Beben kanssa yksin lentäminen voi olla jännittävä kokemus...

Vauva itkee. Ja itkee. Ja itkee. Itkee. Ja huutaa. Ja huutaaaaaaaaargh! Käännyn katsomaan takanani karjuvaa kakaraa, mutta näenkin oman lapseni itkusta punaiset kasvot ja itseni hämmentyneenä yrittämässä pitää tuttia vauvan suussa.

Olen lentomatkustajavuosieni aikana ollut niin monta kertaa tuo edessä istuva ärsyyntynyt huokailija, että nyt kun roolit ovat vaihtuneet, olo on todella kummallinen.

Lensimme beben kanssa kahdestaan Helsingistä Pariisiin. Lento kesti kaksi ja puoli tuntia, joista tyttö huusi tunnin. Lopulta itkin jo itkekin väsymyksestä ja harmista. Erityisen ikäviltä tuntuivat joidenkin kanssamatkustajien ilkeät kommentit ranskaksi (näytän liian suomalaiselta, että minun voisi arvata ymmärtävän ranskaa). Pariisiin paluu alkoi oikein paukahtaen: ai niin, täällä on tällaista, ihmiset voivat ilkeillä ihan vain lämpimikseen.

Bebe nukahti lopulta, mutta heräsi tietenkin aina hetkeksi itkemään, kun lentoemännät alkoivat kaiuttimisssa mainostaa kärryistä myytäviä erikoisryppyvoiteita ja Muumi-kuulakärkikyniä (ostaako näitä tavaroita oikeasti joku lentokoneesta?!) tai kun kapteeni mumisi sukkaansa urheilusukkaenglannilla jotain täysin käsittämätöntä säästä ja lentokorkeudesta...

Plääh. No nyt on päällä Suomestapaluu-masennus. Se jonka kaikki ulkosuomalaiset tuntevat paremmin kuin hyvin: Mitämätäälläteen? Mikämuavaivaa? Kaikkionväärintäällä. VihaanRanskaarakastanSuomea. Kukaaneitajuu...

Hoidoksi suositellaan: kaksi pussia salmiakkia, Fazerin sininen suklaalevy ja iso läjä suomalaisia itketysbiisejä 

Esimerkiksi tämä: 

Kommentit (6)

Vierailija

Voi ei, sydämessä jotenkin muljahti ikävästi tätä lukiessani. Oma hermostuminen (myös itkeminen) on täälläkin tuttua. Näissä tilanteissa "koko maailma on täynnä lehmänhermoisia, itsensä hallitsevia, tilanteen koossapitäviä äitejä" ja olet itse ainoa epäonnistuja : - )

Sylilasta ei kannata viedä lentokoneeseen muuta kuin pakottavista syistä, kuten sinäkin teit. Itse tein aikanaan päätöksen olla lentomatkustamatta ennenkuin nuorempi lapsista on 3v. Lopulta lensimme ekaa kertaa, kun kuopus oli 6v. Päätös oli jälkikääteenkin katsottuna oikea. Minua ei muiden itkevät lapset häiritse, mutta on raskasta olla se, jonka lapsi itkee.

Itse istuin keväällä 6,5h vauvakuoron ympäröimänä lomalennolla. Meidän sijoitetaan lapsiperheenä muiden lapsiperheiden keskelle, vaikka omat lapsemme ovat jo hiljaisia, lukemiseen ja elokuviin keskittyviä. Itseäni vauvakuoro lähinnä nauratti, mutta tarjosin myös apuani koneessa.

Tuo oli yllätys, että ranskalaisetkin suhtautuvat negatiivisesti itkevään lapseen. Keskustelupalstoilla vallitsee käsitys, että tämä on lähinnä suomalaisten ongelma. Lapsivapaat hotellit ovat huippusuosittuja ja lapsivapaita lentoja vaaditaan.

Voit lohduttautua sillä, että kokemuksesi ei välttämättä toistu koskaan. Lapsi kasvaa ja kehittyy nopeasti. Ensi kesänä hän katsoo jo uteliaana ympärilleen ja hänelle voi keksiä tekemistä.

reippaiden lasten äiti

 

 

 

 

Vierailija

Joo, todellakin kotiin paluu pelottaa! Alkuviikolla lennetään Suomilomalta takaisin 3v ja 6kk lasten kanssa Oulu- Hki, Hki-Paris. Tulomatka sujui suht hyvin, mutta eihän näistä koskaan tiedä. Esikoinen huusi ekalla kerralla lähes koko loputtomalta tuntuneen lentomatkan kotimaahan, mutta sen jälkeen lennot on menneet hyvin. Onneksi. 

Hyvin olet tiivistänyt ulkosuomalaisen fiilikset ja täytyypä vielä poiketa suklaa ja salmiakki ostoksille, ettei lopu herkut heti kesken, kun masennus kuitenkin iskee kotona Ranskassa.. 

Tsemppiä. 

t. ranskansuomalainen äiti

 

 

 

Vierailija

Puoleentoista vuoteen kaikki meni vielä kohtuullisen hyvin, mutta nyt viimeisen reissun aikana (lapsi melkein 2-v.) päätin, etten enää matkusta sen kanssa mihinkään ennen kuin se saa aivot. Eli ainakaan vuoteen. Karmeaa kun liikkuu jo, on kova oma tahto, ei mitään kykyä ajatella järkevästi... mutta osaa kuitenkin huutaa kun iskee väsytuskaantuminen. Tai kun ei millään haluaisi istua nousun aikana paikoillaan vöissä.

Tsemppiä, jokainen lasten kanssa matkustanut on ollut samassa tilanteessa. Loput mulkoilijat voi jättää omaan arvoonsa.

Vierailija

Suomestapaluu-ahdistus on niin tuttua! Minulla se on vieläkin päällä kuukausi paluun jälkeen...

Toinen ulkosuomalaisen tunne on suomeenpaluu: tulee yleensä tippa linssiin, kun katselee Suomen etelärannikon saaristoa lentokoneesta. Niin paljon kaunista luontoa!

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat