Olen aina pitänyt itseäni sellaisena ihmisenä, joka kaipaa omaa aikaa ja tilaa keskivertoa vähemmän. Olen tosi sosiaalinen ja viihdyn ihmisten seurassa, ja minuun harvoin iskee minkäänlainen sosiaalinen ähky. En muista, että kovin usein tuntisin tunnetta, että mieleni tekisi vetäytyä omiin oloihini ja olla puhumatta kenellekään. Toisaalta tilaisuuden tullen viihdyn ihan hyvin itseksenikin, eikä minun ole pakko kehittää silloin itselleni jotain tekemistä.

Jostain syystä olen kuitenkin huomannut, että niinä aikoina, kun olen asunut jossain ulkomailla tai ollut pidemmällä reissulla, tunnen enemmän oman tilan tarvetta. Muistan, kuinka esimerkiksi Keniassa ollessani minun teki mieli välillä viettää päivä omassa huoneessani leffoja katsellen ja kirjoja lukien - tuollaista filistä tunnen tuskin koskaan Suomessa asuessani! Täällä Kapkaupungissakin olen huomannut viettäväni paljon enemmän omaa aikaa kuin koskaan vietin Suomessa

Olenkin koettanut miettiä, että mistä tuo oman tilan tarve tulee. Onko sosiaalinen elämä täällä jollakin tapaa "haastavampaa" kuin Suomessa, jolloin siitä myös tarvitsee enemmän taukoa? Vai verottaako koulu ja kaikki muu mukavuusalueen ulkopuolella oleilu voimia enemmän kuin elo Suomessa? Tai ehkä olen vain tyypillinen juro suomalainen, joka kaipaa enemmän tilaa kuin kansainväliset ystäväni keskimäärin.

Ehkä oman tilan tarvetta voi korostaa myös asumisjärjestelymme ja se, että vietetään poikakaverin kanssa tosi paljon aikaa keskenämme. Käymme samaa koulua, treenaamme yhdessä ja asumme pienessä huoneessa, joten ei kai mikään ihmekään, että tekee mieli omaa aikaa. ;) No, onneksi meillä on käytännössä käytössä tämä koko talo, niin ei tarvitse ihan koko aikaa hengata toisen seurassa, vaikka se toki mukavaa onkin.

Rankan ja koulutyön täytteisen viikon jälkeen oman ajan tarve iski kuin puun takaa. Sain kirjoitushommani valmiiksi muutamaa tuntia ennen deadlinea, ja tarkoitukseni oli vain lähteä käymään kaupassa ja jättää poikakaveri rauhassa kirjoittamaan. Uberissa istuessani tuli kuitenkin sellainen fiilis, että olisi kiva relailla ja tehdä jotain ihan itsekseni. Niinpä huristinkin Uberilla hieman eteenpäin ja hyppäsin pois Claremontissa. Kävelen ympäriinsä, haahuilin kirjakaupossa ja lopulta päädyin vähän ostoksille.

Ehkä oleilu täpötäydessä ostoskeskuksessa ei ole jonkun mielestä omaa aikaa, mutta minusta oli ihan rentouttavaa laahustaa keskuksen kujilla ihan itsekseni. Mennä juuri niihin kauppoihin kuin halusin, syödä kahvia juuri silloin, kun minulla teki mieli. Harmillisesti aika kului tosi nopeasti, ja saavuttamani zen-olotila hieman kärsi, kun jouduin kuitenkin hoitamaan ne ruokaostokset täpötäydessä ruokakaupassa.

Nyt olen taas valmis vähän sosiaalisoimaan, ja niinpä vedän lenkkarit jalkaan ja lähden juoksuporukan kanssa lenkille. Illalla olisi vielä vuorossa grillausta eli braai kavereiden kanssa. Mukavaa viikonloppua! :)

(Kuvat viime viikonlopun vaellukselta)

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat