Täytyy sanoa, että enpäs pitkään aikaan ole odottanut viikonloppua niin paljon kuin nyt! En todellakaan muistanut, kuinka uuvuttavaa opiskelu voi olla. Koko viikon istuimme luennoilla kasista neljään, ja jokaisen päivän jälkeen olin vaan niin poikki. Meillä on tosiaan menossa ns. blokkiviikot, mikä tarkoittaa todella intensiivistä opetusta. Opetus on todella laadukasta ja opiskeltavat aiheet mielenkiintoisia, mutta kai mulla on vähän tatsi hukassa, kun välillä asioiden omaksuminen tuntuu hankalalta! Mutta eiköhän se tästä helpota, ja lohtuna on ainakin se että blokkiviikkoja on edessä enää vain yksi ja sen jälkeen meno helpottuu hieman. :)

Meidän viikonloppu alkoi ihan hauskoissa merkeissä: käytiin juoksuporukan kanssa tekemässä pieni lenkki ja sen jälkeen mentiin after run -siidereille pubiin. Tuntui kyllä hieman oudolta istua pubissa juoksuasussa ja juoda Savannaa, hahah! Lopulta päätettiin lähteä porukalla vielä sushille, välissä onneksi käytiin ottamassa suihku, joten hikisenä ei tarvinnut sushia popsia. Täällä sushi (niin kuin kaikki muukin ruoka) on ihan sairaan halpaa, 16 palaa maksoi noin 6 euroa! Tultiin poikakaverin kansa ihan hulluiksi ja tilattiin yhteensä 50 palaa, joita ei sitten meinattu jaksaa edes syödä.

Olen varmaan kertonut teille, että täällä jengi treenaa aina ihan sairaan aikaisin aamulla. Itse en ole todellakaan mikään aamuvirkku, mutta olen olosuhteiden pakosta (lue: paahtavasta kuumuudesta) alkanut muuttaa tapojani. Niinpä herätyskello pärähti tänään soimaan seiskalta, sillä oltiin sovittu Pöytävuoren vaelluksesta. Hieman hapotti, mutta pääsin onneksi sängystä ylös - loppujen lopuksi herääminen aikaisin ei ollut niin karmeaa kuin kuvittelin. Vedettiin nopea aamupala naamaan ja hypättiin Uberiin, joka kuljetti meidät pöytävuorelle.

Kaiken säätämisen jälkeen pääsimme lopulta starttaamaan vasta varttia vaille yhdeksän, jolloin vuorella oli jo todella kuuma. Meidän reitti vuorelle oli käytännössä kaikista reiteistä lyhin, mutta käytännössä koko reitti oli pelkkää nousua. Aurinko paahtoi täysillä niskaan, kun kiipesimme viisi kilsaa miltei kohtisuoraan ylöspäin, huh. Kieltämättä pariin otteeseen ajattelin, että ehkä oltaisiin voitu lähteä jo kuudelta, jotta oltaisiin vältetty kuumuus.

No, onneksi maisemat ylhäällä olivat kaiken sen tuskan arvoisia! Alas kaupunkiin avautui nimittäin aivan upeat näkymät, joita ihasteltiin tovi ennen kuin lähdettiin laskeutumaan cable carilla alaspäin. Tuossa vaiheessa kaikki kärsimykset olivat jo unohtuneet, ja innolla suunniteltiin uutta vaellusta. Täällä on kyllä niin mielettömät liikuntamahdollisuudet!

Hauskaa lauantai-iltaa kaikille! :)

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat