Kirjoitukset avainsanalla Kuinka kasvattaa bebe

Lastenlääkäri ja psykoanalyytikko Francoise Dolto (1908-1988) on ranskalaisen lastenkasvatuksen avainhenkilö, jonka ajatuksia ja työtä arvostetaan edelleen kovasti. Dolton työn pääkohtia on mm. ajatus lapsesta itsenäisenä ihmisenä, jolle asiat on selitettävä totuudenmukaisesti jo pienestä pitäen. Kuten olen aiemmin jo todennutkin, Ranskassa tätä ajatusta noudatetaan lähes kaikkialla: jo vastasyntyneille vauvoille kerrotaan, miten synnytys meni, mitä seuraavaksi tapahtuu, miksi äiti on väsynyt jne. Puheen tarkoituksena on tietenkin rauhoittaa vauvaa ja luoda hänelle turvallinen olo maailmassa, inhorealismista ei ole kysymys.

Hyvä esimerkki tästä on nukkuminen. Kun tyttömme alkoi pari kuukautta sitten heräillä uudelleen öisin, oli päiväkodin hoitohenkilökunnalla, lastenlääkäparisuhteestaan huolta. Lapsen on tärkeä ymmärtää, ettei hän ole ykkönen, ettei hän päätä kaikesta.rillä ja terapeutilla meille yksi ja sama ohje: selittäkää lapselle, että olette väsyneitä, että teidän täytyy nyt saada nukkua öisin. Noudatimme ohjetta, ja ihme kyllä homma toimi loistavasti. "Lapsen on opittava rauhoittumaan itsenäisesti, se on paras lahja, jonka vanhemmat voivat lapselleen antaa", selitti terapeuttimme Dolton ajatuksia mukaillen. Tämä ei tarkoita, että lasta huudatettaisiin koko yö, jos lapsi itkee, häntä käydään rauhoittelemassa unikoulutyyliin tasaisin väliajoin. 

Toinen vinkki Doltolta koskee parisuhdetta. Dolto oli suuri lastenoikeuksien puolustaja, mutta siitä huolimatta - tai juuri siksi - hän korosti myös vanhempien parisuhteen merkitystä. Hänen mukaansa lasten on ehdottoman tärkeää nähdä, että vanhemmat pitävät myös itsestään ja parisuhteestaan huolta. Lapselle on tärkeää tietää, että hän ole ykkönen, että hän ei päätä kaikesta. Tiedän, että jotkut näistä ajatuksista voivat Suomessa kuulostaa hurjilta, mutta päämääränä on Ranskassa - niin kuin kai kaikkialla muuallakin - aina lapsen hyvinvointi. Ranskassa tuntuu, että mielessä pidetään vähän enemmän myös vanhempien hyvä olo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (5)

Tiedetään mistä puhe
1/5 | 

Ennen omia lapsia minäkin uskoin näihin lapsenkasvatusteorioihin ja -malleihin. Että on olemassa jokin ohjenuora, mikä toimii aina ja kaikkiin lapsiin. Sittemmin kahden täysin erilaisen tytön äitinä en enää näihin usko. Yksi tapa toimii yhden lapsen kanssa ja toinen tapa toisen lapsen. Myös saman lapsen kanssa vaihtelee, mikä toimii tänään, mutta ei enää huomenna. Tarkoitan tällä siis juuri jutustelua ja syvempiä verbaalisia keinoja. Käytännön toiminta, rutiinit ja ohjenuorat on hyvä pitää aina samoina. Varsinkin pienten lasten kanssa.

Varsinkin kuopus heräili lähes 6-vuotiaaksi öisin. Välillä hän rauhoittui sillä, että kiekaisin alakerrasta "nyt hiljaa!", välillä piti mennä lohduttamaan ja joskus useamman kerran. Joskus huutelu lakkasi sillä, että isosisko hermostui ja huusi "nyt hiljaa, täällä ei saa nukuttua!".

Suoraan sanottuna ei olisi tullut mieleenikään alkaa diskuteeraamaan yöllä känkkäävän 2-vuotiaan kanssa ja perustella väsymystäni. Nopea selvitys, mikä mättää ja napakka kehotus unien jatkamiseen toimi meillä.

Niin, vanhemman oikeudet ja hyvinvointi on mielestäni Suomessa tappiin hiottu tällä hetkellä ja näistä osataan kyllä pitää kiinni. Surullisena seuraan montaakin tapausta, missä isovanhemmat pyörittävät arkea, mutta vanhemmat näyttäytyvät hyväntekijöinä koulun vanhempainyhdistyksessä ja muissa lapsiin liittyvissä "edustustilaisuuksissa". On myös tapauksia, missä toinen vanhempi hoitaa kaiken ja toinen huinii, missä sattuu. Iso osa perheistä toki hoitaa leiviskänsä hyvin. Mutta missään tapauksessa ei ole mitään yleistä vajetta vanhempien hyvinvoinnissa ja sen huomioimisessa.

th-opiskelija
2/5 | 

Jännää lueskella sinun blogista että minkälaisia neuvoja Ranskassa annetaan. Itse opiskelen terveydenhoitajaksi ja suoritin sen tiimoilta 3kk harjoittelun Ranskassa. Tosin harmikseni en päässyt lasten pariin siellä, vaan jouduin suorittamaan sairaanhoitaja-opintoihin (jotka kuuluvat samaan pakettiin) liittyvät harjoittelut aikuisten parissa. Jonkin verran on varmasti samaa, mutta varmasti eriäkin. Esim. tuo että pitäisi opetella nukahtamaan itsekseen, sitä ainakin korostettiin kovin eräässä kirjassa, jota meidän unihoitaja-opettaja kovin suositteli - itsellä ei lapsia ole ja uniongelmia ei harjoittelussa juuri tullut vastaan joten tietoa on pitänyt toistaiseksi imeä kirjoista. Itse tein opinnäytetyön liittyen vanhemmuuden ja parisuhteen tukemiseen raskauden ja pikkulapsivuoden aikana. Monessakin lähteessä puhuttiin siitä, että vanhempien keskinäinen aika ei ole lapsilta pois vaan lapset hyötyy vanhempien hyvinvoinnista.

Mutta niin sepä onkin kokonaan toinen asia, kuinka moni terveydenhoitaja sitten seksuaalisuudesta tai parisuhteesta oikeasti puhuu. Riippuu siis tosi paljon terveydenhoitajasta. Mun oma ohjaaja (rautainen ammattilainen ja ihana tyyppi) usein kyseli aina lopussa, että miten on mahdollisuutta järjestää keskinäistä aikaa, mutta ei varmaankaan kaikki kysele. Varsinkaan lastenneuvolassa, jossa aika on rajallista ja tekemistä jo ihan lapsen kanssa paljon. Enkä tiedä korostetaanko sitä kuitenkaan ihan yhtä paljon täällä kuin Ranskassa. Erityisesti mieleeni jäi äiti, jonka toive oli saada omaa aikaa. Kahvihuoneessa aihetta kommentoitiin tyyliin "ei sitä omaa aikaa vain ole niin silloin kun lapset on pieniä". Tuli vähän sillein että jaa, kyllä mullakin voisi pää hajota jos ei yhtään missään välissä olisi yhtään omaa aikaa (edes kauppareissun verran). Mutta no, sillä äidillä taisikin olla aikalailla epärealistiset kuvitelmat, että ongelma oli varmasti siinä...

käyttäjä-3385
Liittynyt4.6.2014

Hei! Oli varmasti jännää tehdä harjoittelua Ranskassa, muutenkin tuo vanhemmuuden ja parisuhteen tukeminen kuulostaa tosi mielenkiintoiselta aiheelta! Musta kyllä tuntuu, että Ranskassa lähdetään ehdottomasti siitä, että vanhempien on saatava myös omaa ja kahdenkeskistä aikaa. Minut käskettiin jo synnytyssairaalassa pari kertaa yksin kävelylle sairaalan pihalle, kun vaikutin väsyneeltä. Olen blogissa jo aiemmin puhunut esim. lantionpohjan ja vatsalihasten kuntouttamisesta, jotka kuuluvat kaikkien ranskalaisten äitien ohjelmaan pian synnytyksen jälkeen. Se on mielestäni hyvä esimerkki siitä, että myös äidin hyvinvointi ja palautuminen on tärkeää. . Kaikkea hyvää opintoihisi! <3 Kira

Vierailija
3/5 | 

Hei Kira, kiva lukea blogiasi. Olemme miehen kanssa tulossa jälleen Pariisiin pikkulomalle. Olemme käyneet monta kertaa, mutta koska emme ole kumpikaan siellä koskaan asuneet, emme ole oikein perusnähtävyyksiä ihmeempiä aiemmin löytäneet. Uskon että sinun vinkeilläsi saamme vähän uudenlaisia kohteita katsottavaksi ja alueita löydettäväksi. Taidamme myös kokeilla jotain ravintolasuosituksiasikin. Näiden turistivinkkien lisäksi on toki mielenkiintoista lueskella ranskalaisesta elämänmenosta ja fiilistellä samalla 20vuoden takaisia aupair-kokemuksia :) Laura

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lapsen hoitopaikan hakeminen on Ranskassa ihan oma urheilulajinsa

Äitiyslomani kesti freelancerina täällä Ranskassa 44 päivää. Aikaa voi pidentää tarvittaessa 2 x 15 päivän pätkällä. Kaikkien pidennyksien jälkeenkin suomalaisittain naurettavan lyhyt äitiyslomani on jo kauan sitten päättynyt. Työn ääreen on siis pikku hiljaa palattava, vaikka olenkin yrittänyt elää mahdollisimman säästäväisesti, jotta voisin pidentää kotonaoloaikaa beben kanssa.

Kuten on jo usein tullut todettua, Ranskassa lapset laitetaan hoitoon hyvin aikaisin, lähinnä siis lyhyiden äitiyslomien vuoksi. Seimeen lapset voivat täällä mennä jo 2,5kk ikäisinä.

Seimipaikat ovat erittäin suosittuja mm. edullisen hintansa ja tarjottavan huipputasoisen hoidon takia. Seimipaikan saavat ennen muita lapset, joiden molemmat vanhemmat ovat töissä ja joiden tulot ovat suhteellisen pienet. Sen lisäksi paikkojen jaossa otetaan huomioon vanhempien motivoituneisuus: on hyvä lähettää kirjeitä ja valokuvia seimipaikasta päättävälle kaupunginosan valtuutetulle ja käytävä kertomassa ihan myös kasvotusten, miten tärkeä, lähes korvaamaton, seimipaikka juuri meidän lapsellemme olisi.

Seimipaikkojen jako tapahtuu päätöskomiteioissa, jotka kokoontuvat vain pari kertaa vuodessa - meitä kiinnostava kokoontuminen on edessä toukokuussa. Silloin päätetään, ketkä kaupunginosan lapsista saavat seimipaikan syyskuussa.

Koska kilpailu paikoista on kova, ei kannata laittaa kaikkia munia samaan koriin. Kävinkin tällä viikolla käymässä myös läheisessä "halte garderie"ssa, joka on seimeä vastaava hoitopaikka 3kk - 3-vuotiaille lapsille. Erona seimeen on se, että halte garderiessa lapset ovat hoidossa vain maksimissaan viisi puolipäivää viikossa.

Ensimmäinen tapaaminen meni kivasti, paikka vaikutti todella mukavalta ja hoitajat ammattitaitoisilta ja ystävällisiltä, mutta jonotuslista on tännekin pitkä. 

Hoitopaikan metsästys siis jatkuu edelleen...

Kommentit (0)

Toimiiko ranskalainen kasvatusmetodi vauvan nukuttamiseen?

Pamela Druckermanin kirja Kuinka kasvattaa bébé (Siltala, 2013, suomennos: Terhi Vartia) kertoo ranskalaisista kasvatusmetodeista, jotka hänen mukaansa ovat tehokkaampia kuin esim. amerikkalaiset; lapsista tulee kohteliaampia, kärsivällisempiä ja he oppivat nukkumaankin jo muutaman kuukauden ikäisinä.

Monet ovat kyselleet, mitä mieltä olen Druckermanin ajatuksista. En ole aiemmin oikein voinut vastata kysymykseen, kun oma bebe on ollut vielä niin pieni, ettei erilaisia ruokalajeja ole päästy maistelemaan tai kohteliaisuussääntöjä opettelemaan. Mutta nyt on ensimmäinen etappi saavutettu: bebe fait ses nuits! Kolmikuinen vauva siis nukkuu läpi yön, vähintään kahdeksan tuntia putkeen.

En tiedä, onko tämä ranskalaisen kasvatuksen ansiota vai vain onnea, mutta olemme kyllä toimineet täkäläisten suositusten mukaan:

- Vauvalle selitetään syntymästä lähtien, että yöllä nukutaan (muutenkin siis vauvalle selitetään kaikki asiat täysin asiallisesti, ajatus on että hän ymmärtää kyllä)

- Päiväunet nukutaan valoisassa huoneessa tai ulkona, melua ei yritetäkään vähentää: pesukone tai televisio voi olla päällä, jne, Tämä on meillä ainakin toiminut hyvin: Bebe nukkuu nyt päiväunet vaikka sohvalla kavereiden vieraillessa keskellä päivää.

- Beben yö alkaa aina samaan aikaan , silloin on pimeää ja hiljaista, yösyötön aikana lapselle ei puhuta. Iltarituaalit ovat aina samat: kylpy,pyjama, iltapala, soittorasia

- Tärkein pointti on kuitenkin Druckermanin mukaan se, että lapsen annetaan oppia rauhoittumaan itse. Ei siis hyökätä paikalle heti, kun vauva vähänkin inahtaa. Tietenkään pienen beben ei anneta huutaa tuntikausia, mutta hetki pitää aina odottaa. Lapsen annetaan siis nukahtaa itse, vaikka hän vähän kitiseekin ennen unen tuloa.

- Kun vauva nukkuu ensimmäisen kerran kahdeksan tunnin pätkän, hänet kehutaan maasta taivaaseen, heh

Nyt juuri ennen 3kk-synttäreitään oma bebemme nukkuu siis jopa yhdeksän tuntia putkeen... Pourvu que ça dure, sanoisi ranskalainen, toivottavasti jatkuu samaan malliin...

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat