Kirjoitukset avainsanalla Masennus

Onko taas ihan väärä tunne päällä?

"Miksi mä taas olen näin ahdistunut ja masentunut, Miksen osaa olla iloisempi tai rennompi...?"

Omia tunteita tuntuu jaksavan käydä läpi mielessään vaikka kuinka paljon, ja useimmiten negatiiviseen ja tuomitsevaan sävyyn.

Lapsensa sairaudesta kertonut ystäväni selitti viime viikolla, kuinka ahdistunut oli ja kuinka typerää se oli. Että pitäisi osata olla fiksumpi ja rentoutua, tuntea jotain muuta. Vastasin, että eikä pitäisi, saa tuntea ahdistusta ja masennusta, se on ihan ok. Ystävä rentoutui heti ja ahdistus laimeni ainakin hetkeksi.

Kun taas itse eilen itkin hurjaa väsymystä, en yhtäkkiä osannutkaan olla sama kannustava kaveri, vaan tuomitsin tunteeni idioottimaiseksi ylireagoinniksi.

Ei sillä, ettei tunteiden mukaan menemisessä voisi hyvinkin mennä liian pitkälle, "ylireagoida" ja lähteä vellomaan yleiseen negatiivisuuteen, jossa kaikki näyttää pimeältä.

Mutta jos jotain olen vuosien terapian ja itsetutkiskelun myötä oppinut, niin sen, että nopein tie ulos "epätoivotun" tunteen vallasta, on hyväksyä se. Sanoa siis ihan rauhassa itselleen: "olet nyt tosi ahdistunut / vihainen / masentunut / hämmentynyt, se on ihan ok, mutta menee pian ohi. Mä olen tässä sun kanssa ja ymmärrän sua tosi hyvin." Vähän niin kuin hyvälle ystävälle.  

Ja vaikka "ole oman itsesi paras ystävä" -lauseesta on tullut jo lähes klisee, on se edelleen totta. Kuka muu muka tietää yhtä hyvin, mitä olet kokenut ja miksi reagoit juuri noin? 

Tässä yksi suosikkikappaleistani itsensä hyväksymisen fiilistelyyn: Sealin ja Guru Singhin I am.

"I am who I am, that is that. 

I am who I am, thank God I am.

I am who you are, look at that.

You are who I am, can you imagine that."

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

1/2 | 

Tuli ihan kyyneleet silmiin tätä lukiessa. Tärkeä tosiaankin muistaa olla lempeä myös itseään kohtaa. Kiitos Kira!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mielialat tuntuvat heiluvan raskauden aikana ihan omalla vuoristoradallaan...

Jos olet joskus käynyt Disneylandissa jossain päin maailmaa - tai ollut raskaana - tiedät mitä tarkoitan...

Olen nyt virallisesti aloittanut raskauden viimeisen kolmanneksen. Jee! Tai plääh! Tilanteesta riippuen...

Keskiraskauden suhteellisen normaalin fiiliksen jälkeen alkuraskauden vetämättömyys ja alakulo ovat palanneet. Välillä olo voi olla huippuonnellinen, osaan aidosti iloita tästä vaiheesta ja unelmoida uudesta tulevasta.

Mutta välillä taas mieli on niin maassa, että tuntuu kuin joku olisi vetänyt paksun tunkkaisen peiton pään päälle. 

Lukuunottamatta tietenkin kivaa yleistä kireyttä ja ärtyneisyyttä, josta erityisesti mieheni saa nauttia...

Raskauden ajan tunnekiemurat ovat kyllä ihan ymmärrettäviä: koko elämä on muuttumassa kerralla, kroppa tekee ihan omiaan, osa entisistä kavereista tuntuu katoavan kuin kauhuissaan uuden elämänvaiheeni tieltä, ja edessä on Suuri Tuntematon. Eikä lohdutukseksi voi edes kaataa itselleen lasillista kuohuviiniä...

Ulkomailla asuminen tuo kuvioon vielä oman lisänsä, kun kaikki tuttu ja turvallinen tuntuu yhtäkkiä olevan ihan liian kaukana.

Yritän siis olla kiltti ja ymmärtäväinen itseäni kohtaan, hoitaa asiat, mutta ehkä lopettaa vaihteeksi muiden miellyttämisen...

Hyviksi (ja edullisiksi) mielialan kohottajiksi ovat osoittautuneet mm. seuraavat: 

- Päiväunet

- Suihku

-Jääkahvi ja jäätelö

- Empaattisen (mieluiten naispuolisen) ystävän tai sukulaisen kanssa juttelu

- Meditaatio

-Suomalaiset naistenlehdet

- Tulevan jouluaterian suunnittelu (kun saan vihdoin taas syödä graavilohta, camembert-juustoa ja samppanjaa!)

- F*** it -musiikki, esim. tämä: 

Mitkä ovat sinun vinkkisi alakuloisuuden selättämiseen?

Kommentit (2)

1/2 | 

Minun vinkkini alakulon selättämiseen on aito regressio. Luen kirjoja, joita olen lukenut lapsena: Viisikoita, Anna-kirjoja, Vaahteramäen Eemeliä, Peppi Pitkätossua, Onnelia ja Annelia...Kun suljen kirjan, elämä hymyilee taas.

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat