetkellä motivaatio kovia treenejä kohtaan loistaa poissaolollaan, Juokseminen on kivaa, mutta tällä hetkellä koulun suhteen on niin paljon paineita, että en jaksa enää stressata treenistä.

Ja eipä sillä, ei enkan tekeminen ole minulle mikään pakkomielle, ja nautin kyllä puolimaratonista varmasti, vaikka juoksisinkin sen hitaammin. :) Lähinnä tuntuu hassulta, että miten treenimotivaatio voikaan olla näin alamaissa, vaikka tällaista se välillä on. Välillä käy mielessä, että ehkä vaan hölkkäilen ja kuntoilen omaksi koko kesän ja mietin sitten syksyllä uusiksi tavoitteni, eikä siinäkään varmaan mitään vikaa olisi! Katsotaan, miten naisen käy. :)

(Kuvat: Helsinki Half Marathon)

Kommentit (1)

Mirjo

Hyvä Sanna! Minä oun just samaamieltä että lenkkeillä voi myös omaksi ilokseen! Aina wi tarvii olla tavotteita. Hyvää lomaa sitten ja tervetuloa Kainuuseen ;-)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat