Pariisin keskusta voi pahimmillaan muistuttaa karmeata betoniaavikkoa, jossa jokaisen keitaan ja juomapaikan edessä on tunnin jono. Siksi onkin hyvä pitää mielessä pari suosikkipaikkaa, joihin voi tiukan turistikävelyahdingon tullen paeta.
Löysimme ystävän kanssa Hotel de Villen läheltä sattumalta todella hyvätasoisen ja sijaintiin nähden edullisen kahvilan Bagel Bagetin pari vuotta sitten. Tarjolla on herkullisia bageleita ja sämpylöitä, maukkaita leivonnaisia ja huippuhyvää kahvia. Pariisilaiset kahvilat eivät yleensä tarjoile erityiskahveja, mutta Bagel Bagetista saa mm. latte macchiatton creme brulee-vaahdolla.
Lisäksi kahvila on tilava, vessa siisti ja sisään mahtuu kätevästi rattaillakin - hoitopöytää ei tosin ole..
Bagel Baget Café
91, rue verrerie, 4eme
Ennen omia lapsia minäkin uskoin näihin lapsenkasvatusteorioihin ja -malleihin. Että on olemassa jokin ohjenuora, mikä toimii aina ja kaikkiin lapsiin. Sittemmin kahden täysin erilaisen tytön äitinä en enää näihin usko. Yksi tapa toimii yhden lapsen kanssa ja toinen tapa toisen lapsen. Myös saman lapsen kanssa vaihtelee, mikä toimii tänään, mutta ei enää huomenna. Tarkoitan tällä siis juuri jutustelua ja syvempiä verbaalisia keinoja. Käytännön toiminta, rutiinit ja ohjenuorat on hyvä pitää aina samoina. Varsinkin pienten lasten kanssa.
Varsinkin kuopus heräili lähes 6-vuotiaaksi öisin. Välillä hän rauhoittui sillä, että kiekaisin alakerrasta "nyt hiljaa!", välillä piti mennä lohduttamaan ja joskus useamman kerran. Joskus huutelu lakkasi sillä, että isosisko hermostui ja huusi "nyt hiljaa, täällä ei saa nukuttua!".
Suoraan sanottuna ei olisi tullut mieleenikään alkaa diskuteeraamaan yöllä känkkäävän 2-vuotiaan kanssa ja perustella väsymystäni. Nopea selvitys, mikä mättää ja napakka kehotus unien jatkamiseen toimi meillä.
Niin, vanhemman oikeudet ja hyvinvointi on mielestäni Suomessa tappiin hiottu tällä hetkellä ja näistä osataan kyllä pitää kiinni. Surullisena seuraan montaakin tapausta, missä isovanhemmat pyörittävät arkea, mutta vanhemmat näyttäytyvät hyväntekijöinä koulun vanhempainyhdistyksessä ja muissa lapsiin liittyvissä "edustustilaisuuksissa". On myös tapauksia, missä toinen vanhempi hoitaa kaiken ja toinen huinii, missä sattuu. Iso osa perheistä toki hoitaa leiviskänsä hyvin. Mutta missään tapauksessa ei ole mitään yleistä vajetta vanhempien hyvinvoinnissa ja sen huomioimisessa.
Jännää lueskella sinun blogista että minkälaisia neuvoja Ranskassa annetaan. Itse opiskelen terveydenhoitajaksi ja suoritin sen tiimoilta 3kk harjoittelun Ranskassa. Tosin harmikseni en päässyt lasten pariin siellä, vaan jouduin suorittamaan sairaanhoitaja-opintoihin (jotka kuuluvat samaan pakettiin) liittyvät harjoittelut aikuisten parissa. Jonkin verran on varmasti samaa, mutta varmasti eriäkin. Esim. tuo että pitäisi opetella nukahtamaan itsekseen, sitä ainakin korostettiin kovin eräässä kirjassa, jota meidän unihoitaja-opettaja kovin suositteli - itsellä ei lapsia ole ja uniongelmia ei harjoittelussa juuri tullut vastaan joten tietoa on pitänyt toistaiseksi imeä kirjoista. Itse tein opinnäytetyön liittyen vanhemmuuden ja parisuhteen tukemiseen raskauden ja pikkulapsivuoden aikana. Monessakin lähteessä puhuttiin siitä, että vanhempien keskinäinen aika ei ole lapsilta pois vaan lapset hyötyy vanhempien hyvinvoinnista.
Mutta niin sepä onkin kokonaan toinen asia, kuinka moni terveydenhoitaja sitten seksuaalisuudesta tai parisuhteesta oikeasti puhuu. Riippuu siis tosi paljon terveydenhoitajasta. Mun oma ohjaaja (rautainen ammattilainen ja ihana tyyppi) usein kyseli aina lopussa, että miten on mahdollisuutta järjestää keskinäistä aikaa, mutta ei varmaankaan kaikki kysele. Varsinkaan lastenneuvolassa, jossa aika on rajallista ja tekemistä jo ihan lapsen kanssa paljon. Enkä tiedä korostetaanko sitä kuitenkaan ihan yhtä paljon täällä kuin Ranskassa. Erityisesti mieleeni jäi äiti, jonka toive oli saada omaa aikaa. Kahvihuoneessa aihetta kommentoitiin tyyliin "ei sitä omaa aikaa vain ole niin silloin kun lapset on pieniä". Tuli vähän sillein että jaa, kyllä mullakin voisi pää hajota jos ei yhtään missään välissä olisi yhtään omaa aikaa (edes kauppareissun verran). Mutta no, sillä äidillä taisikin olla aikalailla epärealistiset kuvitelmat, että ongelma oli varmasti siinä...
Hei! Oli varmasti jännää tehdä harjoittelua Ranskassa, muutenkin tuo vanhemmuuden ja parisuhteen tukeminen kuulostaa tosi mielenkiintoiselta aiheelta! Musta kyllä tuntuu, että Ranskassa lähdetään ehdottomasti siitä, että vanhempien on saatava myös omaa ja kahdenkeskistä aikaa. Minut käskettiin jo synnytyssairaalassa pari kertaa yksin kävelylle sairaalan pihalle, kun vaikutin väsyneeltä. Olen blogissa jo aiemmin puhunut esim. lantionpohjan ja vatsalihasten kuntouttamisesta, jotka kuuluvat kaikkien ranskalaisten äitien ohjelmaan pian synnytyksen jälkeen. Se on mielestäni hyvä esimerkki siitä, että myös äidin hyvinvointi ja palautuminen on tärkeää. . Kaikkea hyvää opintoihisi! <3 Kira
Hei Kira, kiva lukea blogiasi. Olemme miehen kanssa tulossa jälleen Pariisiin pikkulomalle. Olemme käyneet monta kertaa, mutta koska emme ole kumpikaan siellä koskaan asuneet, emme ole oikein perusnähtävyyksiä ihmeempiä aiemmin löytäneet. Uskon että sinun vinkeilläsi saamme vähän uudenlaisia kohteita katsottavaksi ja alueita löydettäväksi. Taidamme myös kokeilla jotain ravintolasuosituksiasikin. Näiden turistivinkkien lisäksi on toki mielenkiintoista lueskella ranskalaisesta elämänmenosta ja fiilistellä samalla 20vuoden takaisia aupair-kokemuksia :) Laura
Kiitos, Laura, kiva kuulla, että vinkeistä on hyötyä! Ja tervetuloa Pariisiin! <3 Kira