Voiko omia ajatuksia muuttaa?

Mies on valittu juuri edustamaan maataan baseballin Eurooppa-cupiin, eräänlaiseen baseballin Champions Leagueen. "Pelkään, että petyn", hän sanoo, "että pelaankin huonosti, tai etten pääse kentälle ollenkaan."

Minut on kutsuttu juuri kaverini 30-vuotissynttäreille (kyllä, minulla on nuoria ystäviä, hehe). Mietin, miltä näytän tavallista kokoa suuremmassa mekossani hoikkien vieraiden keskellä, osaanko enää kävellä korkokengillä.

Amerikkalainen vaahtoava ja superenerginen life coach Tony Robbins sanoo: "Trade your expectations for appreciation and your whole life becomes a miracle." Vaihda odotukset kiitollisuuteen ja elämästä tulee ihme.

Minua on monta kertaa kehotettu eämään hetkessä, mutten oikein koskaan ole saanut käytännössä kiinni ajatuksesta. Voin toki nytkin hengitellä ja tuijotella näppäimistöllä hyppiviä sormiani, mutta ei se jotenkin muuta tilannetta sen kummemmaksi - ainakaan minun kohdallani.

Tony Robbinsin ajatuksessa on kuitenkin jotakin tarpeeksi konkreettista minullekin; jos todella katsonkin tilannetta kiitollisuuden ja iloisen ihmetyksen kautta enkä niinkään sen mukaan, mitä siltä odotan, se muuttuu.

Voin ajatella: "hemmetti, kun pitäisi nyt saada taas jotain järkevää tähänkin postaukseen. Miten jotenkin tuntuu, että nämä tekstit ovat aina ihan liian tylsiä, pitäisi osata kirjoittaa jotenkin iskevämmin, löytää parempia aiheita, ottaa kivempia kuvia..."

Tai sitten: "on kyllä mukavaa istua tässä ja kirjoittaa blogia, saan ilmaista itseäni ja ajatuksiani ja lähettää ne maailmaan, saan juuri nyt olla ihan rauhassa ja tehdä vain tätä..."

Vaikka se voikin kuulostaa naiivilta ja yksinkertaistetulta, valitsen lopulta kuitenkin ihan itse omat ajatukseni...