Heräilen puoli kahdeksan aikaan, kun herätyskelloni kilahtaa soimaan päivystyskämpässä. Olo ei ole mikään hehkein kahden ja puolen tunnin yöunien jälkeen, ja hetken ajan olen ihan sekaisin enkä tiedä, missä edes olen! Onneksi orientaatio aikaan ja paikkaan palaa nopeasti, ja hyppään ylös punkastani, pesen pikaisesti hampaat ja lompsin alakertaan antamaan raporttia päivätöihin tuleville. Päivystysvuoron riemuisin hetki on ehdottomasti se, kun aamu vihdoin koittaa!

Kasin jälkeen rapsat on annettu ja hetken aikaa pohdin, pitäisikö lähteä kotiin. Minut kuitenkin houkutellaan jäämään aamuluennolle, ja koska aihe on todella mielenkiintoinen, päätän vielä pinnistellä tunnin, vaikka olenkin ihan nollat taulussa. Luentosalin edessä on sopivasti hoitajien kokouksesta jääneitä voileipiä, ja nappaan niistä itselleni yhden. Sitä mutustellessa luento sujuu ihan rattoisasti.

Vihdoin ysin jälkeen olen vaihtanut kamat ja valmis lähtemään kotiin. Olen niin poikki, että päätän mennä ensimmäistä kertaa puolentoista kilsan mittaisen työmatkani bussilla. Todellinen laiskuuden huipentuma! Päästyäni kotiin kellahdan suoraan sänkyyn ja vaivun uneen.

En tykkää nukkua päivystysvuorojen jälkeen kovinkaan paljoa tai kovinkaan myöhään, sillä se on varma tapa saada rytmit sekaisin. Yleensä saan vuoron aikana nukuttua 2-4 tuntia, ja aamulla yleensä nukun vielä 2-3 tuntia. Jos nukkuisin myöhään iltapäivään, en saisi illalla unta millään. Tänään kelloni soittaa 12.45, eli aika tasan kolme tuntia saan unta palloon. Vielä olisi nukuttanut, mutta koska olin sopinut lounastreffit, ei auta muu kuin nousta ja painella suihkuun.

Vähän puoli kahden olen Lingossa, ja päästään kaverini kanssa lounastamaan. Otan vuohenjuustosalaatin ja cociksen, ja juon paaaljon kahvia. Kahvi kuuluu hintaan, mikä on hyvä juttu, sillä santsaan sitä varmaan ämpärillisen.

Kolmen jälkeen kaverini lähtee hakemaan lastaan päivähoidostaan ja minä suuntaan ruokakauppaan. Olen suunnitellut viettäväni pitsaperjantaita, niinpä käyn ostamassa sitä varten kaikki tykötarpeet. Kotimatkalla siskoni soittaa, että lähdettäisiinkö lenkille. Mikä ettei, vastaan, ja riennän ripeästi kotiin valmistelemaan pitsapohjan.

Lähden lenkillä vartin yli neljä, ja ulkona paistaa aurinko! Piristyn heti varmaan 70%, kun ulkona on kevät! Juostaan siskon kanssa kolme varttia, mikä on sopivan kevyt lenkki tällaiselle ei-niin-virkeälle päivälle.

Kotiin tultuani valmistan pitsan, siivoilen vähän ja käyn suihkussa. Pitsaa odotellessani alan kirjoittaa tätä postausta. Kaverini tulee mun luo seiskalta, ja nautiskelemme uunituoreesta pitsasta ja Kolmen kaverin lakujätskistä, nam! Ruuan jälkeen katsomme leffan.

Kello tulee pian yksitoista, ja kaverini lähtee kotiin. Olen aika poikki, mutta päätän vielä kirjoittaa loppuun tämän postauksen. Sen jälkeen menen pesemään hampaat ja käperryn peiton alle nauttimaan ihanista yöunista - hyvää yötä!

Kommentit (4)

Vierailija

Olet kyllä uskomattoman jaksava päivystysvapaalla!!Mun 24 h päivystys tarkoittaa aina sitä, että kotiin päästyäni nukun n. klo 14-15 asti, juon aamukahvit ja syön aamupalan, haen tytön päiväkodista ja illan otan niin rauhallisesti. Käyn korkeintaan ulkona tytön kanssa tai joogassa. Ei muuta. Päivystysvapaan pyhitän aina itselleni, kun on 24 h hoitanut muita haluan olla täysin rahassa ja vapaa sosiaalisista kontakteista. Oma pikku perhe on tietty eri juttu.  Ja jos illalla on vaikea saada unta turvaudun mediisiinaan. Blogisi on aivan huippu, kiitos Sanna ja kiitos avoimuudesta ja rehellisyydestä. Elämä on valoja ja varjoja. - Lotta

Vierailija

Tosi kiva postaus! Näitä on aina mielenkiintoista lukea. Enemmänkin olisi mukavaa kuulla sun työjutuista mutta ymmärrän että et niistä liiemmin halua/voi puhua. :) Missä olet töissä?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat