Vuodenvaihde on tunnetusti terveellisen elämän, ruuan ja liikunnan kulta-aikaa. Salit pursuilevat intopiukassa treenavista ihmisistä, ja pääsinpä tänään todistamaan ennennäkemätöntä ilmiötä, kun lähikaupastani oli kurkut ja salaatit loppu (yleensä lähinnä kaljahylly ammottaa tyhjyyttään).

Musta on tosi hienoa ja inspiroivaa, että ihmiset tekevät ryhtiliikkeen näin vuoden alussa, ja toivon, että mahdollisimman monella muutos on myös pysyvä! Itse en jaksanut tehdä mitään lupauksia liikunnan tai ravinnon suhteen, vaan tutulla linjalla mennään edelleen. Koska postailen teille niin usein liikuntajutuistani, ajattelin tällä kertaa kirjoitella vähän ruoka-asioista.

Kuten pidempään blogiani seuranneet tietävät, en noudata mitään ruokavaliota tai erikoisdieettiä. Olen ehkä välillä vähän valikoiva, mutta mulle tärkeintä ruuassa on, että se maistuu hyvälle ja sitä on riittävästi.

Mä syön siis ihan normaalia kotiruokaa - tosin normaali on kai nykyaikana aika laaja käsite... Koetan syödä tarpeeksi vihanneksia, hedelmiä ja marjoja, mutta en oikeastaan välttele mitään. Syön, mitä tekee mieli, tosin koetan miettiä aina jonkinlaista terveysaspektia tehdessäni valintoja. Esimerkiksi en syö roskaruokaa monta päivää putkeen, korvaa oikeaa ruokaa herkuilla jne. Mikään ei ole mulle kiellettyä, jos sitä syö kohtuudella.

Mun aamut alkaa aina aamupalalla, jonka sisältö vaihtelee mieltymysteni mukaan. Ennen söin joko puuroa tai smoothieta, mutta nykyisin syön pari voileipää ja jugurttia, sekä tietenkin kahvia. En voisi kuvitella päivän alkavan ilman aamupalaa saatika aamukahvia! Lounasta syön työpaikkaruokalassa, josta löytyy aina noin kuuden euron hintaan jotain hyvää syötävää. Aika usein syön riisiä tai pastaa, jotain proteiinia (tyyliin kanakastiketta), paljon salaattia ja palan leipää. Ruokajuomana juon yleensä vettä.

Syön aina myös toisen lämpimän ruuan illalla, joko ennen tai jälkeen treenin. Mikäli lähden suoraan töistä treenaamaan, syön yleensä rahkan ja jonkun hedelmän välipalaksi ja vasta treenin jälkeen suuremman ruuan. Jos syön ennen treeniä kunnolla, syön sitten illalla treenin jälkeen iltapalaa. Päivälliseni sisältö vähän vaihtelee kiireen ja viitseliäisyyden mukaan. Mulla on paha tapa hakea jotain take awayta kuten sushia vähän turhan usein, tosin olen koettanut viime aikoina vähän skarpata ja tehdä enemmän ruokaa itse. Yleensä syön päivälliseksi kanaa tai kalaa höystettynä jollain yksinkertaisella salaatilla sekä jollain hiilarilisukkeella.

Mun ravitsemukselliset "paheeni" ovat varmaan runsas ulkona syöminen (no, voiko tätä nyt paheeksi laskea...), kahvin hillitön lipittäminen ja reipas suolan käyttö. Ulkonasyömistä oon tosiaan saanut jo vähän karsittua, mutta kahvi maistuu edelleen, samoin suola. Mun suolan käyttö on välillä todella runsasta - hyvä, että en laita suolaa salaattiin! Puolustuksekseni todettakoot, että mulla on tosi alhaiset verenpaineet - ainakin vielä. Pitää koettaa kitkeä yletön suolaus pois tämän vuoden aikana!

Kuten tuolla aiemmin totesinkin, mikään ei oikeastaan ole mulle ravitsemuksellisesti kiellettyä. Tykkään herkutella, ja teen sen hyvällä omalla tunnolla silloin kun siltä tuntuu. Joskus otan pari palaa suklaata, joskus taas syön puoli purkkia Ben&Jerrysiä. Teen myös silloin tällöin ns. ravitsemuksellisesti huonoja valintoja ja syön energiatiheää roskaruokaa kuten hamppareita, ranskiksia, pitsaa jne. Olen ajatellut, että jos pääasiallisesti syö hyvin, ei haittaa, vaikka osa ravinnosta koostuukin ns. hötöstä.

En ole oikein koskaan ymmärtänyt, kun ihmiset puhuvat, että jostain ruuasta tulee jotenkin väsynyt/ tunkkainen/ vetämätön olo. Ehkä en sitten koskaan ole syönyt niin kehnosti, että kokisin tuollaisia oloja. Totta kai joulupöydästä noustessa olo on raskas, mutta mua se ei haittaa, kun sellaista tapahtuu niin harvoin. Samoin hiilariaterian jälkeen saattaa naama vähän aamulla olla turvoksissa, mutta ei sekään musta ole niin vakavaa. Toki vältän ruoka-aineita, jotka aiheuttavat mulle vaikkapa kipuja tai närästystä, mutta en ole koskaan huomannut, että tietyllä tavalla syöminen toisi mulle jotenkin erityisen energisen tai virkeän olon.

Joskus kieltämättä mieleni tekisi kokeilla vaikkapa vähän kasvispitoisempaa ruokavaliota, mutta mukavuus ja laiskuus vievät musta voiton. Mulle on tärkeää, että ruokailu on helppoa ja vaivatonta, enkä jaksa suunnitella sitä hulluna etukäteen. Niinpä minulle sopii, että olen sekasyöjä ja pystyn ruokailemaan missä tahansa. Treenien kannalta toki ruokailuja on joskus pakko vähän ajoittaa, mutta muuten tykkään mennä fiilispohjalta. Kaikista suurin mun ruoka-aikoihin vaikuttava tekijä on yksinkertaisesti nälkä eikä niinkään mikään tietty tilanne tai kellon aika.

Energialähteen lisäksi ruoka on minulle suuri nautinto, ja tykkään satsata ja laittaa rahaa silloin tällöin oikein hyvällä ruualla herkutteluun. On ihanaa käydä testailemassa erilaisia ravintoloita ja myös kokkailla itse pidemmän kaavan kautta! Niin elämästä kuin ruuasta kuuluu nauttia. :)

Tarkoituksenani ei tällä tekstillä ollut mitenkään vähätellä ruuan merkitystä terveellisen elämän osa-alueena, sillä sitä se todella on. Toisaalta en myöskään koe kauheaa tarvetta ruokahifistelyyn omalla kohdallani, vaan perusterveellisellä ruokavaliolla turhia nipottamatta koen voivani paremmin - ja ennen kaikkea olen pysynyt terveenä. Minun, perusterveen ja runsaasti urheilevan ihmisen ruokavalio on varmasti aika erilainen kuin vaikkapa kakkostyypin diabeteksen kanssa kamppailevan henkilön dieetti, mikä kannattaa myös muistaa tätä postausta lukiessa! Jokaisen on hyvä löytää itselleen sopiva ruokavalio, jolla keho ja mieli pysyvät hyvässä kunnossa! :)

Kommentit (10)

Vierailija

Tosi hyvä kirjoitus! :) Oot kyllä todella hyvä esikuva monelle liikkuvalle ihmiselle. Sulla on tavoitteellinen, mutta rento ote siihen ja etenkin tuohon ruokapuoleen. Sitä olen ihaillut jo pitkään. Onneksi kirjoitat näitä tekstejä, jotka muistuttavat, että perusruualla pääsee pitkälle, eikä se vaadi mitään ihmeellisiä kikkailuja tai kieltoja.

- Hanna / sporttaillaan.blogspot.fi

Vierailija

Moi,

hyvä postaus normaalista ruuasta! Itse lähestyn viittäkymppiä, syönnyt

aina samalla lailla kuin sinäkin. Elimistö kyllä kertoo mitä se tarvii ja

talvella tuntuu tarvitsevan useammin "höttöä" ja lämpimillä keleillä

kevyempikin riittää. Suolan tarpeenkin oppii, lisään sitä  edelleekin joka paikkaan ja paineet on silti alhaalla.Jos vähennän suolaa, alkaa huippaamaan. Paino on ollut aina suht sama ja liikkuminen kivaa kun ruokaa syö nälkäänsä ja sitä riittävästi:) 

Vierailija

En ole tainnut koskaan aikaisemmin kommentoida, vaikka olen lukenut blogiasi jo pitkään. Tällä kertaa haluan kuitenkin kiittää hienosta kirjoituksesta, joka on mukavaa vaihtelua nykyään joka tuutista tursuaville erikoisruokavalioille (yhtään niitä kuitenkaan väheksymättä). Erityisesti pystyn samaistumaan kanssasi tuohon ruuan jälkeisen väsyneen olon ihmettelyyn, sillä itsekään en ole oikein koskaan ymmärtänyt, mitä ihmiset sillä tarkoittavat. Harrastan itsekin hyvin aktiivisesti liikuntaa ja kiinnitän toki huomiota siihen, mitä ja milloin syön, mutta pidän ruokaa ennen kaikkea nautintona, en polttoaineena, jonka maulla ja näöllä ei olisi mitään merkitystä. Kiitos siis krijoituksestasi, kai halusin kommentillani vain kertoa, että on mukavaa välillä lukea myös ns. liikunta- ja terveysblogien valtavirrasta poikkeavista näkemyksistä. :) 

 

-Saara

Vierailija

Kiitos, kiva teksti, sinulla tuntuu olevan tervejärkinen ja kunnioittava suhtautuminen ruokaan. (Kunnioittavalla tarkoitan sitä, että näet ruoan ruokana, kokonaisuutena, etkä niin, että jokin ruoka-aine olisi "paha", "huono", yms. Minua ärsyttää, kun monet intoilijat puhuvat ruoista nykyään niin negatiivisesti. Eihän mikään aine ole itsessään paha, kokonaisuus ratkaisee! Paljon suurempi paha maapallolla on ruuan puute.) Joskus tuntuu, että ruokafanaatikot eivät näe enää metsää puilta. Ruoka on ruokaa, piste, ei siitä pitäisi tehdä niin vaikeaa asiaa.

Toinen asia, sinulla on kuvassa aivan ihana punainen takki! Todella piristävä väri, ja kivan näköinen mallikin. Saanko udella mistä olet löytänyt sen? Ei ole pakko sanoa, mutta kauniin takin metsästys on rasittavaa puuhaa, ja kaikki vinkit sitä helpottamaan ovat tervetulleita...

Vierailija

Mahtava postaus, kiitos tästä ! Ihanan maalaisjärkistä kaiken nykyisen ruokahifistelyn keskellä :) t Leena

Vierailija

Itse käytän kanssa suolaa vähän reilummin alhaisen verenpaineen takia. Tiedätkö onko siitä jotain haittaa muulta kannalta? Mulla on ajoittain alle 100 yläpaine niin oon yrittänyt sitä vähän kotikonstein (suola, laku) nostaa..geenien (ja elämäntapojen) puolesta näyttäis siltä että se tulee vanhemmitenkin olemaan matala..

Vierailija

Tekstisi oli kuin omalta näppikseltäni!

Tosin päivän toinen lämmin ateria jää aika ajoin valmistamatta, mutta hifistelyyn/rajoituksiin tms en mäkään taivu enkä edes halua ryhtyä.

alma

Vierailija

Hyvä kirjoitus, mutta oma olemuksesi kuvissa ei tuo tekstiä. Näen hieman liian hoikan (kauniin kylläkin) naisen, joka yrittää antaa itsestään kuvaa rentona syöjänä. Kuvat antavat käsityksen juurikin ruoan kanssa nipottavasta ja syömisiään liikaa vahtivasta ihmisestä, joka tekstillään yrittää vakuutella itselleen ja muille muuta.

Silti hyvä kirjoitus, josta olen suurinpiirtein samaa mieltä.

 

Vierailija

Hanna, jep, tuntuu, että nykyään tällaiset perusruokailijat kuten mä on vähemmistö!

Vierailija, joo, on tärkeää seurata verenpaineita, jos suolaa kuluu reippaammin!

Saara, kiva kun kommentoit! :) Ajattelinkin, että ehkä ihmisistä on kiva lukea vähän erilaisesta tavasta suhtautua ruokaan kuin suurimmassa osassa muita liikuntablogeja. :)

Vierailija, takki on ostettu Benettonilta tänä syksynä! Ehkä niitä on vieläkin myynnissä? Samaa mallia oli myynnissä vuosi sitten, joten jos ei nyt tärppää, niin ehkä kannattaa odottaa syksyyn.

Leena, kiitti!

Vierailija, jos matalasta verenpaineesta on oireita (esim huimaus), niin silloinhan sitä kannattaa koettaa nostaa. Mut kannattaa silti seurailla, että miten verenpaine käyttäytyy etenkin tulevaisuudessa, kun reipas natriumin saanti altistaa verenpainetaudin kehittymiselle jollakin mekanismilla (jota en nyt muista).

Alma, joo, hifistely on karmeaa!

Vierailija, yleinen harhaluulo lienee aina ollut, että hoikkien on pakko olla syömisistään nipoja. :) Olen aina ollut aika sirorakenteinen, ja koska liikun runsaasti (keskimäärin 70-80km juoksua viikossa), siihen saa syödä aika paljon eikä tosiaankaan tarvitse nipottaa. Kuvien katsomisen lisäksi suosittelen lukemaan blogia pidemmältä ajalta, niin ehkä mun syömisfilosofia hahmottuu paremmin! :)

Vierailija

Myönnän taipumukseni ärtyä sekä yli- että alipainoisten ihmisten ruokailuohjeista. Ehkä se ylipainoinen salaatinlehden kääntelijä ei oikeasti syö muuta kuin sen salaatin ja jäävettä päälle, onnistuen silti kerryttämään massaa. Ja ehkä se alipainoisen oloinen syö arkenakin samalla tavoin kuin näytöstyylisesti pizzaa edessäni jääden oudosti puheessaan kiinni siihen pizzaan, minkä itse unohdan heti pöydästä noustuani. Mene ja tiedä.

Blogiin eksyin sattumalta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat