Ensimmäisen seimipäivän jälkeen nukumme molemmat beben kanssa superpitkät päikkärit. Tuntuu oudolta ajatella, että kyseessä ei ollut vain päivän visiitti tuttujen luona, vaan kohta tyttö viettää uusien kaveriensa kanssa monta päivää viikossa.

Huojentumisen jälkeen mieleen hiipii taas outo ahdistus.

Toinen päivä sujuu kuitenkin seimessä samaan tyyliin kuin ensimmäinenkin. Viivymme vähän pidempään, tyttö leikkii vähän enemmän oman hoitajansa ja muiden lasten kanssa. Palaamme kuitenkin kotiin syömään lounaan ja nukkumaan päiväunet.

Kolmantena päivänä edessä on ensimmäinen lounas seimessä. Pariisilaisissa seimissä kaikki ruoka valmistetaan paikan päällä luomukasviksista ja -hedelmistä. Tänään tarjolla on kanaa ja porkkanasosetta. LIha ja kasvikset valmistetaan erikseen ja sekoitetaan sitten lapsen maun mukaan juuri ennen tarjoilua.

Tyttö leikki ensin tunnin uusien kaverien kanssa: tänään seimeen tottutelun aloittavat myös 10-kuiset kaksoset, tyttö ja poika. Yksi pojista itkeskelee hiukan, kun isokokoinen ja parrakas lierihattumies paukkaa yhtäkkiä pesemään salin ikkunoita. Tuntuu hyvältä huomata, miten luontevasti hoitajat nappaavat pojan syliin ja saavat hänet rauhoittumaan.

Minä poistun testimielessä varttitunniksi seimen pihalle ja tulen sitten takaisin lounasta varten. Bebe ei ole tästä moksiskaan. Tänään syötän vielä tytön itse, mutta huomenna lounaan tarjoilee jo oma hoitaja Anne-Marie.

Bebe maistelee ihmeissään vähän erimakuista sosetta, mutta syö silti annoksesta lähes puolet. Jälkiruoaksi on omena-banaanisosetta, joka on aina kova sana. Ruokailun jälkeen palaamme kotiin päiväunille, ja iltapäivän kruisailemme korttelissa tuttuun tyyliin.

Kun tyttö menee illalla tyytyväisenä nukkumaan. joudun itse vieläkin miettimään pitkään uutta tilannetta, joka tuntuu yllättävän oudolta... Näin nopeasti siis alkavat pienen tytön omat kuviot hehe, omat kaverit ja ohjelmat. Se on hienoa ja hämmentävää.