Elämäni ensimmäinen ultramaraton on nyt onnellisesti takanapäin ja fiilikset ovat vieläkin aika huikeat! Olen yllättävän vähän jumissa, varpaankynnet on tallella ja onnistuin välttymään pahemmilta rakoilta ja hiertymiltä. Oikeastaan mitään pahempia jälkiseuraamuksia juoksusta ei tullut, lukuunottamatta jatkuvaa nälkää. :D Mutta palataanpa hetkeksi vielä eilisen kisapäivän tunnelmiin!

Herätys kisa-aamuna oli iljettävän aikainen - kello pärähti soimaan 4.15, enkä meinannut tajuta, että pitää todella herätä. Oltiin edellisenä päivänä laitettu kaikki valmiiksi lähtöä varten, joten meidän ei tarvinnut tehdä muuta kuin pujahtaa kisa-asuihin ja vetää aamupala naamaan. Söin aamupalaksi kupin kahvia, kaksi paahtoleipää ja vähän jugurttia, normaalin aamupalan verran. Olin sopinut meille taksin viideksi, mutta kuskimme ei koskaan saapunut paikalle, joten jouduimme tilaamaan itsellemme Uberin.

Meillä oli tarkoitus olla kisapaikalla hyvissä ajoin, mutta lähdön viivästymisen takia juutuimme ruuhkaan, jossa sitten istuimme puoli tuntia. Poikien startti oli kymmenen yli kuusi, ja varttia vaille kuusi hermostuimme ja hyppäsimme ulos jumissa olevasta taksista ja hölkkäsimme kisapaikalle. Pojat ehtivät lähtökarsinaansa kymmenen minuuttia ennen lähtöä, ja minä lähdin viemään meidän laukkuja säilytykseen, tarkoituksenani käydä vielä viemässä pojille heidän laukkutarransa.

Laukunsäilytyspaikalla oli  kuitenkin käynnissä täysi kaaos, ja laukkuihin liimattavat tarrat olivat loppuneet. Ihmiset huusivat, kiroilivat ja tuuppivat toisiaan minkä kerkesivät, ja niinpä minulla ei ollut toivoakaan saada poikien laukkuja perille ennen heidän lähtöään. Lopulta kello kävi siihen malliin, että aloin miettiä, että saanko luovutettua laukkuja edes ennen omaa starttiani! En todellakaan halunnut vaan heittää reppujamme rekkaan, sillä emme olisi nähneet niitä enää koskaan... Kymmenen minuuttia ennen ultran lähtöä tarroja kuitenkin löytyi jostain ja järjestäjien alkaessa jakaa niitä mieleeni tuli uutiskuvat, joissa nälkäisille jaetaan viljasäkkejä, niin epätoivoisesti ihmiset tarroja kahmoivat. Jouduin puristuksiin keskelle ihmismassaa ja lopulta aloin itkeä, kun en pystynyt liikkumaan ollenkaan. Onneksi ruuhka hellitti ja onnistuin saamaan laukkuihimme tarrat viisi minuuttia ennen starttia. Juoksin lähtöäalueelle, kävin nopeasti vessassa (eipähän ollut ruuhkaa) ja kiipesin aidan yli lähtökarsinaani, kun en enää ehtinyt löytää sisäänkäyntiä. Lähtögeelit ja muut jäivät kiireessä ottamatta.

Starttilaukaus ammuttiin tykillä, ja parin minuutin kävelyn jälkeen ylitin lähtöviivan. Lähdin liikkeelle ihan super rauhallisesti, sillä olo oli vielä vähän stressaantunut laukkuhässäkästä. Onneksi kaikki stressi unohtui pian, ja huomasin juoksin tuntuvan hyvältä. Eka kilsa oli todella rauhallinen ja käytin siihen aikaa yli seitsemän minuuttia - sitten ruuhka helpotti ja pääsin lisäämään vauhtia.

Olin ajatellut, että juoksisin kisan noin 5.50-6.00min/km -vauhtia, mutta koska alku tuntui olevan pelkkää loivaa alamäkeä ja juoksu tuntui hyvältä, juoksin rennosti 5.10-5.20min/km vauhtia. Eka kymppi meni leppoisasti noin 54 minuuttiin, ja jatkoin puolimaratoniin samaa vauhtia. Musiikin kuuntelu oli kisassa kielletty, ja välillä kaipasin MP3-soitintani kovasti, sillä kilometrit tuntuivat matelevan. Välillä juttelin muiden juoksijoiden kanssa ja heitin yläfemmoja kannustajille. Noin 25 kilsan kohdalla tapasin kokeneen namibialaisen ultrajuoksijan, joka varoitti minun pitävän liian kovaa vauhtia ensikertalaiseksi. Niinpä himmasin hieman ja hän meni menojaan. 26 kilsan kohdalla ajattelin, että matkaa on jäljellä vielä 30 kilometriä - kuinka masentava ajatus!

Puolimatkaan, 28 kilometriin saavuin ajassa 2.31 eli paljon nopeammin kuin olin olin ajatellut - tuo väliaika ennakoi minulle 5.02 -loppuaikaa! Säikähdin vähän, mutta toisaalta tiesin loppupuoliskon olevan haastavampi. Olo oli todella virkeä, ja niinpä jatkoin samaa vauhtia. Keho tuntui oudon energiseltä ja energianotto tuntui toimivan koko ajan tosi hyvin - otin geelejä joka toisella juomapisteellä ja joka toisella urheilujuomaa tai kolaa.

Reitti muuttui todella kauniiksi noin kolmenkymmenen kilsan jälkeen, ja harmittelin todella, että en ollut ottanu puhelinta mukaan. Maisemienkatseluintoani kuitenkin himmensi ylämäet, jotka alkoivat samoihin aikoihin. Kilsat 30-34 olivat yhtä hivuttavaa nousua ja vauhti hyytyi hieman. Onneksi sen jälkeen sai lasketella alamäkeen muutaman kilometrin verran, ja niihin juoksinkin matkan nopeimmat kilometrit!

Maratonin väliajan ohitin ajassa 3.49, eli olin edelleen edellä omaa aikatauluani. Fiilis oli hyvä, ja henkisesti helpotti jotenkin tosi paljon, kun maraton oli takana. Tässä vaiheessa ihmiset alkoivat olla todella väsyneitä, ja ohitin koko ajan porukkaa selkä edellä. Alkumatkasta tapaamani namibilalainen tuli myös vastaan todella uupuneena, eikä vastannut jutteluyritykseeni. 44 kilometrin jälkeen alkoi nousu, ja kun katsoin eteeni, näin vain pelkkiä kävelijöitä. Päätin kuitenkin itse juosta, sillä jotenkin ajattelin, että jos alan kävellä, en enää pysty juoksemaan. Mäki vain jatkui ja jatkui, ja ohitin 45 kilsan merkin, sitten vielä 46 kilsan merkinkin... Lopulta pääsin mäen huipulle, jossa sain tosi kovat kannustukset yleisöltä, luultavasti koska olin ainut huipulle juoksemalla saapuva kisaaja. Pohdin, että olisikohan ollut jollakin tapaa energiataloudellisempaa kävellä mäki ripeäsi ylös kuin juosta hitaasti, koska niin moni kovakuntoisennäköinen juoksija heitti kävelyksi.

Niin tai näin, mäen jäljiltä olin tosi hyytynyt, mutta sain yllättävän hyvin juoksun taas toimimaan ja palasin nopeasti vanhaan matkavauhtiini. Jalat alkoivat vähän kangistua, mutta muuten ei väsyttänyt yhtään. Kilometrikyltit tulivat vastaan yllättävän nopeasti, ja jossain vaiheessa matkaa oli enää neljä kilsaa jäljellä. Mahaan alkoi vähän sattua tässä vaiheessa, sillä olin juonut tosi paljon urheilujuomaa ison ylämäen jälkeen. Niinpä ohitin tyynesti viimeiset juomapisteet ja kiristin vauhtia.

Viimeisen kilsan alussa pojat juoksivat mua vastaan puolimaratonmitalit kaulassaan ja sain ihan hulluna energiaa heidän näkemisestään! Olo oli muutenkin tosi hyvä, paljon fressimpi kuin maratonin jäljiltä! Koneessa tuntui olivan kierroksia vaikka kuinka, ja vedin maalisuoralle tullessani aivan hullun loppukirin. Sain kovat kannustukset, ja järjestävät halusivat ottaa musta kuvia tultuani maaliin. :D Saa nähdä, näenkö noita kuvia koskaan! Aikani oli oman mittarini mukaan 5.05 ja keskivauhti 5.21min/km, mutta virallista chippiaikaa ei vielä ole tullut järjestäjien sivuille. Joka tapauksessa olin enemmän kuin tyytyväinen omaan suoritukseeni - loppuajalla ei sinänsä ollut minulle mitään väliä, mutta olin tyytyväinen siihen, miten hyvävoimaisena jaksoin ylläpitää tuota vauhtia välillä todella raskaalla reitillä.

Maaliin päästyäni menimme klassisesti ruokatelttaan syömään hampurilaisateriat. :D Illalla tankkaus jatkui vielä pitsan, milkshaken ja Savanna -siiderin merkeissä. Fiilis on tosiaan ollut mahtava jatkuvaa nälkää lukuunottamatta. Luulen kuitenkin, että pysyttelen jatkossa pääasiassa maksimissaan maratonin mittaisilla matkoilla, vaikka ultra näin hyvin sujuikin. Tai no, ei koskaan pidä sanoa ei koskaan. ;)

Kommentit (8)

Liza

Onneksi olkoon Sansu:)!! Sie oot kyllä huippu kunnossa:) Hyvää päivää sinulle:)

Marianne

Mahtavaa! Onnea hienosta suorituksesta :) Tää on ehdottomasti mun kaikkien aikojen lemppari blogi. Elämöntilanteeni on ihan erilainen kuin sinulla, mutta tästä blogista saan voimaa haaveiluun ja haaveiden tavoitteluun. Lonkan nivelrikko on hidastanut omia juoksujani ja nyt kahden vuoden ja yhden vauvan jälkeen kävin viime viikolla ensimmäistä kertaa kokeilemassa juoksua. Tuskaahan se oli mutta yritetään. Blogistasi saan juoksuinspiraatiota.

Mashenka

Oot kyllä niin mieletön ja inspiroinut mun juoksuja jo vuosikaudet! Paljon onnea :) keep up the good work!!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat