Kirjoitukset avainsanalla terrori-iskut

Ranskan kansallispäivä 14.heinäkuuta on täällä iloinen juhla, heinäkuun lämmössä on kiva mennä katsomaan upeita ilotulituksia koko perheen voimalla. Eiffel-tornin juurella järjestetään joka vuosi konsertti ja viereinen Champ de mars on iltapäivästä alkaen täynnä ihmisiä.

Etelä-Ranskassa kansallispäivän juhlinnassa on mukana oman kokemukseni mukaan pohjoistakin enenmän lapsia, heinäkuun helteissä syödään myöhään ja lapsetkin saavat valvoa. Ilotulitus alkaa klo 22-23 aikaan.

Ajattelin viime marraskuun terrori-iskujen jälkeen, että vaikka Ranska ja sen arvot ovat vahvoja, saisi isku lapsia kohtaan varmasti maan lamaantumaan...

En ehkä osaa sanoa nyt mitään järkevää. Eilen katsoimme uutiskuvia mieheni kanssa mykkinä. Tähän ei voi tottua, sanat vain vähenevät jokaisen iskun myötä. 

Ajattelen lapsia. Terrori-iskussa kuolleita lapsia Ranskan kansallispäivänä. Oksettaa.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pariisi on pääsiäisenä rauhallinen, vaikka pyhäpäiviä on vain kaksi: pääsiäissunnuntai ja -maanantai. Turisteja kaupungissa on sitäkin enemmän, ja tunnetuimmat nähtävyydet ovat täynnä ihmisiä.

Kommenteissa kyseltiin yleisestä tunnelmasta Pariisissa nyt, lähinnä siis viime aikojen terrori-iskujen jälkeen.

Ranskaan marraskuussa julistettu poikkeustila on edelleen voimassa - vaikka monet ovat sitä myös vastustaneet. Tiistain isku Brysseliin vaikutti pariisilaisiin voimakkaasti, se palautti tietenkin marraskuun karmeat muistot mieleen, mutta myös koska Bryssel on pariisilaisille hyvinkin tuttu kaupunki, jonne pääsee helposti junalla ja jossa käydään usein viikonloppumatkalla (ehkä vähän niin kuin Tukholma helsinkiläisille). Myös yhteinen kieli lähentää kaupunkeja. 

Toissapäivänä uutisissa kerrottiin myös jälleen viime hetkellä estetystä terrori-iskuyrityksestä Pariisissa. Tuollaisiin uutisiin ei oikein osaa suhtautua mitenkään... Ilmeisesti Brysselin ja Pariisin iskujen takana on sama, laaja terroristiverkosto, jota nyt ollaan pikkuhiljaa hajottamassa. Uhka ei kuitenkaan ole ohi, pääministeri Valls toistaa lähes jokaisesssa puheessaan Ranskan  - ja Euroopan - olevan sodassa, ja sotilaat marssivat vastaan luotiliiveissään vähän väliä, ainakin täällä 11, kaupunginosassa ja keskustan tunnetuimmissa kohteissa.

Kuten olen aiemminkin sanonut, en ole missään vaiheessa kuitenkaan aistinut vihaa tai aggressiivisuutta pariisialisten keskuudessa iskuihin liittyen - se tuntuu ehkä yllättävältä, kun kuulee ulkomailta tulevia kovia kommentteja. Iskuihin liittyvä suru on niin suuri, että vihaan keskittyminen tuntuisi täällä lähes loukkaavalta uhreja kohtaan. Lähikorttelissamme olevat baarit La Belle Equipe (jonka terassilla 19 ihmistä menetti henkensä 13. marraskuuta) sekä Le Comptoir Voltaire (jossa terroristi räjäytti itsensä ilmaan samana marraskuun iltana) ovat juuri saaneet remonttinsa valmiiksi ja avanneet jälleen ovensa. Henkinen jälleenrakennustyö on hidasta, esimerkiksi 11. kaupunginosan traumapsykologien kalenterit ovat kuulemma olleet täynnä jo monta kuukautta.

Uhka pyörii väkisinkin mielessä, kun astuu metroon tai kävelee suuressa väkijoukossa keskustassa, mutta koko kaupunki tuntuu sanattomasti päättäneen jatkaa elämää kaikesta huolimatta aivan niin kuin ennenkin. Uskon, että samoin käy Brysselissä.

Turisti ei välttämättä huomaa tunnelmassa mitään ihmeempää: laukut ja takit pitää avata turvamiehille kauppojen ovilla, ja sotilaita näkyy tosiaan isoimpien turistikohteiden ja esimerkiksi synagogien edessä. Teattereissa ja konserttisaleissa on myös lentokenttätyyppiset metallinpaljastinportit. Mutta muuten Pariisi on kuten ennenkin: kaunis ja kuolematon. :)

Toivorikasta pääsiäisen aikaa kaikesta huolimatta!

 

Kommentit (0)

Vuoden ensimmäisinä päivinä televisiosta pukkaa vuosikatselmusta toisensa perään. Ranskassa vuoden kuvasto on tällä kertaa harvinaisen yksitoikkoista: terrorismia ja kyyneleitä, kynttilöitä, kukkia ja rauhanmarsseja Républiquen aukiolla. Vuosi alkoi 7. tammikuuta 2015 Charlie Hebdon iskuilla ja päättyi 13.marraskuuta Bataclanin ja kahviloiden terassien iskuihin. Ranskassa on vaikea puhua vuodesta 2015 muuten kuin näiden tapahtumien kautta.

Vuosikatsausten tuijottaminen tuo jälleen pintaan huolen maan ja maailman menosta ja sen suunnasta. Uskaltaako tässä enää toivoa, uskoa valoon ja suvaitsevaisuuden voittoon?

Suomessa ollessani minulle selitettiin moneen otteeseen, kuinka elämän on jatkuttava, kuinka on edelleen käytävä konserteissa ja istuttava terasseilla. Ja samaa puhetta kuulee tietenkin myös Pariisissa. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Ja silti on eri asia puhua teorian tasolla toivosta ja rohkeudesta kuin käytännössä istua ruuhkametrossa ja miettiä salaa (kaikkien muiden kanssa), mitä tapahtuu, jos jossain joku päättääkin juuri nyt räjäyttää koko junan ilmaan.

Mutta näillä mennään nyt vuoteen 2016. Ja sytytetään kynttilä uhrien muistolle ja toivon merkiksi, sillä vain valo voi voittaa pimeyen.

Valoisampaa vuotta 2016 kaikille!

Kommentit (0)

Pariisissa katutaide heijastelee aina kaupungin tunnelmaa. Niin nytkin.

Robert Doisneaun valokuvan Le baiser de l'hôtel de ville haavoittuneet rakastavaiset on oma suosikkini.

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat