Mitä suomalaisen tulisi tietää käytössäännöistä Pariisissa käydessään?

Pariisilaisia kritisoidaan usein ylimielisestä käytöksestä, ja totta onkin, että kaupunki voi olla melkoisen stressaava paikka - etenkin jos ei tunne ranskalaiseen kulttuuriin kuuluvia peruskäytöstapoja.

Suomalainen (ja toki moni muukin ulkomaalainen) voi helposti antaa itsestään tökerön kuvan unohtamalla kauniit käytöskukkaset, mikä puolestaan johtaa suurkaupungissa nopeasti epäystävälliseen palveluun.

Vanha ajatus Pariisista kaupunkina, jossa kukaan ei puhu englantia, on kuitenkin jo aika unohtaa; suurimmassa osassa liikkeitä ja ravintoloita työntekijät osaavat ainakin auttavasti englantia ja puhuvatkin sitä mielellään - jopa mieluummin kuin yrittävät arvailla turistin kouluranskalla selostamia tilauksia.

Tärkeämpää kuin puhuttu kieli on kuitenkin yleinen asenne. Tässä muutama perusvinkki tyylikkääseen käyttäytymiseen Pariisissa:

1. Tervehdi tarjoilijaa/ liikkeen asiakaspalvelijaa / lipunmyyjää heti astuessasi sisään. Tervehdi myös hotellin vastaanottovirkailijaa / hotellin tai kerrostalon muita asukkaita joka päivä heidät tavatessasi.

Tiedän, että Suomessa on viime aikoina puhuttu tervehtimisen merkityksestä paljonkin, ja voin vahvistaa, että ainakin Ranskassa tervehtimisen unohtaminen on erittäin huono alku yhteiselle kansskäymiselle. Tervehtiminen ilmaisee, että arvostat toista, että noteeraat hänet ihmisenä, et esimerkiksi ainoastaan lippuautomaattina tai kerrostalon portaikkoon kuuluvana lattialaattana. Jo lapset opetetaan Ranskassa varhain tervehtimään muita.

Tässä taikasana on siis Bonjour - kukaan ei välitä, lausutko sen oikeaoppisen tyylikkäästi, tärkeää on että saat sanan ulos suustasi. 

2. Kiitä palvelusta, avusta, kahvista, ruoka-annoksesta jne. Taikasana: Merci.

En voi tosiaan tarpeeksi korostaa sitä, että kukaan ei Pariisissa tiedä tai välitä, oletko lukenut ranskaa koulussa tai työväenopistossa, oliko lukion päästötodistuksessa kymppi vai kutonen, vai oletko vain kuullut pari sanaa juustomainoksesta telkkarista pari vuotta sitten, tärkeintä on asenne. Ranskalaiset itsekin puhuvat kummallista ranskan ja englannin franglais-sekakieltään ulkomailla täysin pokkana turhia välittämättä - nonverbaalinen viestintähän on joka tapauksessa  aina verbaalista vahvempaa.

3. Kun joudut tönimään tai häiritsemään muita ihmisiä esimerkiksi täydessä metrossa, sano jotain. Taikasana: Pardon. Tai sori tai anteeksi, tai excuse me tai vaikka hölkynkölkyn, tässäkin tärkeintä on vain saada suunsa auki.

4. Kun kuljet esimerkiksi metron, tavaratalon tai hotellin ulko-ovesta, pidä ovea auki perässäsi tulevalle, oli kyseessä sitten mies, nainen, lapsi tai sylikoira. 

5. Jos sinulle pidetään ovea auki, KIITÄ kohteliaisuudesta. 


6. Juomarahan jättäminen ei ole välttämätöntä eikä sen summalla ole väliä.

Huomaan usein etenkin pohjoismaalaisten jäävän arpomaan ravintoloissa juomarahan tarkkaa määrää. Itse näen kuitenkin juomarahan Pariisissa pelkkänä plussana erityisen ystävällisestä tai tehokkaasta palvelusta. Palvelumaksu sisältyy ravintoloiden ja kahviloiden hintoihin, joten sen määrän voi valita ihan oman fiiliksen mukaan. Jos tarjoilija on ystävällinen ja ruoka hyvää, voit esimerkiksi 28 euron laskuun jättää kahden euron tipin. Liian suuren tipin jättäminen antaa myös helposti vähän hölmön kuvan, mikä johtaakin seuraavaan vinkkiin...

7. Käytä maalaisjärkeä ja puolusta oikeuksiasi - sinä olet asiakkaana oikeassa.

Pariisilaiset yrittävät helposti höynäyttää esimerkiksi suomalaistyylisiä turisteja, jotka vähän "pelkäävät" ylimielisesti käyttäytyviä pariisilaistarjoilijoita ja muita asiakaspalvelijoita. Kannattaa siis pitää mielessä, mitä haluaa, mikä on budjetti ja mitä laatua palvelulta odottaa. Jos toiveet eivät toteudu, asiasta voi kohteliaasti (millä kielellä tahansa - elekielikin toimii varmasti) kertoa palvelun tarjoajalle. Pariisilaisen ensimmäinen vastaus voi helposti olla kaikkeen ei, mutta siihen ei kannata tyytyä - yleensä se merkitsee vasta neuvottelujen alkamista.

8. Hymyllä pääsee pitkälle.

Kuten kaikessa inhimillisessä kanssakäymisessä myös Pariisin betoniviidakossa hymy on hyvä ja toimiva valuutta kiperimmissäkin tilanteissa.

Kommentit (2)

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat