Kirjoitukset avainsanalla Marianne Williamson

Miksi olen masentunut, vaikka kaikki on hyvin?
 
Kirjailija ja henkinen valmentaja (tämä termi kuulostaa minusta tyhmältä ja eurooppalaisten korvissa gurumaisen kököltä, mutta en nyt tähän hätään keksi mitään fiksumpaakaan...) Marianne Williamson on usein saanut vastata tähän kysymykseen.
Lähes kaikki taistelevat jossakin vaiheessa elämäänsä masennuksen ja surun kanssa: läheisen kuolema, työttömyys, ero, sairastuminen ja niin edelleen. 
Williamson korostaa usein puhuessaan, että suru ja sureminen ovat osa elämää, ei ole järkevää tai tervettä yrittää kaataa vaaleanpunaista maalia masentuneen mielen päälle ja pakottaa itseään iloiseksi, jos elämässä on menossa vaikea vaihe. Vain kriisin läpi kulkeminen ja surun aito kokeminen vievät surun ja masennuksen lopulta pois.
 
Mutta entä jos kaikki tuntuu olevan hyvin ja silti masentaa? Williamson korostaa, että "terveen" ihmisen on lähes mahdoton olla tuntematta jonkinasteista masennusta nykymaailman valtavan negatiivisen informaatiotulvan keskellä. Williamsonin mukaan voimme olla todella onnellisia vasta kun olemme kaikki onnellisia, koska sisimmässämme olemme kaikki "erityisherkkiä", emme voi olla aistimatta toisten hätää...
 
 
Alla Marianne kertoo uudesta surua ja masennusta käsittelevästä kirjastaan Tears to Triumph (Harper One, 2016 - toistaiseksi saatavana vain englanniksi).
 
 
 
 
 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ystäväni on ollut ahdistunut jo pitkään, hän on terve, hänellä on rakastava perhe, upea ura ja kaunis koti. Silti hän ei ole tyytyväinen elämäänsä ja tuntee jatkuvasti, että hänen pitäisi tehdä enemmän, tehdä paremmin, olla jo pidemmällä. Hän vertaa itseään toisiin ja se tuntuu vain todistavan, ettei hän itse ole "tarpeeksi" oikein missään.

Uskon, että kaikki tunnistavat samantyylisiä tunteita itsessään ainakin joskus, minä ainakin tunnen nuo ajatukset hyvin.

"Uskon, että olen onnellinen sitten, kun olen kirjoittanut kolme menestynyttä romaania", ystäväni sanoi viimeksi nähdessämme.

Lauseesta on tullut jo lähes klisee. "Olen onnellinen sitten kun..." Mutta kun "sitten kun" on saavutettu,  onni onkin taas siirtynyt uuden vuoren huipulle, entistäkin kauemmaksi.

Kerroin aiemmassa postauksessa Ihmeisen oppikurssista ja sen filosofiasta. Marianne Williamsonin kirjojen kautta minulle on avautunut uudenlainen tapa katsoa arkisia asioita. Henkisyyteen keskittyvän ajattelun mukaan ystäväni lause onkin väärin päin, se pitäisi oikeasti lukea näin: "SItten kun olen onnellinen, kirjoitan kolme menestynyttä romaania."

Uskon, että jollain alitajuisella tasolla kaikki tietävät, ettei mikään tietty saavutus voi tehdä onnelliseksi, ellei onnea voi kokea jo nyt. Koska mikään saavutus, voitto, kunnia tai suitsutus ei ole yksiselitteisesti pelkkää pinkkiä hattaraa, elämän ristiriitaisuus ja haasteellisuus eivät katoa mihinkään, vaikka menisi naimisiin unelmien tyypin kanssa, saisi kasvojenkohotuksen, palkankorotuksen ja viisi lasta tai voittaisi Nobel-palkinnon.

Näyttelijä Matt Damon kertoi jokin aika sitten brittiläisessä Graham Norton -talk showssa tunteistaan sen jälkeen kun oli voittanut Oscarin 27-vuotiaana. Laitan linkin tähän mukaan, mutta ajatus oli se, että jos tavoittelee menestystä vääristä syistä, mikään ei lopulta voi tuottaa tyydytystä. Ja väärillä syillä tarkoitan lähinnä juuri "Olen onnellinen sitten kun" -ajattelua. Matt Damonin sanoin: "If that's a hole that you have, that (winning an Oscar) won't fill it".

Sama idea tulee esiin tutussa vitsissä miehestä, joka menee terapeutille, koska kärsii virtsankarkailusta öisin. Hän käy terapeutilla monta kuukautta, ja tapaa sitten ystävänsä cocktail-juhlissa. Ystävä kysyy, onko terapia auttanut. Mies vastaa iloisesti, että on kyllä. "Et siis enää pissaa sänkyyn öisin?" ystävä kysyy yllättyneenä. "Ei, kyllä minä pissaaan, se ei vaan enää ole minulle mikään ongelma."

Vitsi loppuu tähän, mutta keittiöpsykologi voisi lisätä, että todennäköisesti juuri tuolla asenteella mies pääsi ongelmastaan lopulta kokonaan eroon, heh...

Mukavan onnellista iltaa kaikille!

 

 

 

Kommentit (0)

Kuutisen vuotta sitten elämäni oli jumissa. Kaikki tiet näyttivät johtavan umpikujaan, aika tuntui olevan lopussa, pitkä parisuhde oli selvästi tullut tiensä päähän, mutten tiennyt, miten uskaltaisin päästää irti. Olinhan jo 36-vuotias, toiveet perheestä ja onnellisesta avioliitosta alkoivat tuntua naurettavan epärealistisilta.

Ahdistuneena näin sattumalta Oprah Winfreyn tuolloisessa keskusteluohjelmassa karismaattisen Marianne Williamson-nimisen naisen puhumassa jo 90-luvulla ilmestyneestä kirjastaan A Return to Love (HarperCollins, 1992, päivitetty versio ilmestynyt 2012, kirja on ilmeisesti 90-luvulla ilmestynyt myös suomeksi nimellä Palatkaamme rakkauteen: suom.Pirkko Huhtanen, WSOY, 1993).

Jokin keskustelussa teki vaikutuksen, hankin kirjan itselleni ja luin sen englanniksi. Kirjan lukeneet tietävät, että joko se tekee valtavan vaikutuksen tai lentää nurkkaan jo alkulehtien jälkeen. Minuun kirja teki suuren vaikutuksen ja sai minut lukemaan sen taustalla olevaa metafyysistä tekstiä A Course in Miracles (suom. Ihmeiden oppikurssi).

 Tuhatsivuinen Course in miracles -kirja ei varmasti ole kaikkia varten, mutta moneen sen sanoma kolahtaa. Pohjimmiltaan se on: "Rentoudu, olet turvassa, kaikki menee juuri niin kuin sen pitääkin mennä."

Kurssi ei ole uskonto eikä perustu minkään tietyn uskonnon opetuksiin, vaikka käyttääkin perinteisiä kristillisiä termejä.

Monen korviin tämä kuulostaa varmasti hurjalta huuhaalta, mutta kerronkin vain omasta kokemuksestani.

Course in Miraclesin ajatus on oppia pois pelkoon perustuvista ajatuksista ja palata rakkauteen, luottamukseen ja iloon. Kirjaan kuuluu myös ns. tehtäväkirja, jossa jokaiselle vuoden päivälle on oma henkinen harjoituksensa, yritys siirtää ajatuksia lähemmäksi rakkautta ja kauemmaksi pelosta.

Kuusi vuotta sitten lähdin tekemään harjoituksia päivän kerrallaan, vaikka Marianne Williamson "varoittikin", että uudet ajatukset voivat muuttaa elämän kokonaan. 

Ja niinhän ne sitten tekivätkin...

Jokaisella on oma näkemyksensä henkisyydestä, hengellisyydestä, uskonnoista ja elämän suurista kysymyksistä, minulle Marianne Williamsonin Course in Miraclesiin perustuvat kirjat ja puheet ovat tuoneet uutta syvyyttä ja näkemystä näihin kysymyksiin.

Tämän linkin takaa löytyy makupalaksi Mariannen puhe Oprah Winfreyn Supersoul Sessions-ohjelmassa viime vuonna:

http://www.supersoul.tv/supersoul-sessions/marianne-williamson-the-spiritual-purpose-of-relationships

Rauhallista viikonloppua kaikille!

PS. Kuvassa teksti Pariisin République-aukiolta tällä viikolla kirjoitusvirheineen kaikkineen ;o)

Kommentit (2)

Umpikujalainen
1/2 | 

Kiitos taas hyvästä blogipostauksesta! Vaikka kuinka tietäisi, että kaikki muutkin kohtaavat elämässään vaikeita tilanteita ja kausia, on silti aina lohduttavaa kuulla, miten he ovat niistä selvinneet. Ja Marianne Williamsonin kirjan taidan etsiä käsiini paikallisesta kirjastosta. :) Mukavaa ja rentouttavaa viikonalkua!

käyttäjä-3385
Liittynyt4.6.2014

Voi, kiitos Umpikujalainen kommentistasi! Ja voimia umpikuja-fiilikseen  - sillä sitähän umpikuja vain on, pelkkä fiilis, todellisuudessa olet uuden upean kauden alussa ja pian muistelet tätä aikaa ihmeissäsi: miten hienoja ja yllättävän iloisia käänteitä elämässä voikaan olla! :) Halaukset täältä <3 Kira

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat