Huhhuijakkaa, maraton on takana, eikä kyllä tätä tekstiä kirjoitella ihan sillä fiiliksillä kuin olisin toivonut, mutta ei se mitään. Maraton on niin pitkä matka, että siinä ehtii sattua ja tapahtua, ja tällä kertaa harmillisesti tapahtui kaikenlaisia vastoinkäymisiä.

Fiilikset ennen maratonia oli ihan kohtuulliset, vaikkei puolikkaat ja kympit kulkeneetkaan niin kuin olisin toivonut. Valmistelut onnistuivat mielestäni ihan hyvin: pysyin terveenä, ehdin palautua puolikkaasta ja sain tehtyä kaikki ne treenit, jotka olin ajatellut. Tankkaus sujui ongelmitta, ja kisa-aamuna jalat olivat fressimmät kuin koskaan!

Starttipistoolin pamahdettua lähdin innoissani juoksemaan, vaikka vettä vähän tihuutteli. Pääsin aika nopeasti juoksun rytmiin, ja vaikka olo olikin vähän raskaus tankkailun jälkeen ajattelin, että tänään varmaan kulkee ihan hyvin. Kolme ensimmäistä kilsaa kulkivat suorastaan euforisissa fiiliksissä: tunnelma oli mahtava, kannustajat hurrasivat ja juoksu rullasi mukavasti.

Ongelmani alkoivat kuitenkin jo heti alussa: neljän kilsan juomapisteellä oltin vähän vettä, ja heti juotuani minua alkoi närästää ihan hirvittävästi. Tähän väliin kerrattakoot, että käsin todella helposti närästyksestä, ja joudun syömään lähes päivittäin happosalpaajia pitäekseni vatsani kurissa. Vesimukin nautittua tajusin kuitenkin karmaisevan asian: olin unohtanut ottaa happosalpaajani tänään! Ylävatsani meni todella, todella kipeäksi ja vauhtini hiljeni samoin tein. Onneksi kipu kuitenkin helpotti, ja pääsin takaisin juoksun rytmiin.

Oloni oli aika paniikin valtaama, koska yleensä närästys ei lähde pois ilman lääkkeitä. Toivoin kuitenkin parasta, ja yritin jatkaa juoksuani. Koko ajan pälyilin ympärilleni ja etsin katseellani Jussia, sillä hänellä oli matkassa laukkuni, jossa säilytin lääkkeitä. Seiskakilsan kohdalla päätin ottaa närästyksestä huolimatta urheilujuomaa, mikä oli virhe. Maha ärhäiköityi uudeelleen. Yhdeksännen kilsan kohdalle päästyäni vatsa tuntui vähän paremmalle, ja jostain syystä päätin ottaa jälleen geelin.

Oloni kävi koko ajan tukalammaksi ja samalla epätoivoiseksi. Jussia ei näkynyt, ja maha jatkoi kipeytymistään ja turpoamistaan. Lopulta 15 kilometrin kohdalla näin Jussin, ja sain laukusta lääkkeet ja huuhdoin ne alas. Jatkoin juoksua ja olo tuntui aika pian jo vähän paremmalta. Otin 17 kilsan kohdalla geelin, joka jäi ikävästi mahaan lillumaan, ja olo oli jo aika karsea. Alamäissä nestettä täynnä olevaan mahaan sattui vietävästi. Tuntui, että geelit ja juomat eivät imeytyneet ollenkaan, kun koko ajan oli tosi kova jano.

Puolimatkaan juoksu sujui kuitenkin ihan kohtuullisessa aikataulussa. 24 kilsan kohdalla päätin jälleen kerran ottaa riskin ottamalla geelin ja vettä, mikä jälleen osoittautui virhearvioksi. Geelin otettuani mahani oli niin kipeä, että jouduin ottamaan sykevyön pois, koska se painoi vatsaani. Aika pian geelin jälkeen tein jotain sellaista, mitä en ole maratonilla koskaan joutunut tekemään: oksensin. Koetin juosta, ja oksensin taas. Kävelin, koetin alkaa juosta ja oksensin jälleen. Silmäni täyttyivät epätoivon kyynelistä, sillä tajusin, että tästä ei hevin noustaisi.

Laitoin hölkäksi ja koetin vaan olla oksentamatta. Porukkaa lappoi ohitseni ja tajusin, että en ole selviämään maaliin mitenkään. Matkaa oli jäljellä vielä vaikka kuinka paljon, enkä mikään pysynyt sisällä. Siinä tuskaillessani kilometrit kuitenkin menivät, ja 29 kilsan kohdalla törmäsin kannustavaan Jussiin. Purskahdin vaan itkemään, ja sopersin, että en selviä maaliin. Jussi käski juosta eteenpäin ja etsiä ensiaputeltan, josta minut voitaisiin kuljettaa eteenpäin. Mua harmitti ihan hulluna, ihan mielettömästi. Ei tämän pitänyt mennä näin!

Siinä ensiaputelttaa etsiessäni päätin, että juoksen niin pitkälle kuin jaksan. Juoksin kolmeen kymppiin, ja päätin yrittää kestää 33 kilsan kohdalle. Maha vähän valjui, ja yhtäkkiä jaksoin juosta vähän nopeampaa. Kilsat 33 ja 35 juoksin melkein tavoitevauhtiani! En voinut kuitenkaan juoda enkä syödä mitään, mikä alkoi lopulta painaa. Olin todella, todella janoinen, mutta jos yritin juoda, maha meni heti kipeäksi, joten en sitten yrittänyt sitä enää ollenkaan.

37 kilsan kohdalla aloin olla jo aika kuitti, mutta koska olin jo niin lähellä, päätin, että en luovuta. Viimeiset kilometrit olivat todella tuskaisia, mutta lopulta edessä oli käännös stadionille ja viimeset sadat metrit olivat käsillä. Juoksin kovan loppukirin enkä edes vilkaissut kelloon saapuessani maaliin.

Vaikka aika olikin "huono", olin todella onnellinen ja tyytyväinen, että taistelin itseni maaliin. Se oli todellinen taisteluvoitto, sillä en ole koskaan juossut noin kovaa ja pitkään ilman mitään juotavaa. Oloni oli huono, mutta varmasti olisin ollut synkempi, jos olin keskeyttänyt. Maalissa näin tuttujani ja kuulin siskoni Saaran hienosta uudesta maraennätyksestä, 3.10,12! Fiilis parani heti, kun kuulin muiden onnistumisista. Ehkä minäkin joskus! :)

Juoksun jälkeen palkitsin itseni milläkäs muullakaan kuin hampurilaisaterialla. Tunsin todella ansainneeni sen, vaikka kieltämättä fiilikset olivat välillä vähän lajin vaihtamisen kannalla! Mutta ei vaivuta synkkyyteen, tästä noustaan ja laitetaan ehkä joskus vielä uutta matoa koukkuun - ja muistetaan ottaa ne närästyslääkkeet seuraavalla kerralla!

Kommentit (16)

Vierailija

Olipas kaamea maratonkokemus tällä kertaa :( Huonoja päiviä vaan sattuu, ja tsemppasit mustakin hienosti maaliin! Älä vielä luovuta tai vaihda lajia (triathlonjutut käy :))

Närästys on kyllä inhottava vaiva. Itsekin joudun popsimaan happosalpaajia joka päivä ja paniikki iskee, jos ne jäävät kotiin ihan normaalina päivänä.

-Heini

Vierailija

Hei Sansu:) Varmasti harmittaa. mutta tsemiä, yritä unohtaa ja uusia tavoitteita kohti innokkaalla mielellä!:) Oot kyllä sitkeä, itsestäni luulen kyllä, että en jaksaisi vetää noin kurjissa oloissa eteenpäin, vaan luovutan paljon vähemmän kurjissa fiiliksissä. Siskollesi

onnittelut; on kyllä kovakuntoinen tyttö:) Tsemiä eteenpäin:)! tv Liisa

Vierailija

Hei sanna!

Ja onnea suorituksesta, mutta kaipa sinä lääkärinä tiedät, että happosalpaajia ei voi käyttää päivittäin pitemmän aikaa, käymällä tutkimuksissa ja pois-sulkemalla sairaudet, ruokavaliomuutokset tekevät ihmeitä! Itselläni todettiin lievä ruokatorventulehdus ja pieni palleatyrä, laktoosia ja keliaakiaa ei ollut, sain lääkkeet ja ohjeet mitä kannattaa vähentää, käristetyt ja voimakkaasti maustetut ruoat, kahvi jne. ja niin vaan närästys on hävinnyt ja vatsa voi hyvin!

Hyvää vointia ja kesää!!

t. Sara

Sansu
Liittynyt21.5.2013

Heini, kiitos tsempeistä! Koetan olla vaipumatta synkkyyteen ja itsesääliin. :D Lisää treeniä kehiin, ehkä tästä koitoksesta toipuu vähän nopeammin, kun loppu meni hölkäksi.

Liisa, kiitos! Oli kyllä maailman sadas ihme, että selvisin maaliin. Uutta matoa koukkuun!

Sara, minut on tähystetty ja kaikki mahdolliset sairaudet on poissuljettu, närästyksen syynä on löysä alasulkija, jolle ei oikein voi mitään muuta tehdä kuin kiristää se, mikä ei houkuttele huonojen tulosten takia. Ruokavaliolla asiaan voi vaikuttaa, ja olenkin karsinut ruokavaliostani närästystä aiheuttavat tuotteet pois. Valitettavasti mahaa ärsyttävien tekijöiden minimoiminenkaan ei aina auta, ja silti närästystä on silloin tällöin ja joudun käyttäämään PPI-lääkitystä välillä pitkiäkin aikoja säännöllisesti, joskus pärjään jonkin aikaa ilman. On kuitenkin pienempi paha käyttää happosalpaajia kuin antaa refluksin korventaa ruokatorvea pitkiä aikoja.

Vierailija

Ihan mielettömän upeesti oot kyllä taistellu - respect! Tällanen kokemus auttaa varmasti tulevaisuudessa jaksamaan vaikeinakin hetkinä

Siskollesi onnittelut uudesta ennätyksestä! Ihan huikeen kova aika!

Aurinkoista kesää ja tsemppiä tuleviin koitoksiin!

 

Sari

Vierailija

Maratonilla voi kyllä käydä vaikka mitä, vaikka kuinka olisi valmistautunut ja hyvässä kunnossa. Aika tuskaa on kyllä matkantekosi ollut, mutta aikasi on kyllä tosi hyvä tuon reissun tuskat huomioonottaen! :) Tuossa olisi jo moni keskeyttänyt eikä olisi saanut aikaa ollenkaan. Tietysti harmittaa, kun tavoiteaika on ollut paljon kovempi, mutta maratoneja tulee vielä monia, sinulla maaliinpääsy tällä kertaa oli jo todellinen voitto. Olen itse juossut kymmenisen maratonia ja vain muutama on mennyt ns. putkeen, esim. viime HCM:lla mahaan alkoi sattua 30 kilsan kohdalla ja jouduin kävelemään yli 5km, juoksuaskeleet eivät onnistuneet ollenkaan. Ilmeisesti geeli ei jotenkin imeytynyt. Lopun sain sitten juostua jotenkin, mutta aikatavoitteille sai sanoa heipat. Kerran myös reidet menivät aivan puupökkelöiksi jo kympin jälkeen, enkä vieläkään tiedä, mitä tapahtui, koska toiste ei ole niin käynyt eikä ikinä muutenkaan juostessani. Eli vaikea on ennustaa, mitä tapahtuu ja aika nöyräksi on oppinut sen suhteen, että minulla tulos harvoin vastaa sitä oikeaa kuntoa maratonilla kaikkien sattumusten takia (eikä ole pelkkää selittelyä, 42 km on kuitenkin pitkä matka tavoitteellisesti juoksevalle kilpakuntoilijallekin).

Eli tsemppiä sinne ja ei muuta kuin uutta yritystä kehiin! Tässä on koko kesä edessä :)

-tiina-

Vierailija

Vau, on sussa kyllä sisua! En tiedä olisinko itse maaliin selvinnyt, vaikka sisua löytyy täältäkin. Tsemppiä! Tällaisten kokemusten jälkeen aina vahvempana seuraaviin haasteisiin :)

Mua jäi kiinnostamaan sun loppuaika vai pidätkö sen omana tietonasi? 

 

Vierailija

Hei noita happosalpaajia ei kannata kyllä käyttää jatkuvasti jos ollenkaan. Mä oon työssäni törmännyt niin moneen asiakkaaseen, joilla nämä happosalpaajat on ensinnäkin pilannut kehon oman vatsahappotuotannon täysin, josta johtuu se, ettei mikää ruoka tahdo sulaa kunnolla + vatsakivut ovat äärimmäisen kovia ja niitä ilmaantuu aina syömisen/juomisen jälkeen.

Käytin itekkin pitkään noita, kun uskoin niiden auttavan. Mulla kanssa tutkittiin kaikki mahdolliset sairaudet yms. mutta vasta kun muutin radikaalisti ruokavaliota (fodmap, gluteeni, laktoosi yms. pois) ja aloin käyttää ruoansulatusentsyymejä JA suolahappoa niin vuoden päästä huomaan mielettömän muutoksen. Nyt en tarvitse enää mitään ja ei muuten oo närästänyt .. :)

Vierailija

Onnittelut taisteluvoitosta!! Seuraavan kerran kun juokset enkkasi maralla, niin tällaiset kokemukset ovat muisto vain :)

Nyt vaan palauttelet kunnolla ja sitten uutta matoa koukkuun :) Ja nähdään pian myös Eliitin treeneissä, sillä määkin juoksen "jo" ;)

Vierailija

Heips,

nuorena lääkärinä varmaan tiedätkin noiden happosalpaajien vaikutuksen pitkällä aikavälillä, kuten täällä useampikin on kirjoittanut ja on tullut monia hyvä ohjeita ruokavaliosta.

 

Itse olen päässyt happosalpaajista eroon pelkän perunajauhon avulla.

Tee-ruokalusikallinen perunajauhoa puoleen lasiin vettä, sekoita ja juo.

Jopa lähtee närästys alta aikayksikön!

 

Ja kun siirryin lähes kokonaan raakaravintoon - pääasiallisesti syön vain salaattteja, toki niihin välillä kalaa, kananmunia, broileria, tonnikalaa yms. lisukkeeksi, olen päässyt närästyksestä lähes kokonaan.

 

Iloa Elämään!

 

Vierailija

Itse oisin kyllä luovuttanut jo ensimmäisten mahakipujen ilmestyessä, oot nää kyllä teräsnainen! :) Onnea maaliin pääsystä ja taisteluvoitosta, todellista tahdonvoimaa!

Vierailija

Itku meinasi tulla kun luin juoksuasi, samat oireet ja tauti oli minulla vuosia.

Välillä jäi refluksin kanssa urheilut tauolle kun pallea oli vaan niin kipeä eikä voinnut syödä muuta kun kaurapuuroa ja banaania.

Minullakin oli löysä alasulkija ja palleatyrä, alasulkijaan tehtiin vähän löysempi kiristys ja tyrä korjattiin.Kaikki meni hienosti eikä mitään ongelmia ole ollut.

Leikkauksesta 2,5 vuotta ja juoksu kulkee:)

 

Vierailija

Todellinen taisteluvoitto!! Hurja mimmi oot, kun tuohon aikaan juokset vatsakivuissa. Mullaki on nyt eka maraton takana, ja mukavasti meni! :) Hyvillä mielin olen. Nyt vain mietin, että mitenhän tätä treeniä jatkaisi jos suunnittelisi toista maratonia syksylle.. jatkaako sitten sitä 3juoksukertaa/vko, mitä tähän mennessäkin vaiko pitääkö jotakin alkaa hienosäätää. Onko jossain täällä sun blogissa tai vanhassa ollut jotain sellaista tietoa..? Toki nyt pari viikkoa otan iisisti ja palauttelen rauhassa kroppaa. Sen verran nälkää jäi, että syksyllä tekis mieli juosta uusiksi! :)

Satu - arjenhetket.blogspot.com

Sansu
Liittynyt21.5.2013

Sari, kiitos tsempeistä! :)

Tiina, kiitos kannustuksesta! Maraton on tosiaan armoton, jos jotain ongelmia tulee. Mutta tällaista tämä välillä on :) Uutta matoa koukkuun vaan!

Vierailija, loppuaika oli 3.52 - ihan hyvä aika, mutta tavoitteet oli vähän kovemmat, siksi harmittaa!

Vierailija, kiitos neuvoista! Itselläni ei gluteeni eikä laktoosi vaikuta närästykseen millään tavalla, joten niitä voin onneksi syödä. Sitrushedelmät, sipuli, tietyt mausteet jne. on kiellettyjen lihastalla. Ruoka sulaa kyllä hyvin, ellen sitten juokse tms. närästyksen aikana. Pyrin pitämään lääkityksessä taukoja ja olemaan mahdollisimman vähällä lääkityksellä, mutta valitettavasti vian ollessa "rakenteellinen" voi olla, että närästystä tulee aina olemaan aika ajoin.

Mikko, kiitos lohdutuksesta :) Ja mahtavaa, että sun jalka alkaa olla jo kunnossa!

Vierailija, mulla on tosiaan tutkittu kaikki mahdollinen, ja syy PPI-lääkitykselle on selvä - siinä mielessä pitkäisaikaiskäytöstä ei tarvitse olla huolissaan. Ruokavaliota toki nuodatan, mutta koska vika on alasulkijassa, mikään ruokavalio ei tule koskaan täysin oiretta poistamaan. Kiitos kuitenkin perunajauhovinkistä, ehkä kokeilen sitä!

Vierailija, kiitos kannustuksesta! :)

Vierailija, mukava kuulla positiivisia kokemuksia leikkauksesta! Vielä en ole siihen valmis, mutta katsotaan miten tilanne etenee. :)

Satu, kiitos! Kannattaa nyt palautella maratonista ainakin se pari viikkoa. Miten sulla kroppa kesti tuota kolme kertaa viikossa harjoittelua? Jos säilyt vammoitta, voi harjoittelumäärää halutessaan mielestäni vähän lisätä.

Vierailija

Oikein hyvin kesti, ja maraton myös meni kevyesti. Joten juosta vissiin voi ihan rauhassa koko kesän ja syksyllä uus maraton.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat