Sen jälkeen, kun kesällä 2011 kipusin onnistuneesti Kilimanjarolle, olen haaveillut Machu Picchulle vaeltamisesta. Nyt pääsin sitten viimein toteuttamaan tuon pitkäaikaisen haaveeni ja trekkaamaan korkeuksissa!

Yleensä Machu Picchulle vaelletaan klassista Inca Trailia pitkin, mutta perehdyttyämme eri reitteihin päädyimme skippaamaan turistimassat ja kokeilemaan vähän intiimimpää ja pienempää vaellusreittiä. Lopulta valitsimme Quarry Trailin, kolme päivää ja kaksi yötä kestävän vaelluksen. Quarry Trail ei pääty Machu Picchulle, vaan sen läheiseen kaupunkiin, ja ennen Machu Picchulle menoa yövytään hotellissa. Niinpä pääsimme tutustumaan Machu Picchuun kaikissa sielun ja ruumiin voimissa. :)

Quarry Trailia järjestää vain Intrepid, joten koko meidän vaelluksella emme nähneet muita trekkaajia kuin ryhmämme! Oli todella siistiä vaellella vuoristossa vajaan kymmenen hengen porukalla näkemättä ristin sielua. En toki ole kokenut Inca Trailia, mutta jos tykkää vähän intiimimmistä meiningistä, suosittelen kyllä harkitsemaan Quarry Trailia.

Aloitimme vaelluksen Ollantaytambosta (voiko kaupungilla olla vaikeampaa nimeä?), joka on kaupunki aika lähellä Machu Picchua. Aloitimme vaeltamaan joskus kympin aikaan, ja oikeastaan koko ekan päivän reitti oli ylämäkeä. Vaikka pidän itseäni suht hyväkuntoisena enkä pahemmin kärsi korkeudesta, oli ekan päivän setti todella tiukka. Jatkuva suht jyrkkään ylämäkeen kävely oli rankkaa ja jouduimme pitämään useita taukoja! Ekaan leiriimme 3800 metrin korkeuteen saavuimme joskus puoli viiden aikaan.

Toinen päivä alkoi yllättävän hyvin nukutun yön jälkeen mukavissa fiiliksissä. Mä en ole kauheasti viettänyt öitä teltoissa, joten on aina jännitysmomentti, että miten saan unta. Starttasimme toisena päivänä jo kello seitsemän!

Aika pian aloitettuamme tokan päivän vaelluksen sää meni tosi kurjaksi. Mulla oli onneksi aika hyvät varusteet, Gore-asu ja vedenpitävät kengät, mutta silti meinasi tulla kylmä. Vedin kolme puseroa niskaan, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Jossain vaiheessa sade muuttui rännäksi ja käsineeni kastuivat täysin, ja märkyys yhdistettynä kylmyyteen alkoi todella rassata hermojani. Olin suorastaan epätoivoinen, kun sade ei näyttänyt mitään loppumisen merkkejä!

Yritin hymyillä...

Joskus yhdentoista aikaan saavutimme ensimmäisen pysähdyspaikkamme noin 4400 metrin korkeudessa, ja koska olin niin kylmissäni, ei pysähtyminen paljoa napannut. Tapahtui kuitenkin ihme: sade lakkasi ja aurinko tuli esiin kuin tilauksesta! Hihkuin onnesta saadessani heittää märän gorepuvun yltäni, ja siinä tauon aikana se mukavasti pääsi kuivamaan. Olin tauon jälkeen kuin uusi ihminen jatkaamaan vaellusta, ja onnekseni sade ei enää alkanut uudelleen!

Reissun korkein kohta oli 4500 metrissä, jossa oli toinen pysähdyspaikkamme. Kuusi tuntia vaelluttuamme nälkä alkoi kurnia jo kaikkien vatsoissa, mutta valitettavasti jouduimme laskeutumaan vielä 2,5 tuntia ennen kuin pääsimme lounastamaan kahden aikaan.

Ruoka vaelluksella oli muuten erittäin hyvää! En vieläkään tajua, miten kokit pystyivät loihtimaan niinkin hyvää sapuskaa tuollaisissa oloissa.

Toinen päivä päättyi vasta 11 tunnin vaeltamisen jälkeen. Olin todella, todella uupunut ja niin olivat kaikki muutkin. Onneksi saimme taas ruokaa ja pääsimme hyvissä ajoin nukkumaan!

Kolmas vaelluspäivä oli kaikista kevyin, sillä laskeuduimme takaisin Ollantaytamboon kolmen tunnin ajan. Kaikki lihakseni olivat kyllä jo niin jumissa, että en olisi paljoa enempää edes jaksanut kävellä! Vaellus oli kaikinpuolin paljon rankempi kuin olin kuvitellut, ja vaatii kyllä ihan hyvää kuntoa, jotta sen pääsee läpi.

Ollantaytambossa saimme lounastaa, ja matka jatkui junalla kohti Machu Picchu -kaupunkia. Tässä vaiheessa olin aika onnellinen, etten valinnut Inca Trailia, sillä kunnon yöunet ja suihku ennen Machu Picchulle menoa tuntuivat todella hyvältä ajatukselta!

Ps. Useille asiasta kysyneille: löydyn Instasta nimellä sansu_m :)

Kommentit (2)

Vierailija

Hurjan hauska sattuman :D

Ajattelin että viesti tulee varmemmin perille jos kommentoin blogiisi, eli paras vinkki La Paziin.. En ole kauheasti tehnyt mitään "turistijuttuja" mutta nyt kun poikaystävä oli täällä lomalla käytiin ajamassa Death road. Olin ajatellut että se on joko tosi vaarallista tai sitten typerien turistien rahastusta, mutta se oli parasta mitä oon ikinä tehnyt! Pro-vinkki siihen liittyen, käyttäkää firmaa nimeltä Crusher bikers ja ottakaa ihmeessä se vähän kalliimpi täysjousitettu pyörä (muistaakseni 480 boliviaanoa, eli n. 60 euroa). 

Lisäksi Smokeys Pipe -pubi on huippu ja siellä Jack Daniel Steak on kuulemma parasta mitä poikkis on ikinä syönyt.

Vierailija

Heippa! Miltä Macchu Picchu näytti, oliko alueeltaan suuri ja jännittävä:)?

-Liisa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Apple a Day on nuoren lääkärin blogi treenaamisesta, hyvinvoinnista, arjesta ja juhlasta.

Ota yhteyttä:
sansunblogi@gmail.com.

Seuraa minua Facebookissa.

Seuraa minua Bloglovinissa.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat