Kenen elämä on tasapainossa?

Vauvan ensimmäisten viikkojen ja leikkauksista toipumisen keskellä tuntuu, että elämän aiempi "tasapaino" on kadonnut kokonaan, että pitäisi nopeasti saada homma taas kasaan, löytää kultainen keskitie omien juttujen ja vauvasta huolehtimisen välillä, pitää huolta parisuhteen laatuajasta ja viettää aikaa myös ystävien kanssa.

Pari päivää sitten kohdalleni osui kirjailija Elizabeth Gilbertin haastattelu, jossa hän kritisoi nykyajan tapaa korostaa tasapainon merkitystä. Ikään kuin olisi mahdollista löytää naistenlehden sisällysluettelon tyylinen tasapaino elämän eri osa-alueiden välillä: kauneus, terveys, muoti, ihmissuhteet, perhe...

Ajatus oli eräänlainen ahaa-elämys: todellakin, tasapainon tavoitteluhan nimenomaan luo elämään tasapainottomuutta ja ylimääräistä stressiä. Tasapainosta on tullut lähes täydellisen kropan veroinen kangastus, jonka perässä etenkin naiset tuntuvat innolla juoksevan.

Olen aiemmissakin postauksissa puhunut itsensä kehittämistä "vastaan" ja nykyminän hyväksymisen puolesta. Ymmärrän tietenkin, että elämä kaaoksen keskellä on kamalaa, ja itsensä kehittäminen on totta kai aina suositeltavaa, mutta kohtuus kaikessa. Jos joka tuutista toitotetaan tasapainon merkitystä, voi vahingossa tulla sellainen kuva, että sen saavuttaminen on oikeasti mahdollista, mikä puolestaan johtaa typerään fiilikseen siitä, että on jotenkin huono ihminen.

Ehkä todellisen tasapainon saavuttaakin vain hyväksymällä sen, ettei tasapainoa oikeasti - ainakaan tässä elämässä - taida ollakaan.

Pääkuvassa olen hetkeksi löytänyt tasapainon leikkausarven kivun ja kävelyn välillä nojautumalla pikku prinsessan vaunuihin.

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat