Tyttö on ottanut nyt pari ekaa askeltaan, ja tarvitsee kunnon kävelykengät. Saimme tänä viikonloppuna olla koko perhe yhdessä koko viikonlopun, mikä on meillä miehen työn vuoksi todella harvinaista. Päätimme siis lähteä ihan perinteisesti ostoksille lauantai-iltapäivänä.

Valitsimme kohteeksi läheisen rue Faubourg Saint Antoinen (11e), jonka varrelta löytyy vaikka mitä. Suunnistimme ensimmäiseksi Du pareil au même -lastenvaateliikkeeseen, missä lasten kengät olivat 50% alessa. Kauppa oli pieni ja täynnä rattaita. Myyjä valitti, että lapset itkivät, vaikka ei ikävä kenkien kokeileminen ja vaihtaminen ja kävelyn testailu hänen syytään ollut: "papa ja maman sinut tänne pakottivat"...

Myyjän valitellessa kipeää selkäänsä yritimme itse mittailla tytön jalkaa ja valitsimme sitten hyllystä suunnilleen oikeankokoisilta vaikuttavat siniset kengät. "Ei, hänen jalkansa ei käy näihin, jalassa on jotain outoa", myyjä kommentoi tilannetta, kun olimme vaivoin saaneet kengät tytön jalkaan. Hermot alkoivat kiristyä, ja mietin, että missähän aloittelevien myyjien oppaassa kehotetaan arvostelemaan puolitoistavuotiaiden lapsiasiakkaiden jalkojen muotoa oudoksi... Tein parilla silmänpyöräytyksellä miehelle selväksi, että tähän kauppaan en halua rahojani jättää.

Onneksi kadun toisella puolella oli muitakin lasten kenkiä myyviä liikkeitä. Päädyimme Kickers-merkin liikkeeseen, missä superystävällinen myyjä tuli heti kehumaan tyttömme silmienväriä (edistyneiden myyjien opas!). Hän mittasi tytön jalan, ja kertoi tarkan koon: 19,5. Sen jälkeen hän auttoi kengät tytön jalkaan ja antoi asiantuntevia neuvoja vanhemmille: kengän tulee tukea nilkkaa, nahkakenkä on parempi, pohjan on oltava taipuisa edestä, mutta ei takaa. Kymmenessä minuutissa vaaleanpunaiset kengät oli ostettu, ja tyttö käppäili uusilla kengillä isänsä kanssa ympäri valoisaa liikettä.

Lähtiessämme huomasimme kanssamme ensimmäisessä kaupassa hikoilleen perheen astuvan perässämme sisään KIckersiin.

Tyttö vietti loppuiltapäivän läheisessä puistossa uusia kenkiään testaillen valtava hymy huulillaan.

PS. Kickers ei ole sponsoroinut tätä postausta hehe..

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat