Kirjoitukset avainsanalla Uusivuosi

Ranskassa ei pahemmin joulukortteja lähetetä. Hyvän joulun toivottaminenkin on harvinaista. Maa on laïque, eli maallinen, eikä koskaan voi tietää, miten eri perheissä joulunpyhiä vietetään. Kuten olen jo aiemmin todennut, Ranskassa on suuri muslimi- ja juutalaisyhteisö, eivätkä niiden jäsenet tietenkään vietä joulua, mutta voivat silti kokoontua jouluaattona perheen kesken syömään tai viettämään iltaa yhdessä. Monet muslimi- ja juutalaisystävistäni käyvät myös esimerkiksi ravintolassa syömässä 24.12 illalla.

Jos haluaa Ranskassa toivottaa oikeaoppisesti joulua (vaikka sitten 11 kuukauden kuluttua :) ), on parasta käytää sanontaa "Bonnes fêtes", joka vastaa esimerkiksi englannin "Happy Holidays" -toivotusta, "Hyviä juhlapyhiä" noin niin kuin vapaasti suomennettuna.

Uusi vuosi onkin sitten eri asia. Uuden vuoden toivottaminen on Ranskassa tärkeä juttu, ja vielä nykyäänkin, Facebookin, Twitterin ja muiden somepiipittimien aikakaudella, tekstiviestin lähettäminen ystäville uuden vuoden kunniaksi on voimissaan. Uudenvuodenkortteja lähetetään myös, ja esimerkiksi suuri osa yrityksistä toivottaa asikkailleen nimenomaan hyvää uutta vuotta.

Perinteen mukaan uutta vuotta saa Ranskassa toivottaa tammikuun loppuun saakka.

Hyvää uutta vuotta 2016 siis vielä kaikille!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kymmenisen vuotta sitten meilissäni kiersi aina uuden vuoden alkajaisiksi kysymyslista menneestä vuodesta. Ajattelin vastata tässä noihin vanhoihin kysymyksiin ja katsoa, miltä vastaukset vauvavuoden jälkeen kuulostavat.

Vuosi 2015:

1. Oletko saanut uusia ystäviä vuoden aikana?

Olen! 

2. Oletko tehnyt tänä vuonna jotain mitä et ole aikaisemmin tehnyt?

Olen, todellakin. Siivonnut lapsen oksennusta vaatteistani ja olohuoneen lattialta, lentänyt yksin vauvan kanssa, selvinnyt superväsymyksestä huolimatta kunnialla työkuvioista, opetellut tuntemaan pienen tyyppini tarpeita ja persoonaa, nähnyt maailman uudesta näkökulmasta lapsen kanssa...

3. Kerro muutama muisto tältä vuodelta.

Muistan Pariisin terrori-iskut ja niitä seuranneen solidaarisuuden aallon. Muistan ensimmäisen loman tytön kanssa Suomessa. Muistan aikaiset aamut ja yöherätykset...

4.Oletko riitaantunut jonkun kanssa kuluneen vuoden aikana?

En.

5. Oletko muuttanut kuluneen vuoden aikana?

En, vaikka tarvetta isommalle asunnolle kyllä olisi.

6. Kuka oli paras uusi tuttavuus?

Lähikorttelissa asuva suomalainen Miia, joka elää samaa elämänvaihetta.

7. Synnyttikö kukaan läheisesi?

Monikin ystävä kyllä.

8. Kuoliko kukaan läheisesi?

Ystäväni ja kollegani Seita Vuorela...

9. Missä maissa kävit?

Ranskassa, Suomessa, Virossa.

10. Mitä sellaista haluaisit tehdä vuonna 2016 joka ei onnistunut vuonna 2015?

Urheilla, joogata, nukkua ja lukea enemmän. Käydä treffeillä oman miehen kanssa ja juoda samppanjaa. Juhlia omia synttäreitä.

11. Mikä päivämäärä säilyy mielessäsi vuodelta 2015?

Pariisin surulliset päivät: 7. ja 9. tammikuuta sekä 13.11. Mutta myös upea 11. tammikuuta ja sen miljoona rauhanmarssijaa kaduilla. 23.10. tyttäreni 1-vuotissyntäpäivä.

12. Vuoden suurin saavutuksesi?

Terve ja iloinen 1-vuotias tyttö. Oma, parantunut kroppa. Ja kaikesta huolimatta edistyneet työt, mm. pieni rooli ranskalaisessa kokoillan elokuvassa.

13. Entä suurin epäonnistuminen?

En osannut pyytää selkeämmin ja useammin apua.

14. Kärsitkö vammoista?

Horror-synnytys jätti montakin vammaa, mutta ne onneksi parantuivat vuoden aikana. Sormi on edelleen parin vuoden takaisen onnettomuuden jälkeen jäykkä.

15. Mikä oli paras asia, jonka ostit itsellesi?

Valkoiset Conversen lenkkarit sekä lentolipun Suomeen.

16. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?

Kiitos miehelle ja vanhemmille tuesta älyttömissäkin tlanteissa.

17. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Asumiseen, loppuvuodesta päiväkotimaksuihin...

18. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna oletko onnellisempi vai surullisempi?

Taidan olla aika samoissa luvuissa...

19. Oletko lihavampi vai laihempi?

Laihempi.

20. Rikkaampi vai köyhempi?

Samoilla mennään.

21. Mitä olisit halunnut tehdä enemmän?

Kuten sanottua: nukkua, lukea, urheilla ja joogata.

22. Entä vähemmän?

Stressata ja raivota.

23.Mitä tv-sarjoja seurasit?

House of Cards, The Leftovers, Orange is the New Black, Downton Abbey, Nashville, Nurse Jackie, Occupied, Silta. 

24. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Yksi mielenkiintoisimmista oli Karl Ove Knausgårdn Taisteluni-sarja.

25. Paras näkemäsi elokuva?

Mistress America

26. Mikä oli paras musiikkilöytö?

Tätä biisiä tuli kuunneltua paljon.

26. Missä vietit uudenvuoden?

Helsingissä ystävän bileissä.

27. Mitä teit syntymäpäivänäsi?

Päivällä join kahvia ystäväni Samin kanssa ja pyöritin tyttöä lvaunuissa ähipuistossa, illalla söin marokkolaisessa ravintolassa miehen kanssa.

28. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?

Kundalini- ja Bikram-jooga. Meditointi. Ystävien kanssa jauhaminen ja nauru. Päiväunet.

Kommentit (0)

Vuoden ensimmäisinä päivinä televisiosta pukkaa vuosikatselmusta toisensa perään. Ranskassa vuoden kuvasto on tällä kertaa harvinaisen yksitoikkoista: terrorismia ja kyyneleitä, kynttilöitä, kukkia ja rauhanmarsseja Républiquen aukiolla. Vuosi alkoi 7. tammikuuta 2015 Charlie Hebdon iskuilla ja päättyi 13.marraskuuta Bataclanin ja kahviloiden terassien iskuihin. Ranskassa on vaikea puhua vuodesta 2015 muuten kuin näiden tapahtumien kautta.

Vuosikatsausten tuijottaminen tuo jälleen pintaan huolen maan ja maailman menosta ja sen suunnasta. Uskaltaako tässä enää toivoa, uskoa valoon ja suvaitsevaisuuden voittoon?

Suomessa ollessani minulle selitettiin moneen otteeseen, kuinka elämän on jatkuttava, kuinka on edelleen käytävä konserteissa ja istuttava terasseilla. Ja samaa puhetta kuulee tietenkin myös Pariisissa. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Ja silti on eri asia puhua teorian tasolla toivosta ja rohkeudesta kuin käytännössä istua ruuhkametrossa ja miettiä salaa (kaikkien muiden kanssa), mitä tapahtuu, jos jossain joku päättääkin juuri nyt räjäyttää koko junan ilmaan.

Mutta näillä mennään nyt vuoteen 2016. Ja sytytetään kynttilä uhrien muistolle ja toivon merkiksi, sillä vain valo voi voittaa pimeyen.

Valoisampaa vuotta 2016 kaikille!

Kommentit (0)

Vanha vuosi loppui ikävän tukkoisissa merkeissä ja uusi ei tunnu alkaneen sen paremmin, mutta tässä kuitenkin pari kuvaa ystäväni kivoista uudenvuodenbileistä, joihin pääsin yllättäen osallistumaan, kun jouduimme siirtämään lentoja poskiontelotulehduksen vuoksi. Juhlissa leikittiin myös ennustusleikkiä, jossa jokainen osallistuja sai tulevan vuoden tapahtumista kertovan kuvan. Omassa lapussani komeilivat vihki- tai kihlasormukset. Saa nähdä, mitä se tarkoittaa, ei tosin varmaan ainakaan häitä, sen verran kireä tunnelma kotona nykyään on... 

Hyvää ja onnellisen valoisaa uutta vuotta 2016 joka tapauksessa kaikille!

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat