Kirjoitukset avainsanalla Vanhemmuus

Reppuun on pakattu kolme kirjaa, yksi vaippa ja puhdistusliinapaketti. Rullaamme rattaat korttelimme Café Pierre-nimiseen kahvilaan ja istumme pöytään, jonka vieressä on sen verran tilaa, ettei tarjoilija kompastu ihan jokaisella ohikulkukerralla tytön rattaisiin.

Kuoriudumme ulos talvivaatteista - kyllä, Pariisissakin on talvi ja kylmä, vaikkei lunta olekaan, ja ikävän kostea, parin lämpöasteen kylmyys tuntuu iskevän luihin ja ytimiin saakka. Tarjoilija hiihtää pari kertaa ohitsemme ennen kuin ottaa tilauksemme: yksi kuuma kaakao ja yksi cappuccino, kiitos. 

"Ah, siinä on juuri oikea tilaus!", huudahtaa nainen baaritiskin takaa, "lupaan valmistaa juomat suurella rakkaudella!".

"Voi kiitos, sehän on ystävällistä!", sanomme miehen kanssa yhteen ääneen. 

Tyttö tuijottaa naista lumoutuneena.

"Onpas söpö poika", nainen sanoo. 

Emme jaksa korjata hänen käsitystään tyttäremme sukupuolesta. Mitäs laitoimme hänelle limenvärisen villapaidan.

Odotamme kuumia juomiamme kymmenen minuuttia. Tyttö hermostuu. Kaivan kolmesta ankanpojasta kertovan kirjan esiin. Se selaillaan kolmeen kertaan läpi ja heitetään sitten lattialle.

Juomat saapuvat. Tyttö nappaa cappuccinon vaahtoa sormenpäähän ja maistaa sitä ihmeissään. Nauretaan ja kuvataan, muokataan kuvia ja lähetetään eteenpäin.

"Kiva istua kerrankin rauhassa kahvilla näin sunnuntaina", mies sanoo.

Tyttö heittää lusikan rattaiden alle.

"Niin on", vastaan. "Varsinkin nyt, kun on muuten aika raskasta ja... odota hetki, kulta, ihan kohta voit maistaa, äiti juo nyt kaakaota."

Seitsemän minuutin kuluttua seisomme kadulla talvivaatteissamme. 

"Mistä sä halusitkaan puhua?" mies kysyy ennen kuin astuu metroon ja lähtee sairaalaan katsomaan vakavasti sairasta isäänsä.

"Ööh, en mä edes muista.. mene vaan, nähdään sitten myöhemmin. "

Ohessa kuva rakkaudella valmistetuista, erityisen herkullisista juomistamme...

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vaikka Ranskassa äitienpäivää vietetään vasta 31.5, nostaa suomalainen äitien juhla tunteet pintaan.

Hyvää äitienpäivää - toivotuksen kuuleminen ensimmäistä kertaa on tänään tuntunut yllättävän mahtavalta. Kuten olen jo aiemmin kertonutkin, ajattelin pitkään, etten koskaan saisi lapsia, mutta nyt kun tyttö on saapunut elämäämme, tuntuu hurjalta ajatella, että olisin voinut jäädä paitsi näin hienosta jutusta.

Tiedän, että lapsettomuus on monelle kova ja hirvittävän kipeä paikka, ja äitiyteen liittyy valtavia tunteita - kuten olen blogini kommentteistakin saanut huomata. Siksi haluankin toivottaa tässä äitienpäivää kaikille äideille tyyliin ja filosofioihin katsomatta, sekä juhlapäivää kaikille meille, jotka "synnytämme" iloa, kauneutta ja rakkautta omaan ja toistemme elämään.

Loppuun vielä hauska video vanhemmuuden "taistelutantereelta". 

Iloa ja valoa kaikille.

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat