Kirjoitukset avainsanalla lääkäri

Kauniin lauantaipäivän päätteeksi huokaisemme helpotuksesta, tyttö voi selvästi paremmin ja flunssa alkaa helpottaa, huh. Ehkä ensi viikolla pääsen taas töihinkin käsiksi vähän tehokkaammin.

Puolenyön maissa alkaa itku. Bebe on jo monta kuukautta nukkunut tyytyväisenä 12 tuntia putkeen joka yö, joten tämä on huono merkki. Raahaudun unen läpi tytön huoneeseen ja löydän hänet itkuisena möyrimästä märästä sängystä. Luulen ensin, että vaippa on pettänyt, mutta viehkeästä oksennuksen hajusta tajuan nopeasti, mistä on kysymys.

Kaappaan tytön viereemme nukkumaan ja vaihdan nopeasti lakanat pieneen sänkyyn. 

Tunnin kuluttua sama kuvio toistuu ja kahden tunnin kuluttua vielä kerran. Beberaukka on kalpea ja täysin uupunut. Vanhempia ahdistaa ja väsyttää vähintään yhtä paljon. Puhtaita lakanoita ei enää löydy.

Olen täälläkin vähän naureskellut Pariisin lääkäreiden oudolle tehottomuudelle, mutta on täälläkin yksi loistava ja supertehokas palvelu: SOS Médecins. SOS Médecins on koko Ranskan kattava puhelinnumero, johon soitetaan, kun tarvitaan esimerkiksi keskellä yötä tai viikonloppuna lääkäri kotikäynnille.  Seitsemältä aamulla mekin siis soitamme SOS Médecinsin numeroon 3624. Ja jo puolen tunnin kuluttua oven takana seisoo hyvinkin tehokas lääkäri, joka toteaa nopeasti, että tytöllä on korvatulehdus molemmissa korvissa. Hän kirjoittaa tytölle jälleen vaikuttavan pitkän reseptin ja neuvoo lähimmän sunnuntaisin avoinna olevan apteekin. 

Visiitin hinta 74 €. Tavallinen lääkärikäynti maksaa Ranskassa yleensä 23 €. Näistä paikallinen kela korvaa toki osan.

Nyt bebeä on hoidettu rohdoilla ja paijattu rakkaudella, päiväunet maistuvat itse kullekin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Kaima
1/2 | 

Kokeilkaa hoitona vyöhyketerapiaa! Varmaan sielläkin semmoisia löytyy. Nopea helpotus ja säästyy antibioottihelvetiltä! 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Bebe sai syksyn kunniaksi maanantaina ihan ekan oman flunssan, jee.

Kiireellisen ajan varaaminen lääkärille on Pariisissa vähän hankalampaa kuin Helsingissä. Saimme aluksi ajan maanantai-illaksi kello 19.20, joka onneksi peruutusajan ansiosta aikaistui parilla tunnilla - vaikka tietenkin todellisuudessa pääsimme sisään lopulta vasta 18.30, kun joka kerta asiaankuuluva tunnin ylimääräinen odotellu oli lusittu.

Lääkäri määräsi ranskalaiseen tyyliin (Ranskan kela on supervelkainen) ison kasan lääkkeitä: kahta eri nenäsuihketta, kurkkukipulääkettä ja parasetamolia. Minä pääsin taas pariksi päiväksi nauttimaan kotiäitiyden iloista. Tänään tyttö voi onneksi jo paremmin, katsotaan, mikä vointi illalla odottaa.

 

Kommentit (0)

Tänään pääsin ultraäänitutkimukseen beben kanssa

Lastenlääkäri määräsi beben keisarinleikkauksen vuoksi lonkkien ultraäänitutkimukseen. 

Olin varannut ajan läheisestä röntgen- ja ultraäänikeskuksesta lääkäriltä, joka on kuulemma tottunut työskentelemään lasten kanssa. Kuten sanottu Ranskassa ei varsinaisia lääkäri- tai terveyskeskuksia ole, joten jokaiseen toimenpiteeseen pitää aina erikseen varata aika siihen erikoistuneesta keskuksesta; kun tarvitaan esimerkiksi verikoe, pitää  itse valita laboratorio lähiseudun tarjonnasta, mennä otattamaan verikoe sinne ja varata sitten sen jälkeen uusi aika kokeen määränneeltä lääkäriltä. 

Olin nyt ensimmäistä kertaa viemässä tyttöä yksin lääkärille, ja tilanne jännitti hiukan. Pariisissa  kun ei vaunujen kanssa liikkuminen ole ihan siitä helpoimmasta päästä.Oman kivan lisänsä reissuun toi pirtsakka sadesää.

Olemme saaneet erikoisluvalla jättää beben vaunut talomme sisäpihalle, kun vaunukopan kantaminen viidenteen kerrokseen ilman hissiä tuntuu usein lähes ylivoimaiselta suoritukselta. Ongelmana on vain se, ettei sisäpihalla ole mitään varsinaista suojaa tai pyörävaraston tyylistä paikkaa, mihin vaunut voisi laittaa. Ne siis seisovat sateessa siinä missä roskalaatikotkin, vaikka olemmekin toki virittäneet muovisen sadesuojuksen vaunujen päälle.

Ensimmäinen haaste on saada sadesuojus ja lukko irti vaunuista yhdellä kädellä, kun bebe keikkuu toisessa kainalossa liian suuri (ja liukas!) haalari päällä. Sählään sateessa hetken, tyttö inisee, mutta on vielä tässä vaiheessa päättänyt pysyä suhteellisen rauhallisena.

Kun vihdoin pääsen sisäpihalta kadulle, huomaan että sade on lakannut. Sadesuojus on märkä eikä vaunuissa ole  paikaa, mihin sen voisi laittaa, jos ei  haluakaan enää pitää sitä beben naaman edessä. Laukkuun sitä ei voi tunkea kastelemaan kaikkia mukaan otettuja kamoja. Hetken pähkäilyn jälkeen saan suojuksen pysymään vaunujen takaosan päällä niin ettei beben turhaan tarvitse kuikuilla maailmaa sen takaa.

Kävely röntgenkeskukseen kestää kymmenisen minuuttia. Tuntuu mahtavalta hengittää raikast... siis ulkoilmaa. En ole leikkausten jälkeen päässyt ulos läheskään joka päivä. Ulkoilu keskellä päivää on suurta luksusta. Tyttö tuijottaa minua vaunuista silmät suurina.

Röntgenkeskuksen ovet ovat raskaat ja aukeavat ainoastaan ulospäin. Pyörin ovien välissä olevassa minikokoisessa tuulikaapissa vaunujen kanssa hetken ennen kuin saan kärryni ängettyä sisään maailman pienimpään odotushuoneeseen.

 Kolme ihmistä jonottaa edelläni vastaanottoon. Kymmenen minuutin kuluttua on minun vuoroni. "Madame, jättäkää vaunut tähän, kävelkää tätä käytävää pitkin vasemmalle ja siitä alakertaan, siellä on toinen vastaanotto, johon teidän tulee ilmottautua."

Kuorin beben esiin vaunuista ja toivon, ettei kukaan halua tänään varastaa juuri näitä kierrätysvaunuja juuri tästä odotushuoneesta... Kävelen tyttö sylissäni yhä kapeammaksi käyvää käytävää jyrkkien portaiden luo. Pariisia ei totisesti ole suunniteltu liikuntarajoitteisille...

Alakerrassa avautuu tyylikkään moderni vastaanotto ja puhtaanvalkoinen odotushuone. Kävelen tyttö käsivarsillani vastaanottovirkailijoiden luo, jotka kyllä tervehtivät minua, mutteivät nosta katsettaan koneestaan. Seison viitisen minuuttia tyhmänä heidän edessään. Oman kokemukseni mukaan tällainen vallankäyttö kuuluu lähes kaikissa pariisilaisissa vastaanotoissa asiaan. Parasta on vain olla provosoitumatta ja hymyillä ystävällisesti, muuten odotusaika voi pidentyä entisestään - Pariisissa on taistelut valittava huolella, muuten saa koko ajan olla vihainen.

Kun ilmottautuminen on vihdoin hoidettu, istumme odottelemaan vuoroamme. Bebe päättää nukahtaa.

Tällä kertaa lääkäri on vain puoli tuntia myöhässä sovitusta ajasta (sanon tämän ilman minkäänlaista ironiaa, se tuntuu täällä oikeasti lyhyeltä odotusajalta!). Hän on ystävällinen nainen, joka kehottaa minua selittämään tytölle, mitä on tapahtumassa. Ranskassa vauvoille puhutaan jatkuvasti. Jokainen vauvan tapaava esittelee täällä hänelle itsensä ja kertoo hänelle asioista täysin asiallisesti. Olen itsekin nyt omaksunut saman tavan, vaikka suomen puhuminen vauvalle  ranskankielisessä ympäristössä tuntuukin välillä vähän oudolta.Nytkin saan selvittää lääkärille, mitä kieltä puhun, ja kertoa, että kyllä, lapset selviävät Suomessa hengissä kylmästä talvesta.

Tytön lonkat kuvataan ultraäänellä hänen protestoidessaan toimenpidettä vastaan kuuluvasti. Vasen lonkka on täysin normaali. Oikeaa puolta on vaikeampi kuvata, kun bebe sätkii hermostuneesti tutkimuspöydällä. Hetken jännityksen jälkeen oikeakin puoli todetaan kuitenkin täysin normaaliksi.

Yllättävän helposti sujuvan vauvanpukemisoperaation jälkeen palaamme takaisin odotushuoneeseen odottamaan kuvien saapumista. Bebe selvittää omaan kovaääniseen tyyliinsä, ettei todellakaan pidä tavasta, jolla äsken keskeytin hänen päiväunensa. Yritän selittää hänelle vielä kerran, miksi tutkimus piti tehdä, mutta selvitys ei tunnu tekevän häneen nyt suurtakaan vaikutusta. Onneksi naapuritalossa porataan samaan aikaan niin kovaa, että melu peittää alleen tytön itkunkin. Muistan, kuinka ennen katsoin säälien äitejä ja heidän kiljuvia lapsiaan... Tähän on tultu. Saan tytön kuitenkin kumma kyllä rauhoittumaan yllättävän nopeasti ja olen melkoisen ylpeä saavutuksestani. On kummallista huomata, että vaikka yleensä hermostun nopeasti, pystyn beben kanssa pysymään oudon rauhallisena oudon pitkään. Ehkä olen vihdoin ymmärtänyt, että oma hermostuminen vain pahentaa tilannetta.

Selviän yhdellä kädellä maksamisesta jo aika tottuneesti, ja ulos mentäessä jään vain hetkeksi jumiin tuulikaappiin, kun vanhempi herrasmies pitää minulle ystävällisesti ovea auki. Ehkä ranskalaiset kohteliaisuuskoodit ovat syntyneet juuri näistä tilanteista - eihän täällä yksinkertaisesti pärjää ilman tuntemattomien kohteliasta apua.

Kotimatkalla olen niin tyytyväinen itseeni, että päätän pysähtyä lähipuistoon juomaan kahvin. Juuri nyt ei sada ja tyttökin nukkuu vaunuissa, hetkeen on siis tartuttava.

Tiedän, että sähläykseni vaikuttaa ehkä kokeneista vanhemmista naurettavalta, mutta tämä on minun ensimmäinen keikkani äitinä. Kyllä tämä tästä.

Kommentit (1)

1/1 | 

Toi eri lääkäreillä kiertäminen kuullostaa niin tutlta :D Olen siis asunut lapsena ranskassa ja meillä oli siskon kaa ns korvaongelmia niin ajoimme aina pitkän pitkän matkan korvalääkäriin sillä siellä kotikaupungissa ei ollut hyvää lääkäriä :)

nimimerkillä pikkusessa ranskalaiskylässä lapsena asunut :)

Ulkomailla voi tulla ikävä suomalaisia hoitotuotteita

Ulkomailla sairastaessa voi helposti tulla ikävä suomalaisia hoitotuotteita ja omaa äidinkieltä puhuvia (ystävällisiä...) lääkäreitä.

Muistan ensimmäisen keuhkoputkentulehdukseni Pariisissa. Etsin puhelinluettelosta yleislääkärin nimen ja varasin ajan seuraavalle päivälle. Ranskassa ei varsinaisia terveys- tai lääkärikeskuksia oikeastaan ole, joten yleislääkärit ottavat potilaansa vastaan yleensä aivan tavallisesta asuinhuoneistosta muokatulla vastaanotollaan. 

Istuin muiden potilaiden kanssa pieneen odotushuoneeseen (joka oli siis joskus ollut jonkun olohuone)  ja jäin odottelemaan vuoroani. Olin tullut kymmenen minuuttia varattua aikaani ennen, mutta lääkäri otti minut vastaan vasta lähes kaksi tuntia myöhemmin sen kummemmin asiaa selittelemättä. Silloin tilanne ihmetytti, nykyään olen jo tottunut tähän ranskalaiseen tyyliin...

Lääkäri esitti muutaman töykeän kysymyksen ja lykkäsi käteeni pitkän reseptin antibiootteja, kipulääkkeitä, suihkeita ja muita liemiä. Ymmärrän varsin hyvin, miksi Ranskan "Kela" on pahasti velkaantunut; lääkärit määräävät pieniinkin vaivoihin valtavan määrän lääkkeitä, jotka paikallinen Kela sitten korvaa.

Lääkäriruljanssi kun on Pariisissa mitä on, pyrin useimmiten hoitamaan flunssat ja muut pienemmät vaivat ihan omin voimin. Vähän aikaa sitten löysin ilokseni netistä suomalaisen Itsehoitoapteekin, josta saa mielenkiintoista tietoa terveydenhoidosta sekä perusapteekkituotteista ja jossa on linkit myös nettiapteekkeihin, joista tuotteita voi tilata ulkomaillekin.

www.itsehoitoapteekki.fi

Olenkin tilannut netin kautta mm. monivitamiinivalmisteita, jotka ovat minusta selvästi parempia Suomessa kuin Ranskassa sekä nenäsumutteita, jotka ovat aivan ylivertaisia ranskalaisiin kavereihinsa verrattuna. 

Yksi tuote, jota Ranskassa tulee erityinen ikävä keväisin, on antihistamiinitabletit siitepölyallergiaan, niitä varten tarvitaan täällä vielä resepti (en todellakaan jaksa lähteä jonottelemaan lääkärille vain näitä tabletteja...). Itsehoitoapteekista löytyy tietoa myös antihistamiinituotteista.

Joulukuun kunniaksi järjestän nyt yhteistyössä Orion Pharman ja Itsehoitoapteekin kanssa pienen kilpailun kaikkien tätä postausta kommentoineiden kesken. Palkintona on kuvassa näkyvä talven viimoihin hyvin sopiva tehokas tuotepakkaus: Aqualan L-perusvoide, Favora-käsivoide sekä Devisol-vitamiinivalmiste.

Lisäksi täällä Hyvän terveyden sivuilla voit testata terveystietosi ja voittaa 15.12 mennessä ylellisen hotelliyön kahdelle.

Hyvää oloa ja terveyttä kaikille joulukuun alkuun!

Kommentit (66)

1/66 | 

Suomalainen terveydenhuolto on kyllä osaamista parhaimmillaan. Ja apteekistakin löytyy kaikkea lääkkeistä laatukosmetiikkaan.

6/66 | 

Kannatta olla tyytyväinen omaan terveydenhoitoomme.Kun ei tiedä muiden maiden vastaavista, niin nurisee turhaan

8/66 | 

Monesti käy juuri niin, että huomaa oman maan terveydenhuollon toimivuuden juuri silloin, kun asuu ulkomailla. Puhumattakaan, että saa hoitaa asioita äidinkielellään. Mukavaa viikon jatkoa!
Nimim. 3,5v ulkomailla myös jo asunut. 

20/66 | 

Eli joutuu sitä muuallakin kuin täällä lintukodossa odottelemaan vaikka on etukäteen varattu aika, Pääasia minulle on että hoidetaan, ei se odottelu haittaa vaan kasvattaa kärsivällisyyttä. Hauskaa joulunodotusta!

 

kaisu.mclachlan@helsinki.fi

 

 

 

 

 

 

 

 

29/66 | 

Tuotapa en olisi uskonut, että Suomessa asiat ovat niin hyvällä tolalla esimerkiksi Ranskaan verrattuna. Suomalainen tuntuu ajattelevan, että muualla kaikki on paremmin.

Terveisin
Arja Norrgård
arja.norrgard@vantaa.fi

31/66 | 

Suomen terveydenhuolto pelaa tosi hyvin vaikka sitä usein parjataan. Ulkomailla sairatumisen jälkeen eron kyllä huomaa! Osallistun arvontaan :-)

36/66 | 

Mukana arvonnassa. Aqualan L on ollut luottotuotteeni jo vuosia.

-Minna-

minnapo1(at)gmail.com

51/66 | 

Täytyypä mainita nettiapteekista siskolleni, joka asuu ulkomailla. Hän ostaa aina Suomessa käydessään ison määrän suomalisia apteekkituotteita. Mukana arvonnassa.

Mukavaa joulunaikaa!

Tultsu

58/66 | 

Tässä flunssan kourissa sohvalla blogeja lukien osallistun arvontaan 

Sari

sakeinan at gmail piste com

60/66 | 

Eivät kaikki antihistamiinit ole enää reseptilääkkeitä Ranskassakaan, eivät ole olleet moneen vuoteen. Ostan usein, jos lääkäriin ei ole halua.

Kysele apteekeista, neuvoja saa siellä aika auliisti, ainakin täällä pohjoisosassa.

Totta on, että jonottamaan joutuu lääkäreiden vastaanottoaikana - aikavaraus saattaa toimia, se on organisointikysymys. Esim. mieheni omalääkäri on järjestänyt asian hyvin, varaus netissä ja odottaa ei todella enää silloin tarvitse, koska varaukset ovat vastaanottoaikojen ulkopuolella. Mutta aikaa ei saa koskaan seuraavaksi päiväksi, eli sinne on sitten kuitenkin mentävä joskus jonottamaan.

En siis asu Pariisissa, siitä en voi puhua, on eri asia kuin meidän pikkukaupunkimme.

RS

 

 

käyttäjä-3385
Liittynyt4.6.2014
61/66 | 

Hei RS, 

Kuulostaapa mahtavalta tuo nettivaraus. En vielä ole Pariisissa moiseen moderniuteen törmännyt, heh. Täällä joutuu tosiaan jonottamaan, vaikka olisi ajan varannutkin. Tai näin ainakin on minun kohdallani ollut viimeiset 17 vuotta. Erityisen ikävältä se tuntui lastenlääkärillä muutama viikko sitten, kun pääsin 1 kk-tytön kanssa sisään vasta tunnin kuluttua varatusta ajasta...

Mukavaa joulunalusaikaa sinulle!

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat