Terästyttömme täytti juuri 17 kk. Hän on ollut läheisessä päiväkodissa nyt jo lähes 7 kuukautta ja kuten olen jo kertonutkin, homma on alusta alkaen mennyt siellä hyvin, hymy huulilla saavutaan ja joskus tyttöä on jopa vaikea saada lähtemään päivän päätteeksi kotiin.

Ilmeisesti tytöllämme ei ole mitään kiirettä lähteä kävelemään, koska ensimmäisiä askelia odotellaan edelleen. Ilman tukea toki jo seistään ja tätä taitoa esitellään videon välityksellä jopa ympäri Eurooppaa hehe (lue: Skypessä isovanhemmille). Puhe on sitten kehittyneempää. Tämän hetken hittijuttu ja -sana on kissa, josta on kehitetty mielenkiintoinen suomen ja ranskan (chat) kissa-sanojen sekoitus "ssa". Kissoja on yllättävän paljon vähän joka paikassa, tyttö huomaa niitä kirjojen kyljissä hyllyssä tai pienenpieninä piirustuksina kalenterissa. Muita suomiranska-sekasanoja ovat mm. sanojen "tutti" ja "tétine"sekoitus "tetti" ja sanojen "pupu" ja "lapin" sekoitus "papin".  Myös sana "vauva", lausuttuna "hhva", kuuluu ohjelmistoon. Papa, maman, äiti ja mamma (mummu) kuullaan usein. Uutuutena myös oma nimi, joka lausutaan aina omien valokuvien kohdalla. Jännä nähdä, miten puhe ja kielet alkavat tästä vielä kehittyä.

Piirtämistä on harrastettu myös viime aikoina paljon ja hienoja ehkä hiukan abstrakteja töitä on luotu monta. Ykkösharrastus on kuitenkin edelleen lukeminen: ennen kaikkea suomalaiset, lapsiperheiden elämään keskittyvät lehdet kiinnostavat, mutta nykyään myös esimerkiksi kirjallisuutta käsitteleviä lehtiä on selailtu. Kirjat kuluvat myös kovasti käsittelyssä, ja päiväkodissakin on huomattu tytön erityiskiinnostus lukemiseen.

Yöt sujuvat pääosin hyvin, vaikka hammaskipu on herätellyt jonkin verran myös viime viikkoina. Ainoa ongelmallisempi juttu on viime aikoina ollut kuitenkin syöminen. Tyttö ei oikein tunnu haluavan syödä "kunnon ruokaa" iltaisin, tuttipullo ja hedelmäsose kyllä putoavat. Haaste vanhemmille on siinä, että yrittää pysyä rauhallisena, vaikka kaikesta ruoasta maistamatta kieltäytyvä bebe turhauttaa...

 

Kommentit (1)

tiedetään mistä puhe

Tytöille on monesti tyypillistä, että kehityksessä on muita kärkiä kuin kävely. Oma kuopustyttö oli 1v3kk, kun otti ensimmäiset askeleet. Muistan aina, miten kovin satutti, kun oltiin uimahallissa tytön ollessa n. 1v 2kk ja hän lähti innoissaan konttaamaan kohti pesutiloja. Tytön saman ikäisen pikkuserkun äiti kivahti "eikö se nyt vieläkään kävele!?" Nykyisin meidän kuopus on monipuolinen, palkittu ja lahjakas liikkuja, harrastaa yleisurheilua ja jalkapalloa. 9kk vanhana kävelemään lähtenyt pikkuserkku taas jotakin aivan muuta.

Koita bebelle iltaruokana sormiruokaa. Omenalohko, näkkileipä, terveellinen keksi tms. käteen, mitä voi nällystää, pehmittää ja syödä pikkuhiljaa. Myös pieneksi kuutioitu ruoka ja käteen annettu haarukka innostaa ruokailuun. Koska bebe on esikoinen, niin voin kuvitella, että tulee oltua vähän arka ja annettua aina vaan sosemaista ruokaa lusikalla syötettynä, jolloin ruokailuhetki on lapselle tylsä.

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat