Kirjoitukset avainsanalla stressi

Pääsin pitkästä aikaa kundaliinijoogatunnille.

Kokeilin kundaliinijoogaa ensimmäisen kerran pari vuotta sitten ja ihastuin heti sen hassuihin liikesarjoihin, rauhalliseen musiikkiin ja mantroihin. Tunnilla ollaan suurin osa ajasta silmät kiinni, ja jokainen keskittyy lähinnä omaan oloon.

Tunnilla myös lauletaan ja tanssitaan, suorittamisesta kundaliinijooga on hyvin kaukana. Meditaatiokin tehdään useimmiten laulun avulla, jolloin mielen jatkuvan surinan saa helpommin vaiennettua.

Kundaliinijoogaa kutsutaan myös energiajoogaksi, sen sanotaan herättävän selkärangan alaosassa uinuvan elämän kundaliinienergian.

Tunti päättyy rentoutukseen. Ja olo on huikea.

Pariisissa suosittelen ehdottomasti Rasa Yoga -studiota viidennessä kaupunginosassa. Jo studion ovesta sisään astuminen rauhoittaa.

Rasa Yoga Paris

21, rue Saint Jacques, 5e 

Metro: Saint Michel / Cluny la Sorbonne

Alla yksi kundaliniinijoogan perusmeditaatioista ihastuttavan Gabrielle Bernsteinin selittämänä (englanniksi):

 Sat Nam.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Onnen sietämättömästä yksinkertaisuudesta...

Joskus herään siihen ihan tietoisesti: nyt voisin olla onnellinen, mutta en ole.

Miksi?

Kropassa tuntuu selvästi jonkinlainen ahdistava kireys, henki ei kulje rennosti, ihan kuin pitäisin tiukasti kiinni jostain turhasta, jostain vanhasta, jostain täysin merkityksettömästä.

Tiedän, että voisin päästää irti. Päästää irti ajatuksesta, että en ole onnen arvoinen, että viimeksi eilen olin vihainen ja puhuin ikävästi miehelle, hermostuin vauvaan, en jaksanut urheilla enkä vieläkään täyttänyt pöydällä kuukausikaupalla lojunutta lomaketta virastoa XYZ varten.

Ja silti pidän kiinni "pitäisi"-listastani, koska jollain tasolla taidan oikeasti uskoa, että onnen edellytys on listan tehtävien suorittaminen mahdollisimman nopeasti.

Mutta eihän se niin ole, kaikki me sen pohjimmiltamme tiedämme. Työ ja paperisota eivät (etenkään Ranskassa!) tekemällä ja lomakkeita täyttämällä lopu, eikä niillä loppujen lopuksi ole yhtään mitään merkitystä.

Aika lentää, elämän hetket ovat edessä vain kerran ja onni on aina ihan omissa käsissä.

Välillä onneksi onnistunkin ja uskallan päästää irti: kun sisäinen syyllistäjä hyökkää kimppuun, vastaankin pokkana, että anteeksi vaan, minä olen nyt onnellinen, et voi sanoa mitään, mikä rikkoisi tämä onnen, koska kaikki on nyt vaan ihan ookoo juuri näin.

Suurin ihme tässä on se, että rohkean vastaukseni jälkeen ne "pitäisi"-listan tehtävätkin sujuvat iisimmin. Ehkä siksi, että niiden suorittaminen ei ole enää onneni edellytys. Onnea ei tarvitsekaan ansaita.

PS. Kuva on Pariisin Bois de Vincennes -puistosta. Metro: Château de Vincennes

Kommentit (0)

Suomessa hellettä odotellaan innolla, mutta Pariisissa jokakesäiset hellekaudet voivat ottaa koville.

Kaikki ikkunat ovat auki, tuuletin pyörii täysillä, bebe itkee ja kohta äitikin. Hellekausi on taas täällä. Ja Pariisin kaltaisessa suurkaupungissa se ei aina välttämättä ole ilon aihe, etenkin kun helle voi hyvin iskeä täällä jo paljon ennen lomia.

Ranskassa lomat pidetään yleensä 14.7. ja 31.8. välisenä aikana, mikä jättääkin reilusti aikaa nauttia aivan aidosta kesästä myös Pariisissa. Kesäinen sää on tietenkin ihana asia, mutta jotain rajaa voisi lämpötiloillakin olla. Nyt kesäkuun lopun ja ensi viikon heinäkuun alun säätiedotus lupaa pääkaupunkiin lähes 40-asteen helteitä.

Hermo kiristyy helteellä juuri siksi, että kaikki arjen asiat pitäisi hoitaa niin kuin muulloinkin, mutta nyt vain metrolla ajaminen ja kauppakassien raahaaminen tuntuu entistä haastavammalta. Ja kireä tunnelma tuntuu leviävän kaupungissa muutenkin, kun jokaisella on kiire ja kuuma samaan aikaan (tänään uutisella uudesta terrori-iskusta saattoi tosin myös olla osuutta asiaan).

Vauvan kanssa ei oikein voi muuta tehdä kuin kävellä varjoisaa reittiä korttelia ympäri, kotona viidennen kerroksen kivan lämmin ilma kun ei oikein ole beben makuun.... No, onneksi pääsemme pian vilvoittelemaan pohjoisen miellyttävän lämpimään kesään.

Kommentit (2)

1/2 | 

Hei!

Ajattelin, etten viitsi jokaiseen kirjoitukseen kommentoida, mutta en voi olla kysymättä, miksi ette osta asuntoon ilmastointilaitetta? Jo alle 200 €:lla saa ainakin Suomesta kunnollisen laitteen. Ikkunat ja ovet kiinni, viilentäjän hanat kaakkoon ja pieni kaksio on 15 min:ssa juuri sen lämpöinen, kun haluatte. Ei kannata nykytekniikan aikana kärsiä enää turhaan tuollaisesta kuumuudesta, varsinkaan vauvan kanssa.

reippaiden lasten äiti

 

 

2/2 | 
Vierailija

Hei!

Ajattelin, etten viitsi jokaiseen kirjoitukseen kommentoida, mutta en voi olla kysymättä, miksi ette osta asuntoon ilmastointilaitetta? Jo alle 200 €:lla saa ainakin Suomesta kunnollisen laitteen. Ikkunat ja ovet kiinni, viilentäjän hanat kaakkoon ja pieni kaksio on 15 min:ssa juuri sen lämpöinen, kun haluatte. Ei kannata nykytekniikan aikana kärsiä enää turhaan tuollaisesta kuumuudesta, varsinkaan vauvan kanssa.

reippaiden lasten äiti

 

 

Kaikki ei kestä edes auton ilmastointia puhumattakaan asunnon ilmastointia.

Muistan kerran Tampereella kun eräs mies kertoi ettei voi pitää auton ilmastointia päällä koska se aiheuttaa melkoiset kivut.

Ilmastointi on kätevä silloin kun se on oikein säädelty eikä liian isolla

mutta jos ilmastointi vaikuttaa niin että tulee kipuja niin en sellaisessa paikassa olisi.

 

Voiko omia ajatuksia muuttaa?

Mies on valittu juuri edustamaan maataan baseballin Eurooppa-cupiin, eräänlaiseen baseballin Champions Leagueen. "Pelkään, että petyn", hän sanoo, "että pelaankin huonosti, tai etten pääse kentälle ollenkaan."

Minut on kutsuttu juuri kaverini 30-vuotissynttäreille (kyllä, minulla on nuoria ystäviä, hehe). Mietin, miltä näytän tavallista kokoa suuremmassa mekossani hoikkien vieraiden keskellä, osaanko enää kävellä korkokengillä.

Amerikkalainen vaahtoava ja superenerginen life coach Tony Robbins sanoo: "Trade your expectations for appreciation and your whole life becomes a miracle." Vaihda odotukset kiitollisuuteen ja elämästä tulee ihme.

Minua on monta kertaa kehotettu eämään hetkessä, mutten oikein koskaan ole saanut käytännössä kiinni ajatuksesta. Voin toki nytkin hengitellä ja tuijotella näppäimistöllä hyppiviä sormiani, mutta ei se jotenkin muuta tilannetta sen kummemmaksi - ainakaan minun kohdallani.

Tony Robbinsin ajatuksessa on kuitenkin jotakin tarpeeksi konkreettista minullekin; jos todella katsonkin tilannetta kiitollisuuden ja iloisen ihmetyksen kautta enkä niinkään sen mukaan, mitä siltä odotan, se muuttuu.

Voin ajatella: "hemmetti, kun pitäisi nyt saada taas jotain järkevää tähänkin postaukseen. Miten jotenkin tuntuu, että nämä tekstit ovat aina ihan liian tylsiä, pitäisi osata kirjoittaa jotenkin iskevämmin, löytää parempia aiheita, ottaa kivempia kuvia..."

Tai sitten: "on kyllä mukavaa istua tässä ja kirjoittaa blogia, saan ilmaista itseäni ja ajatuksiani ja lähettää ne maailmaan, saan juuri nyt olla ihan rauhassa ja tehdä vain tätä..."

Vaikka se voikin kuulostaa naiivilta ja yksinkertaistetulta, valitsen lopulta kuitenkin ihan itse omat ajatukseni...

Kommentit (2)

1/2 | 

Hetkessä eläjä ei voi esimerkiksi sitoutua, koska hän esittää syyksi hetkessä elämisen. 

2/2 | 

Näin on, ensimmäinen kommentoija. En ole tähän ikään mennessä keksinyt mitään hyviä puolia omasta hetkessä elämisestä, enkä varsinkaan toisten. Lähistöllä asuu äiti, joka kerskuu hetkessä elämisellään. Lapset ovat ystäviä keskenään, mutta kauaskantoiset suunnitelmat (leirit yms.) on suunniteltava muiden perheiden kanssa.

Tosin jokin ajanjakso esim. kesälomasta kannattaa pyhittää hetkessä elämiselle, eikä bookata kaikkea täyteen. Tosin tällöinkään kyse ei ole enää täysin hetkessä elämisestä, vaan suunnitellusta suunnittelemattomuudesta. Myös viikon lomamatkasta kannattaa varata pari päivää satunnaisille inspiraatioille ja joskus jättää kalenteriin tyhjää tavalliselle viikonlopullekin. Askel on kepeä töistä lähtiessä, kun seuraava sovittu asia on paluu työpaikalle maanantai-aamuna.

Vaikka olen hetkessä elämisen vastustaja (koska se tuottaa elämiseen kaaosta ja ylenkatsoo muita ihmisiä), niin olen myös "tartu hetkeen" ajatuksen kannattaja, joka on täysin eri asia. Tylsäkin hetki on elettävä ja se on paras hetki juuri sillä hetkellä. Mikään mennyt tai tuleva ei voi voittaa juuri sillä hetkellä elettävää fyysistä hetkeä. En tarkoita, että jokaiseen hetkeen pitää panostaa ja elää kuin viimeistä päivää, mutta jokaista hetkeä kannattaa arvostaa ja ottaa se vastaan sellaisena kuin se tulee.

Mutta siis sopivasti suunnittelua, inspiraatiota ja hallitusti hetkessä elämistä, niin hyvä tulee.

Ei nämä kirjoituset ole ollenkaan tylsiä. Tiedän sen siitä, etten viitsi kommentoida typeriä kirjoituksia : - )

reippaiden lasten äiti

 

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat