Vaikka minulla olisi kuinka kiire, pyrin aina priorisoimaan yöuniani. Inhoan umpiväsyneenä heräämistä, ja tarvinkin vähintään kahdeksan tuntia unta per yö toimiakseni vireänä. Nykyiseen työni kuuluu vuorokauden mittaisia työvuoroja, jotka valitettavasti vaikuttavat unen saantiini merkittävästi ja ovat pääasiallinen syy sille, miksi olen ollut parin viime vuoden aikana univelkainen.

Empiirisen kokemukseni perusteella monet ihmiset tinkivät yöunistaan hurjasti, osa vapaaehtoisesti ja osa olosuhteinen pakosta. Usein pohdin, että miten ihmeessä pienten lasten vanhemmat yksinkertaisesti selviytyvät elämästä univelkojen kanssa! Itse olen ihan zombi päivystysten ja jo parin huonosti nukutun yön jälkeen. Epäilen vahvasti, että jos joskus saan lapsia, en pysty ainakaan harrastamaan urheilua samassa määrin kuin nyt, yksinkertaisesti siitä syystä, että univajeessa en yksinkertaisesti kykyene urheilemaan ainakaan kovaa. Nytkin pidän lepopäivän tai vähintään kevennän harjoittelua, jos kärsin univajeesta.

Riittävä uni on kaikille, mutta erityisesti runsaasti liikkuville todella tärkeää. Siksi minusta tuntuukin hassulta, kun niin moni lujaa treenava tinkii yöunistaan. Unen määrällä ja ennen kaikkea säännöllisyydellä on tosi suuri merkitys palautumisessa! Uskon, että monen univajeessa elävän kohdalla saavutettaisiin parempia tuloksia, jos osa treeneistä korvattaisiin kunnon yöunilla.

Unen aikana lihasten kudosvauriot palautuvat ja energiavarastot täyttyvät, kun kehossa jyllää anaboliset hormonit. Esimerkiksi kasvuhormonia erittyy eniten öisin. Vaikka kasvuhormonia erittyy eniten lapsuus- ja murrosiässä, se on tärkeässä roolissa myös aikuisten aineenvaihdunnan kannalta.

Säännöllinen yöuni edesauttaa myös hermoston palautumista ruumillisesta rasituksesta. Huonosti nukuttujen öiden jälkeen koordinaatio kyky on heikompi, mikä altistaa loukkaantumisille. Ainakin minulla on runsaasti kokemusta väsyneenä kompuroinnista!  Univajeella heikentää myös immuniteettiä, edistää stressihormonien eritystä ja aiheuttaa haitallisia muutoksia muun muassa hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihduntaan.

Omalla kohdalla unen merkitys on realisoitunut näiden parin vuoden aikana, kun olen tehnyt päivystystyötä. Rakastan itse päivystämistä, mutta olen tullut siihen tulokseen, että jokaviikottainen yhden yön valvominen ei vaan sovi minulle. Koska säännöllinen uni on minulle niin tärkeää, olenkin alkanut pohtia myös uravalintaani siitä näkökulmasta, että minun ei tarvitsisi valvoa niin paljon. Elämäni on vaan paljon mukavampaa levänneenä: silloin saan irti paljon enemmän arjestani!

Kommentit (2)

Riitta^^^^^

Olen just kohta yövuoroon lähdössä, ja niin samaa mieltä. Tykkään itse yövuoroissa siitä työstä, mutta voi taivas sitä palautumista. Tänään sain nukuttua 45 min ja yövuoron jälkeen yleensä 2, joskus jopa (!) 3 tuntia. Sillä sitten menen. Urheilemista en voi siinä tilassa edes harkita. Joskus palaudun valvomista seuraavana yönä, joskus kropassa tuntuu vielä monen päiväkin jälkeen. Minun ei olisi tällä hetkellä mikään pakko tehdä öitä, mutta kun niistä toisaalta hankkii niin paljon paremmin...

o_O

Hyvä kirjoitus! Pystyn samaistumaan, koska itse tarvin unta 8-9 tuntia yössä, jotta jaksan ja pystyn toimimaan täysillä. Tiedostan unen tarpeeni, mutta silti siitä tingin usein. Opiskelijana voi tietenkin välillä venyttää aamua vapaaehtoisten luentojen avulla. Mutta työelämässä (kesäisin olen ollut kolmivuorotyössä) tuo unen tarpeellisuus ja säännöllisyys korostuu. Uskon kans, että erikoistumiseni lääketieteessä tulee ratkaisemaan osalta myös tuo valvomiselta mahd. hyvin välttyminen. Aika näyttää! :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat