Kirjoitukset avainsanalla lentäminen

Lento lähtee klo 7.40, taksin on tarkoitus tulla hakemaan viideltä ja kello soi neljältä. Näin. Ehdin hyvin pakata laukun loppuun vielä aamulla, laittaa tiskikoneen päälle ja vaihtaa lakanat vaihtokämppävieraita varten.

Paitsi että kun aamulla herään, kello on 4.41. Tyttö ja mies nukkuvat autuaan tietämättöminä heitä odottavasta kiirestressistä.

19 minuuttia ei riitä. Taksikuski on ajoissa. Taksamittari tikittää. Hiki virtaa helteisessä aamuyöstä. Voi #%*¥. Tekisi mieli heittäytyä taaperotyyliin maahan parkumaan, mutta kun ei voi.

Lomalle - ja Suomeen!!! - on pakko päästä.

Kun vihdoin käymme kaikki kolme ansaituille päiväunille Helsingissä, päätän, etten enää koskaan varaa aamulentoa, kun olen näin selvästi loman tarpeessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuten jokin aika sitten kerroinkin, pääsimme yllättäen lähtemään pienelle kevätlomalle kolmisin. Kohteeksi valikoitui Teneriffa, vaikken tiennytkään kohteesta paljon mitään. Pakettimatkan hinta ja ajankohtana kuitenkin olivat meille sopivat, joten suunnistimme Kanariansaarille ensimmäistä kertaa.

Lento Pariisista kesti neljä tuntia, mikä oli nyt jo lentämiseen tottuneelle tytöllemme ihan sopiva aika. Lento oli täynnä, mutta kun ei tarvitse lentää yksin lapsen kanssa, meno on yllättävän rentoa. Vueling- lentoyhtiö on tottunut lapsimatkustajia ja saimme mm. pitää rattaat mukana aina koneeseen astumiseen saakka.

Lomailimme Teneriffan länsipuolella, Los Gigantesissa ja hotellimme IBH Diamond Apartments oli aivan loistava ( kuten kuvista näkyy) ja sopi täydellisesti lapsiperheelle, koska voimme ihastella auringonlaskua ja hengästyttävän upeaa näköalaa parvekkeelta tytön mentyä nukkumaan.

Ainoa miinus oli hotellin sijainti mäen päällä, ilman autoa saimme sen vuoksi  urheilla hyvinkin intensiivisesti joka päivä. Teneriffa onkin hyvä lomakohde myös patikoijille. Taaperon kanssa emme päässeet tutustumaan mm. El Tiede - tulivuoreen, mutta sinne kiipeäminen on kuulemma ehdottoman hieno kokemus.

Hotellin ja henkilökunta samoin kuin kaikki saarella kohtaamamme paikalliset olivat superystävällisiä ja suhtautuivat taaperon luontevasti ja vieraanvaraisesti. 

Voin suositella Teneriffaa lämpimästi taaperomatkustajille - ja heidän väsyneille vanhemmilleen hehe.

IBH Diamond Apartments 

http://www. apartamentosdiamond.com

 

 

Kommentit (0)

Tyttö herää ja haluaa nousta seisomaan. Hän seisoskelee hetken vieressäni ja haroo käsillään käytäväpaikalla istuvan miehen korvissa olevia kuulokkeita. Kiellän tyttöä ja kiskon hänet takaisin syliini. Huutoa. Välipala. Kaivan hedelmäsosepurkit ja keksit repusta, isken ruokalapun tytön kaulaan ja aloitan syöttämisen. Kurkistan kelloa ja huomaan, että lentoa on jäljellä enää puolitoista tuntia. Uskomatonta! Tämähän menee hyvin! Tyttö syö hyvällä halulla, ojentaa keksiä vierustoverillemme ja murentaa loput syliini.

Takarivissä riehuva pieni venäläispoika alkaa huutaa suoraa huutoa. Huh, me emme siis enää voi ollla lennon viralliset häiriköt.

Välipalan jälkeen alamme lukea. Käymme läpi Pupen, Chin ja Petit Ours Brunin seikkailut kolmeen kertaan. Tyttö potkii edessä olevaa istuinta. Edessä istuvan naisen vaalea nuttura heiluu potkujen tahdissa. Matkaa on jäljellä tunti viisitoista minuuttia. Miten aika voi kulua näin hitaasti?

Tyttö alkaa kitistä uhkaavasti ja repii oksennuspussin esiin. Tällä kertaa olen kuitenkin varautunut matkan tekoon kovilla aseilla: olen ladannut puhelimeen kasan nallevideoita. Laitan videon pyörimään, tyttö lumoutuu liikkuvasta kuvasta. Minä painan silmät kiinni ja kommentoin välillä sokkona videon tapahtumia: "Joo, kissa, kato, niin on."

Kone alkaa vihdoin laskeutua. Tyttö kitisee, mutta sillä ei enää tässä vaiheessa ole mitään väliä. Ihmiset valuvat koneesta ulos, kerään kassit, kirjat, passit ja nenäliinat mukaan. Ihanaa, vihdoin pääsemme ulos koneesta ja turvavöistä. Lento on 25 minuuttia etuajassa. Matkatavaroiden ilmoitetaan tulevan 7 minuutin kuluttua, mutta ne ilmestyvätkin liukuhihnalle jo minuutin kuluttua  - tämä lienee mahdollista ainoastaan Suomessa.

Huojentuneena saavumme keskelle vappuaattoa juhlivaa Helsinkiä ja istumme isovanhempien illalispöydän ääreen. Vasta, kun olen laittamassa tyttö nukkumaan, huomaan että rakas, tärkeä, ihanalta tuoksuva unilelu on jäänyt koneeseen.

Ihan hyvin tämä matka meni :)

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Turvatarkastus taaperon kanssa. Riisu takki, riisu kaulaliina, riisu reppu, kaiva esiin muovipusseihin pakatut lapsen eväät, nosta esiin, neljä "tarjotinta", työnnä tavarat niihin. Nosta tyttö irti kantorepusta ja laske hänet maahan, varaudu huutoon. RIisu omat kengät, vedä jalkaan vaaleansiniset muovipussit... Kävele turvatarkastusportin läpi tytön kanssa, valmistaudu piippaamaan.

Kerää tavarat tarjottimilta, laske tyttö maahan, yritä pidätellä häntä lähtemästä  turvaportista takaisin tai suoraan läheiseen ravintolaan. Pue kengät, pue takki, selitä tarkastajalle, mitä ruokaa hedelmäsosepurkeissa on ja kuka ne on pakannut, vedä reppu selkään, nosta tyttö syliin, unohda kaulaliina, palaa hakemaan sitä.

Kello on 14. Koneeseen pääsee klo 14.50. Lähdemme kävelemään tytön kanssa hitaasti pitkin lentokentän käytäviä. Kaupat vaikuttavat kiinnostavilta, ja tyttö haluaisi repiä muoviset kinder-ukot alahyllyiltä mukaan. Ängen tytön uudestaan kantoreppuun ja valitsen kaupasta pari tuliaista. Kassalla tyttö painaa luottokortinlukijan nappuloita niin että joudun aloittamaan maksun uudestaan. "Hehe", naureskelemme myyjän kanssa, takana olevia ei naurata.

Istumme odottelemaan portin aukeamista. Tai minä istun, Tyttö katoaa penkkien väliin ja jää sinne jumiin. Vieressä istuva hollantilainen mies selittää tytölle jotain omalla kielellään. Yleistä naurua.Tyttö alkaa itkeä.

Päätän lähteä kävelemään baby stepsejä vielä kerran hallin ympäri. Kun palaamme portille, puolet koneen matkustajista on jo sisällä.

Toinen suosikkihetkeni taaperomatkassa on änkeäminen omalle paikalle ikkunan viereen repun ja kantorepussa roikkuvan vauvan kanssa. Käytävpaikalla istuva mies katsoo meitä hymyillen, mutta näen kauhun välähdyksen hymyn takana. Tungen tuliaiskassin, vauvan pelastusliivin ja repun etuistuimen alle ja lasken minun ja tytön takit viereiselle istuimelle. Tyttö kiemurtelee käsissäni kuin suihkuun menossa oleva kissa.

Lento lähtee onneksi etuajassa ja ihme tapahtuu: heti kun kone nousee ilmaan, tyttö nukahtaa.

Herään tunnin kuluttua siihen, että oma pää retkahtaa kiinni rintaan. Yritän vilkaista kelloa, mutta se on jumissa tytön pään alla. "Saisiko olla jotain juotavaa?",  juuri ohi kulkenut ystävällinen lentoemäntä huikkaa minulle. Päätä särkee. En muista milloin olen viimeksi juonut tai syönyt mitään. Pyydän mustikkamehua ja juon sen hyvällä halulla.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat