Note to self: jos meinaat osallistua hiihtotapahtumaan, on ehkä suotavaa jollakin tapaa harjoitella (esimerkiksi hiihtää) sitä ennen. Tai käydä edes salilla. 45 kilometriä luistelutyylillä voi käydä hapottamaan käsiä, jotka eivät ole hiihtosauvoja tai edes puntteja nähneetkään melkein vuoteen.

Vuokatti-hiihto on siis takana, ja yläkroppa on kieltämättä aika hapoilla nyt. Meinasin vaihtaa viime hetkellä matkan kolmeenkymppiin nelivitosen sijasta, eikä se näin jälkikäteen olisi ollut mikään huono vaihtoehto - todennäköisesti pystyisin kumartumaan, mitä en nyt oikein kipeältä selältäni pysty... Mutta itseään on hyvä välillä haastaa, ja sitä tuo vähän pidempi matka minulle oli!

Vaikka nyt olenkin tosi rikki, eilinen hiihto oli oikeastaan aika mukava! Vuokatti-hiihto on aika kilpailuhenkinen tapahtuma, mutta itse otan skaban aina ihan treenin kannalta - varsinkin eilen, kun talven hiihtokilsojen saldo oli ennen kisaa 20. Oli kuitenkin ihan mukavaa lähteä hiihtämään, kun sää oli todella hyvä. Aurinko paistoi ja pakkasta oli sopivasti viitisen astetta, mikäs sen mukavampi hiihtosää!

Koska hiihtotekniikkani on mitä on, en päässyt etenemään kuin pk-sykkeillä. Ekat 15 kilsaa menivät vauhdikkaasti järven jäällä auringosta nauttien, ja sen jälkeen sukelsimme metsään kipuamaan pitkin Vuokatin vaaroja. Nousuissa puuttuvan tekniikan ja lihaskunnon huomasi erittäin hyvin, mutta yllättävän sitkeästi jaksoin painaa. Viimeiset viisi kilsaa oli kuitenkin täyttä tuskaa, kun selkä, kyljet ja ojentajat huusivat hoosiannaa sykkeiden ja vauhdin pudotessa täysin. Maalissa en jaksanut edes sitoa tukkaani ponihännälle, niin hapoilla käteni olivat. Niin miten olisi se lihaskuntotreenin aloittaminen?

45 kilsaa taittuivat ajassa 3h20min, johon olin ihan tyytyväinen. Maalissa kokonaisfiilis oli hyvä, vaikka paikkoja särki. Sykkeet pysyivät matalina, joten luultavasti tulen palautumaan tästäkin rääkistä kohtuudella selkääni ja ojentajiani lukuunottamatta!

Palautusateria.

Nyt on kuitenkin sellainen olo, että ei tarvi hetkeen hiihtää... Kajaani-lomani jatkuu vielä huomiseen, ja iltapäivällä on edessä paluu Helsinkiin - onneksi ei kuitenkaan vielä arkeen. Pari viikkoa enää ja sitten lomaillaankin oikein olan takaa!

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat