Pariisilaisten superkyyninen asenne voi välillä kyllästyttää...

J'aime rien, je suis parisien (En pidä mistään, olen pariisilainen) -lauseeseen tiiviistyy hauskasti pariisilaisten usein kyyninen asenne.

Ihmiset ovat tietenkin ihmisiä kaikkialla maailmassa, ja toki pariisilaisetkin herkistyvät, rakastavat ja osaavat olla ystävällisiä, mutta kieltämättä on vaikea olla huomaamatta kaupungissa vallitsevaa yleisesti ottaen aikamoisen arroganttia ja kyynistä ilmapiiriä.

Keskustelukulttuuri on Ranskassa ja varsinkin Pariisissa voimissaan, ja se näkyy erityisen hyvin TV:n keskusteluohjelmissa: Siinä missä Suomessa jopa poliitikot kuuntelevat toistensa puheet loppuun, pyytävät kiltisti puheenvuoroa ja tuntuvat keskustelun aikana edes jotenkin pyrkivän aikuismaisen vastuullisesti löytämään tasapainon eriävien mielipiteiden välillä, Ranskassa keskustelijat puhuvat pokkana päällekkäin ja tuntuvat olevan täysin lumoutuneita vain omasta äänestään ja fiksun piikittelevistä sanakäänteistään. Jos omaa tilaa ei ota, on turha odottaa, että joku pysähtyisi keskustelun aikana kysymään mielipidettäsi.

Kyynisyys näkyy Pariisissa myös huippuunsa viedyssä valituskulttuurissa. Tiedän, että suomalaiset ajattelevat varmasti olevansa valituksen maailmanmestareita, mutta voin näitä kahta maata 18 vuoden ajan tarkkaan tutkineena todeta, ettei voittajasta ole epäselvyyttä. Hyvänä todisteena tästä on mielestäni mm. Ranskan lakkokulttuuri ja yleinen kaikenlaisten muutosten vastustaminen. Koulujärjestelmää on esimerkiksi yritetty uudistaa viimeiset viisi vuotta, uusi laki koulupäivien järjestyksestä on mennyt läpi, mutta siitä huolimatta kouluissa on edelleen ollut valtavaa kitkaa (lue: mielenosoituksia, suljettuja kouluja jne,) nyt lukuvuoden alussa, kun muutoksia on lopulta lähdetty toteuttamaan. Toinen esimerkki on eläkejärjestelmäuudistus, josta Suomessakin on taloudellisen tilanteen vuoksi puhuttu paljon. Ranskassa eläkeikä on kaikista uusista tekijöistä huolimatta edelleen 60 vuotta,..

Pariisissa eläminen ei varmasti voi olla vaikuttamatta kehenkään, joka oikeasti sukeltaa sisään kaupungin kulttuuriin, ja on pakko myöntää, että minunkin ensimmäinen reaktioni moneen asiaan voi nykyään olla ikävän kyyninen... Tietenkin on hyvä osata pitää puoliaan ja olla innostumatta lammasmaisesti jokaisesta päättäjien ehdottamasta uudistuksesta, mutta jos kyynisyydestä tulee omassa mielessä älykkyyden merkki, ollaan mielestäni ihan väärillä raiteilla.

Innostuminen, haavoittuvaisuus ja aitous ovat kuitenkin lopulta ainoa tapa löytää aito kontakti toiseen ihmiseen, oli tuo toinen sitten Vantaalta, Korsosta tai suoraan Pariisista.

Tässä vielä lopuksi pieni pätkä loistavan Robin Williamsin ranskalaisvitseistä, jotka osuvat mielestäni aika lailla naulan kantaan. Etenkin kohdassa 3:20:

"Whenever you feel really good about yourself, go to Paris, they'll go: You're not that great".

Kommentit (2)

Vierailija

Suomalaisia saa hallita ylhäältä alaspäin. Ranskalaiset ovat itsetunnokkaampia. Vaihtoehtoja löytyy kansan kurjistamisen sijaan mutta suomalaiset valittavat vain netissä ja jättävät äänestämättä paitsi kokoomus jossa äänestävät kaikki ja aina. Kapitalismi perustuu epäinhimillisyyteen ja hyväksikäyttöön jotenka miten olla muuta kuin kyyninen. Enemmistön hyvinvointi on aina ansaittu tappelemalla omistajia vastaan saadakseen reilun osuuden tuotosta. Kyynisyys on asenne joka kumpuaa epäreiluuden kokemuksesta ja on osa systeemiä. Ei ihminen luonnostaan ole kyyninen. Taistelu on terveen porukan merkki!

käyttäjä-3385
Liittynyt4.6.2014

Kiitos kommentista! Vaikka Suomessa voi poliitikkojen meno vaikuttaa kierolta, on se täällä kuitenkin ihan toisella tasolla, mikä tietenkin osaltaan selittää ihmisten kyynistä asennetta (äänestysprosentti on Ranskassakin valitettavan alhainen - lukuunottamatta äärioikeiston kannattajia)

Kyynisyys ei kuitenkaan minusta ole sama asia kuin taistelu, oikeassa taistelussa tarjotaan vaihtoehtoja, ei vain vastusteta asioita vastustamisen vuoksi... Kira

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat