Vuoden ensimmäisinä päivinä televisiosta pukkaa vuosikatselmusta toisensa perään. Ranskassa vuoden kuvasto on tällä kertaa harvinaisen yksitoikkoista: terrorismia ja kyyneleitä, kynttilöitä, kukkia ja rauhanmarsseja Républiquen aukiolla. Vuosi alkoi 7. tammikuuta 2015 Charlie Hebdon iskuilla ja päättyi 13.marraskuuta Bataclanin ja kahviloiden terassien iskuihin. Ranskassa on vaikea puhua vuodesta 2015 muuten kuin näiden tapahtumien kautta.

Vuosikatsausten tuijottaminen tuo jälleen pintaan huolen maan ja maailman menosta ja sen suunnasta. Uskaltaako tässä enää toivoa, uskoa valoon ja suvaitsevaisuuden voittoon?

Suomessa ollessani minulle selitettiin moneen otteeseen, kuinka elämän on jatkuttava, kuinka on edelleen käytävä konserteissa ja istuttava terasseilla. Ja samaa puhetta kuulee tietenkin myös Pariisissa. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Ja silti on eri asia puhua teorian tasolla toivosta ja rohkeudesta kuin käytännössä istua ruuhkametrossa ja miettiä salaa (kaikkien muiden kanssa), mitä tapahtuu, jos jossain joku päättääkin juuri nyt räjäyttää koko junan ilmaan.

Mutta näillä mennään nyt vuoteen 2016. Ja sytytetään kynttilä uhrien muistolle ja toivon merkiksi, sillä vain valo voi voittaa pimeyen.

Valoisampaa vuotta 2016 kaikille!

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa - lapsen kanssa ja muutenkin.

 

Ota yhteyttä:
kira.poutanen@gmail.com

Seuraa minua Bloglovinissa.

Blogiarkisto

2016
2015
2014

Kategoriat