Osallistuin Katja Ketun, Maria Seppälän ja Meeri Koutaniemen kirjan Fintiaanien mailla (WSOY 2016) julkkareihin Villa kiven kirjailijatalossa Helsingissä.
Mielenkiintoisen kirjan juhlasta teki entistäkin mielenkiintoisemman aidon fintiaanin Lyz Jaakolan koskettava musiikkiesitys.
Juhlistin Joel Dickerin romaanikäännöksen painoon lähtöä viettämällä kulttuuripäivää ja menin pitkästä aikaa käymään Palais de Tokyossa. Palais de Tokyo on mielestäni yksi Pariisin mielenkiintoisimmista museoista, näyttelyt ovat usein hyvinkin vaikuttavia.
Tällä kertaa kiinnostukseni oli herättänyt kirjailija Michel Houellebecqin valokuvistaan ja installaatioistaan kokoama näyttely Rester vivant.
Näyttely oli taiteilijansa tapaan yllättävä, mukana oli ääntä (mm. lentokentän kuulutuksia) ja tuoksuja (mm. tupakalta haiseva baari), valaistusta oli käytetty tehokkaasti.
Yksi huone oli sisustettu 70-luvun olohuoneeksi ja toinen omistettu Houellebecquin edesmenneelle koiralle Clémentille, jonka Alistuminen -romaanin (WSOY, 2015, suom. Lotta Toivanen) lukeneet tuntevat nimellä Fox - ja sen leluille. Yhdessä huoneessa Iggy Pop luki Fox-koiran kuolemasta kertovaa otetta Alistumisesta.
Palais de Tokyoon kannattaa kuitenkin aina mennä, vaikkei taiteilijoita tuntisikaan, näyttelyt ovat aina korkealaatuisia, kahvila on mukava, Eiffel-torni näkyy hienosti ja vanhanaikaisessa valokuva-automaatissa voi napata mustavalkoisen kuvasarjan itsestään.
Palais de Tokyo
13, avenue du président Wilson, 16eme
Metro: Iéna (9)
Suomen kirjastot ovat täysin vertaansa vailla ja vastaavanlaisesta palvelusta voi Ranskassa vain unelmoida. Mutta kirjakaupat ovat täällä sitten sitäkin upeampia.
Eilen kerroin jo englanninkielisestä Shakespeare and Company -kirjakaupasta, mutta pieniä - ja suurempiakin - kirjakauppoja on täällä vähän joka kadun kulmassa.
Kirjojen ALV on Ranskassa vain 5,5% ja kirjojen hinta on kiinteä, kauppa voi tarjota siitä korkeintaan 5% alennuksen. Bestsellerin hinta on siis sama niin isossa ketjukirjakaupassa kuin lähikorttelin omassa pienessä liikkeessäkin.
Ei siis ihme, että usein aamumetrossa näkee kirjan melkein joka toisen matkustajan kädessä.
Ohessa kuvia yhdestä oman korttelin suosikkikirjakaupoistani Le Merle moquerista, joka järjestää säännöllisesti mielenkiintoisia luku- ja haastattelutapahtumia ja pitää omaa lukupiiriä.
Pariisin rakkaus kirjallisuuteen näkyy silloin tällöin myös katutaiteessa. Kuvassa talon seinässä näkyy Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä-romaanisarjan ensimmäisen osan ensimmäinen lause: "Longtemps je me suis couché de bonne heure"...
Le merle moqueur
51, rue de Bagnolet, 20e
Metro: Alexandre Dumas (2)
Avoinna ma-la klo 10-20
Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.
Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com
Seuraa minua Bloglovinissa.
