Kirjoitukset avainsanalla Henkisyys

Miksi olen masentunut, vaikka kaikki on hyvin?
 
Kirjailija ja henkinen valmentaja (tämä termi kuulostaa minusta tyhmältä ja eurooppalaisten korvissa gurumaisen kököltä, mutta en nyt tähän hätään keksi mitään fiksumpaakaan...) Marianne Williamson on usein saanut vastata tähän kysymykseen.
Lähes kaikki taistelevat jossakin vaiheessa elämäänsä masennuksen ja surun kanssa: läheisen kuolema, työttömyys, ero, sairastuminen ja niin edelleen. 
Williamson korostaa usein puhuessaan, että suru ja sureminen ovat osa elämää, ei ole järkevää tai tervettä yrittää kaataa vaaleanpunaista maalia masentuneen mielen päälle ja pakottaa itseään iloiseksi, jos elämässä on menossa vaikea vaihe. Vain kriisin läpi kulkeminen ja surun aito kokeminen vievät surun ja masennuksen lopulta pois.
 
Mutta entä jos kaikki tuntuu olevan hyvin ja silti masentaa? Williamson korostaa, että "terveen" ihmisen on lähes mahdoton olla tuntematta jonkinasteista masennusta nykymaailman valtavan negatiivisen informaatiotulvan keskellä. Williamsonin mukaan voimme olla todella onnellisia vasta kun olemme kaikki onnellisia, koska sisimmässämme olemme kaikki "erityisherkkiä", emme voi olla aistimatta toisten hätää...
 
 
Alla Marianne kertoo uudesta surua ja masennusta käsittelevästä kirjastaan Tears to Triumph (Harper One, 2016 - toistaiseksi saatavana vain englanniksi).
 
 
 
 
 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Enkelit kuuluvat niin juutalaisuuteen, islamiin kuin kristinuskoon ja yllättävän monet agnostikotkin uskovat ainakin jollakin tasolla enkeleihin ja heidän suojelukseensa.

Nykyään julkisuudessa pyörii myös useita kirjailjoita /"henkisiä" opettajia / "enkeliterapeutteja" , jotka sanovat näkevänsä enkeleitä ja/tai tuntevansa niiden läsnäolon. Suomessakin on tutustuttu mm. irlantilaiseen Lorna Byrneen, jonka kirja Enkeleitä hiuksissani (Otava, 2009, suom. Joel Kontro) on ollut varsin suosittu. Kuuluisin enkeliviesteilijä on kuitenkin kenties amerikkalainen Doreen Virtue, joka on kehittänyt enkelien viesteille useita enkelikorttipakkojakin.

Uuden sukupolven enkelihörhö on skotlantilainen Kyle Gray, jonka sivuilta löytyy paljon ilmaista materiaalia. Hänkin on kehittänyt arkkienkeleiden viesteille oman korttipakan.

Olemme ystävienikin kanssa käyttäneet näitä enkelikorttipakkoja silloin tällöin hyvän mielen levittämiseksi ja mielenrauhan saavuttamiseksi, vaikkemme otakaan juttua kovinkaan tosissamme. Parasta korteissa on positiivinen viesti, joka auttaa ehkä näkemään oman tilanteen uudesta optimistisemmasta näkökulmasta. Kuten muissakin "ennustuskorteissa", myös enkelikorteissa tärkein pointti on kai juuri se, että kortit saavat lukijan itse etsimään ratkaisua kysymykseensä, kortin viesti ja kuva ovat lopulta toissijaisia juttuja, pääasia on että pysähtyy hetkeksi rauhassa miettimään tilannettaan. 

En itse usein tiedä, mitä enkeleistä ja niiden olemassa- tai olemattaolosta pitäisi ajatella, mutta ajatus enkeleistä on kieltämättä lohdullinen ja kaunis.

Nostin muuten tätä blogia varten yhden kortin Doreen Virtuen Messages from your Angels -korttipakasta. Kortti oli arkkienkeli Gabriel (kuvassa), joka kertoi seuraavaa: "You have an important life purpose involving communication and the arts. Please don't allow insecurities hold you back. I will help you." 

Okei, selvä, hehe.

http://www.kylegray.co.uk/

 

Kommentit (0)

Ystäväni on ollut ahdistunut jo pitkään, hän on terve, hänellä on rakastava perhe, upea ura ja kaunis koti. Silti hän ei ole tyytyväinen elämäänsä ja tuntee jatkuvasti, että hänen pitäisi tehdä enemmän, tehdä paremmin, olla jo pidemmällä. Hän vertaa itseään toisiin ja se tuntuu vain todistavan, ettei hän itse ole "tarpeeksi" oikein missään.

Uskon, että kaikki tunnistavat samantyylisiä tunteita itsessään ainakin joskus, minä ainakin tunnen nuo ajatukset hyvin.

"Uskon, että olen onnellinen sitten, kun olen kirjoittanut kolme menestynyttä romaania", ystäväni sanoi viimeksi nähdessämme.

Lauseesta on tullut jo lähes klisee. "Olen onnellinen sitten kun..." Mutta kun "sitten kun" on saavutettu,  onni onkin taas siirtynyt uuden vuoren huipulle, entistäkin kauemmaksi.

Kerroin aiemmassa postauksessa Ihmeisen oppikurssista ja sen filosofiasta. Marianne Williamsonin kirjojen kautta minulle on avautunut uudenlainen tapa katsoa arkisia asioita. Henkisyyteen keskittyvän ajattelun mukaan ystäväni lause onkin väärin päin, se pitäisi oikeasti lukea näin: "SItten kun olen onnellinen, kirjoitan kolme menestynyttä romaania."

Uskon, että jollain alitajuisella tasolla kaikki tietävät, ettei mikään tietty saavutus voi tehdä onnelliseksi, ellei onnea voi kokea jo nyt. Koska mikään saavutus, voitto, kunnia tai suitsutus ei ole yksiselitteisesti pelkkää pinkkiä hattaraa, elämän ristiriitaisuus ja haasteellisuus eivät katoa mihinkään, vaikka menisi naimisiin unelmien tyypin kanssa, saisi kasvojenkohotuksen, palkankorotuksen ja viisi lasta tai voittaisi Nobel-palkinnon.

Näyttelijä Matt Damon kertoi jokin aika sitten brittiläisessä Graham Norton -talk showssa tunteistaan sen jälkeen kun oli voittanut Oscarin 27-vuotiaana. Laitan linkin tähän mukaan, mutta ajatus oli se, että jos tavoittelee menestystä vääristä syistä, mikään ei lopulta voi tuottaa tyydytystä. Ja väärillä syillä tarkoitan lähinnä juuri "Olen onnellinen sitten kun" -ajattelua. Matt Damonin sanoin: "If that's a hole that you have, that (winning an Oscar) won't fill it".

Sama idea tulee esiin tutussa vitsissä miehestä, joka menee terapeutille, koska kärsii virtsankarkailusta öisin. Hän käy terapeutilla monta kuukautta, ja tapaa sitten ystävänsä cocktail-juhlissa. Ystävä kysyy, onko terapia auttanut. Mies vastaa iloisesti, että on kyllä. "Et siis enää pissaa sänkyyn öisin?" ystävä kysyy yllättyneenä. "Ei, kyllä minä pissaaan, se ei vaan enää ole minulle mikään ongelma."

Vitsi loppuu tähän, mutta keittiöpsykologi voisi lisätä, että todennäköisesti juuri tuolla asenteella mies pääsi ongelmastaan lopulta kokonaan eroon, heh...

Mukavan onnellista iltaa kaikille!

 

 

 

Kommentit (0)

To do-listani on mennyt uuden vuoden kunniaksi uusiksi viime vuoden yritysten ja erehdysten seurauksena.

Lapsen saaminen muuttaa aika lailla ajankäyttöä (hehhehe) ja vaikka aikaisemmin olisikin paininut organisoinnin ja järjestelmällisyyden mestarisarjassa, voi käydä niin, etteivät entiset kuviot enää toimikaan. Erityisesti tämä koskee freelancereita, jotka saavat (joutuvat?) itse päättää työpäiviensä aikatauluista.

Viime vuoden lopulla arkipäivien to do-listani näytti suunnilleen tältä:

1. Pidä lapsi hengissä: syötä, vaihda vaippa, pue vaatteet

2. Vie lapsi päiväkotiin - tai delegoi vieminen toiselle vanhemmalle

3.Pukeudu (mikäli vien lapsen päiväkotiin hoidan kohdan 3 useimmiten ainakin osittain ennen kohtaa 2)

4. SIivoa keittiö aamupalakaaoksesta, käynnistä astianpesukone, stressaannu kotitöistä

5. Siivoa muut huoneet lapsen jättämästä kaaoksesta, kiroa mielessäsi puoliso, stressannu lisää

5. Vastaa kiireellisiin viesteihin ja soittopyyntöihin, hoida juoksevia paperiasioita (ja näitähän riittää...)

6. Ala kääntää / kirjoittaa

7. Syö jotain

8.Jatka kääntämistä / kirjoittamista

9. Meikkaa

9. Hae lapsi päiväkodista

10. Lue viisi lastenkirjaa lapsen kanssa pari kertaa läpi, leiki (no, leiki, leiki!)

11.Pidä lapsi hengissä: syötä, vaihda vaippa, kylvetä, pue pyjama, laita nukkumaan

12. Kirjoita 

13. Käy suihkussa

14. Tervehdi töistä tulevaa puolisoa

15. Syö 

16. Katso telkkaria / lue / keskustele mielenkiintoisesta päivästäsi

17. Nukahda n. klo 23.30

Ei listassa sinänsä mitään hirveän väärää ole, mutta kun taustalla on superuupumus, eivät kroppa ja mieli pääse tässä rytmissä oikein koskaan kunnolla palautumaan. Sillä vaikka tyttö nukkuu tosiaan n. 12 tuntia yössä, hän herää yleensä viimeistään seitsemältä. Minulle täydelliset yöunet kestäisivät 8,5 tuntia ja jos menen nukkumaan esim. klo 23.30 joka ilta (niinpä, aikaisemmin pitäisi mennä!), jää univelkaa joka yö yli tunti. Monessa lapsiperheessä tämä olisi ehkä luksustilanne, mutta taustalla on tosiaan vaikea synnytys ja leikkaukset, joista toipuminen vei pidempään kuin kuvittelin. Ja tytön yöunia häiritsee tietenkin tasaisin väliajoin milloin korvatulehdus, milloin hammas, milloin joku muu kiva ylläri.

Terapeutin kanssa olemme käyneet läpi päivärytmiä ja sitä, miten saisin viime vuotta vaivanneen masentuneen ja yliväsyneen fiilikseni pois.

Tässä siis uusi to do-listani:

1. Pidä lapsi hengissä: syötä, vaihda vaippa, pue vaatteet

2. Vie lapsi päiväkotiin - tai delegoi vieminen toiselle vanhemmalle

3. Käy suihkussa, pukeudu, meikkaa

4. Laita herätyskello herättämään aikaisintaan 20 minuutin kuluttua ja nuku päiväunet (!!!)

5. Meditoi / käy joogassa  tai liikkumassa (n. 2krt viikossa)

6. Ala kääntää / kirjoittaa

7. Syö lounasta (ystävän kanssa jos mahdollista)

8. Vastaa kiireellisiin viesteihin / soittopyyntöihin

9. Jatka kääntämistä / kirjoittamista

10. Pidä kahvitauko

11. Hae lapsi päiväkodista

12. Lue viisi lastenkirjaa lapsen kanssa pari kertaa läpi, leiki (no, leiki, leiki!)

13.Pidä lapsi hengissä: syötä, vaihda vaippa, kylvetä, pue pyjama, laita nukkumaan

14. Hoida kotitöitä rennommalla otteella

15. Kirjoita 

16. Tervehdi töistä tulevaa puolisoa

17. Syö 

18. Katso telkkaria / lue / keskustele puolison kanssa

19. Nukahda viimeistään klo 23

Lista voi vaikuttaa radikaalilta, kun jokaiseen työpäivään kuuluu rento päikkärihetki, mutta jo kolmen päivän kokeilun jälkeen huomasin suuren muutoksen mielialassani, fyysisessä jaksamisessa ja tehokkuudessa. En siis päiväunien seurauksena saanutkaan vähemmän vaan enemmän aikaiseksi. Päiväunien ottaminen ei tietenkään (valitettavasti) ihan jokaisella työpaikalla ole mahdollista, tämä etu freelancerin työssä siis ainakin on. Toinen tärkeä muutos oli meditaation ja liikunnan ottaminen jälleen tärkeäksi osaksi päivää. Uni, hiljentyminen ja liikunta ovat siis hyvän mieleni tukipilareita, elämää ilman niitä on kokeiltu katastrofaalisin tuloksin hehe.

Rennon tehokasta ja iloista viikkoa kaikille!

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat